On aika sanoa EU:lle hyvästit

Itku ja valitus kuuluu Suomesta, kun maasta
pakenevat ihmiset, työ, pääoma ja varallisuus. Maan kilpailukyky on upoksissa,
hallitus vain puhuu ja puhuu eikä tee korjaavia toimenpiteitä, vaikka kansa
olisi niihin kypsä. Valtiovaltaa käyttävät levittelevät edustajan- ja
ministerintuoleillaan käsiään: ei mitään ole tehtävissä, kun muka EU:n lait ja
direktiivit näin määräävät.

Pelkurimaista vastuun pakoilua. Mitä varten
valtaan kinutaan ja mennään, jos ei vastuuta osata eikä uskalleta kantaa? Eikö
valtiovalta enää kykene säätämään sellaisia lakeja, jotka palvelevat maatamme
ja kansaamme? Vai onko EU jo kävellyt valtiovaltamme yli niin, että
hallitsevien osaksi jää vain piiloutuminen vieraan vallan valtaistuinten
taakse, kuten tapahtui Ruotsin ja Venäjän vallan aikana? Tämä ei ole enää läheskään
itsenäisen, riippumattoman valtion menoa.

Onkin aika osaltani sanoa, että minulle
ainakin tällaisen unionin kanssa eläminen saa riittää. Tämä ei ole sellainen
EU, josta äänestettiin ja johon minäkin olin ihmisiä liittymään yllyttämässä.
Ei. Tämä on aivan toisenlainen, ja siksi EU:ssa pysymisestä pitää ensi tilassa
suorittaa kansanäänestys.

Unionin vallitessa on Itä- ja
Pohjois-Suomen maaseutu tyhjennetty ihmisistä ja taloudellisesta
toimeliaisuudesta, ettei niitä enää entisekseen tunne. Maantiet ja rautatiet
ovat rappeutuneet siellä missä niitä on – Koillismaalle ja perimmäiseen
Lappiinhan niitä ei ehditty koskaan rakentaakaan. EU:sta johdettujen, vihreiden
ajamien suojelutoimien seurauksena on talousmetsien, soiden, vesien ja malmien
kotimainen taloudellinen hyötykäyttö estetty.

Kotimaiset kaivosyhtiöt ajettiin maasta
pois ja sitten avattiin portit kansallisvaroin tuetulle ryöstölle, jota
ulkomaiset kaivosyhtiöt kehuvat maailman helpoimmaksi ja kannattavimmaksi.
Raskas teollisuus on ajettu maasta pois, laivatelakkateollisuus on uhanalaisena
ja rikkidirektiivit vievät kilpailukykyä niiltä jotka täällä vielä ovat. Infraa
ei ole varaa laittaa kuntoon. Talot rapistuvat ja sortuvat ammattitaidon
puutteesta, kun kaikki perusvalvonta on ajettu alas. Poliisit ja armeija
ajetaan alas, jengit ottavat kilvan vallan eri paikkakunnilla. Vanhukset tekevät
itsemurhia. Tämä maa on karmeassa tilassa.

Surullisin ja näköalattomin on nuorten
tulevaisuus. Koskaan historiassamme ei ole nuoria työikäisiä tässä laajuudessa
syrjäytetty, eikä vanhuksia kohdeltu niin kaltoin kuin tässä “unionin ajassamme”.
Suu vaahdossa puhutaan hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Koko käsite on väärä,
sillä hyvinvointivaltiota ei enää ole.

Suomi tarvitsee nyt kaikilla rintamilla
vastuullisten kansalaisten toimin tapahtuvan aloitteenoton yli puolue- ja muiden
rajojen. On saatava jyrkkä käännös mediassa sen kaikilla tasoilla. On
murskattava unionin tehoton “nollaprojektien pyöritys“, joka syö vähät saadut
varat saamatta mitään aikaan.

Suomen osa jatkossakin on raskaan
nettomaksajan rooli. Olemme jo tarpeeksi sinne maksaneet. Jo riittää. Emme ole
rotusorron maa, emme ole värillisille mitään velkaa. Omatunto on siinäkin
puhdas.

Yksinkertaisinkin maalaisjärki sanoo, että
jos haluamme auttaa omaa kansaa, parhaiten se tapahtuu omien laitosten kautta
ilman välikäsiä. Rahan kierrätys EU:n kautta palvelee parhaiten varkaita ja
pettäjiä, ei tavallista kansaa unionin missään maassa.

EU:n on kaiken pahan ja vääryyden juuri.
Siksi susi ja muut pedot ovat sen erityisessä suojeluksessa, sen pakanajumalia.

mattiantero
Oulu

Matti Antero Kyllönen, s. Kuusamossa 1940. Kotipaikka Oulu vuodesta 2007 alkaen ja edelleen.
Koulutus: Hum. kand. JY 1964, Fil. kand. JY 1967, Fil. lis. JY 1975, Fil. tohtori JY 1995.
Historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettaja, Oulun normaalilyseo 1966. Tutkijan koulutus JY 1995.
Sotilasarvo: ylil. res. (1974)
Naimisissa, kolme aikuista lasta.
Sähköposti: mattia.kyllonen@gmail.com
Kotisivut ja kirjakauppa: www.mattikyllonen.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu