Matti Kyllönen

Korsusta yliopistoon – ja työelämään

Vietimme lauantaina 30.5.2015 Kuusamon yhteiskoulusta 1960 valmistuneiden ylioppilaiden 55-vuotiskokousta Kuusamossa. Vuodesta 1980 on vähintään viiden vuoden välein kokoonnuttu. Kerta kerralta joukko pienenee, mutta yhteishenki elää. Tapaamisissa vaihdetaan kuulumisia, luodataan mennyttä, koettua ja saavutettua, iloitaan onnistumisista ja tuetaan vastoinkäymisissä. Tapaamisen aikana ja sen jälkeen voi taas todeta, että entistä vahvempina voidaan taas jatkaa kukin tahollaan.

Koska nyt kauhistellaan koulutukseen sijoitettujen varojen supistamisia, haluan tässä tuoda esiin ikäluokkani kouluolosuhteita. Teen tämän kunnianosoituksena synnyinpitäjälleni Kuusamolle, sen asukkaille, päättäjille, Koillismaan maakunnalle ja Suomelle.

Ennen toista maailmansotaa Kuusamossa ei ollut oppikoulua. Vain varakkaimmilla oli mahdollisuus lähettää lapsiaan oppikouluun Ouluun tai muun rannikkoseudun oppilaitokseen. Oppikoulua kuitenkin tavoiteltiin. Syvän laman vuonna 1930 perustettiin Kuusamon oppikoulun kannatusyhdistys yksityisten toimesta. Se ponnisteli koko vuosikymmenen varojen kartuttamiseksi. Talvisotaan mennessä ei vielä koulua saatu jalalle.

Sota runteli pahoin pitäjän. Koettiin kaksi evakkoa. Moskovan rauhassa 1940 menettiin lähes kolmannes pitäjästä Neuvostoliitolle. Saksan tultua aseveljeksi lähdettiin innolla ottamaan 2100 kuusamolaisen kotikonnut takaisin.

Kun pakkoluovutettu alue oli syyskesällä 1941 otettu armeijamme haltuun, Kuusamon kunnanvaltuusto lähetti kiitossähkeen ylipäällikkö Mannerheimille ja Suomen armeijalle sen johdosta, että kunta on jälleen yksi.

Yhtenäisyys katkesi syksyllä 1944. Aseet vaikenivat NL:n kanssa, mutta saksalaisten vetäydyttyä Kiestingin retkeltä Kuusamoon, kuusamolaiset lähetettiin evakkoon. Vetäytyessään saksalaiset polttivat Kuusamon kirkonkylän. Venäläiset tulivat yli rajan ja miehittivät Kuusamoa marraskuulle 1944 asti ja lähtiessään täydensivät paitsi Kirkonkylän myös sivukylien tuhoa taloissa, joissa olivat asuneet. Kirkonkylässä venäläiset asuivat muun muassa Nilojoen törmällä ja Petäjälammella saksalaisten sinne rakentamissa korsuissa. Näihin palasivat Kuusamon kirkonkyläläiset evakkoretkeltään asumaan. Korsuelämä päättyi Kuusamossa virallisesti vuonna 1953. Syystäkin me, vuoden 1960 ylioppilaat, pidämme itseämme korsusukupolven lapsina.

Korsuista keskikouluun ja lukioon

Silvottu ja runneltu Kuusamo oli valtavan jälleenrakennus- ja evakkojen sijoitustyön edessä. Mittava rakennusten, kansakoulujen ja maanteiden rakennustyö oli edessä. Sota-ajat ja evakkoretket kokeneet lapset oli saatava koulutielle, myös oppikouluun.

Syrjäseutujen lasten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi oli vuonna 1946 säädetty laki kunnallisista keskikouluista. Niiden kustannuksista vastasi valtio.

Kuusamon kunta anoi keskikoulua jo 1946, mutta ei saanut. Myös toinen, tammikuussa 1948 tehty anomus hylättiin. Kolmas hakemus tehtiin jo huhtikuussa 1948, ja sekin hylättiin. Neljäs hakemus jätettiin tammikuussa 1949. Se tärppäsi. Keskikoulu pääsi aloittamaan syksyllä 1949.

Keskikouluun pyrki 170 oppilasta. Kouluun otettiin vain 40 oppilasta, hyväksytysti kokeen läpäisi 71 oppilasta. Vasta vuosien kuluttua alettiin saada rinnakkaisluokkia, jolloin läpäisseistä useampi pääsi kouluun.

Keskikoulun ensimmäiselle luokalle syksyllä tulleet lapset olivat pääosin vuosina 1936-39 syntyneitä. Seuraavat vuosiluokat, kuten meidän luokat, olivatkin jo 1940-luvulla syntyneitä. Keskikoulu aloitti SRK:n Rauhanyhdistyksen talossa. Toisesta lukuvuodesta alkaen keskikoulu toimi Kirkonkylän kansakoulun tiloissa. Ensimmäiset päästötodistukset jaettiin keväällä 1954.

Kuusamon lukion kannatusyhdistys perustettiin 1955. Ensimmäinen syksylle 1955 suunnattu lukion aloittamishakemus ei tuottanut toivottua tulosta. Toinen hakemus hyväksyttiin. Lukio pääsi aloittamaan syksyllä 1956. Nyt puheena oleva vuosikertamme pääsi keskikoulusta keväällä 1957 ja pääsi jatkamaan oman paikkakunnan lukiossa heti suoraan.

Yksityinen Kuusamon lukio toimi ensi lukuvuoden uudella Nilon koululla. Toisena lukuvuonna se joutui Nilon ahtauden vuoksi siirtymään tuhotun kirkon varasijaksi rakennettuun Kirkkoparakkiin, Kirkonkylän kouluun ja Matkustajakoti Hartikaiselle. Oman koulutalon hanke pantiin vireille. Puisen yksikeroksisen koulutalon peruskivi muurattiin 23.5.1959. Pari päivää aikaisemmin oli saatu tulokset Kuusamon ensimmäisistä ylioppilaskirjoituksista. 20 kokelaasta 18 läpäisi suoraan. Se oli hieno tulos. Huhtikuun lopussa 1959 oli saatu valtioneuvostolta lupa laajentaa lukio 8-luokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppikouluksi. Oma lukion koulutalo otettiin käyttöön syyslukukauden alussa 1959. Meidän vuosikurssimme valmistui ylioppilaiksi 8-luokkaisesta Kuusamon yhteiskoulusta, jossa oli vasta pari keskikoululuokkaa miehitettynä. Oman koulun portailla lakitettuja ja kuvattuja ylioppilaita oli 19. Syksyllä valmistuneita oli 6, joten koko vuosikurssimme ylioppilasvahvuus oli 25. Tällä joukolla olemme alunperin kokoontuneet luokkakokouksiimme.

Valtionavut tiukassa – opissa on variksenpoika tuulessa

Oppikouluaikana emme tietystikään vaikeuksistamme juuri mitään tienneet – emmehän olleet kokeneet mitään muuta kuin oman maailmamme. Opettajien ja vanhempien auktoriteetti oli tiukka. Lasten tuli vanhempia ihmisiä totella ja kunnioittaa. Taloudelliset ongelmat olivat monen lapsen kohdalla vaikeat kotona. Keskikouluun pääsy oli vaikeaa, kansakoulunopettajan lausunto painoi paljon. Koulusta lensi helposti ulos varsinkin ensi luokan syyslukukaudella. Moni jätti koulun koti-ikävän vuoksi, uusi otettiin tilalle.

Kunnallisissa keskikouluissa oli oppilasasuntola, mutta sinne pääsyyn vaikutti vanhempien tulotaso. Monen kortteerina oli sukulaisen pirtti tai vinttikakamari. Itse olin yhden lukuvuoden sukulaistätini pienessä vinttikamarissa, jossa meitä asui kolme poikaa. Jaoin hetekan erään toisen pojan kanssa. Kolmatta sänkyä ei kämppään mahtunut. Yhden pojan oikeus nukkua omassa hetekassaan yksin johtui siitä hän oli tullut ensiksi, minä olin vasta kolmas. Asuntolassa sain olla yhden vuoden, opillisesti ja kasvatuksellisesti inspiroivassa 8-10 pojan huoneessa.

Yksityinen lukion kannatusyhdistys oli alituisessa rahapulassa, koska valtionavut olivat riippuvaisia pätevien opettajien määrästä. Jokainen pätevä opettaja toi lisää valtionapuja. Päteviä opettajia oli vaikea saada tuollaisiin oloihin. Teinikuntamme osallistui varojen keruuseen lukion hyväksi. Ainakin kerran tapahtui, että koulu pyysi oppilailta lukukausimaksuja ennakkoon, jotta voitaisiin maksaa opettajille palkkaa, jota he eivät olleet saaneet pitkään aikaan. Vanhemmat maksoivat ja yhteisön sopu säilyi. Lukio kantoi lukukausimaksut, päivittäinen ruoka maksettiin myös. Kymmenlapsiset perheet olivat tiukilla kouluttaessaan lapsiaan, mutta jokainen halusi lapselleen paremman tulevaisuuden kuin itsellään on ollut.

Kuusamon yhteiskoulun pitkäaikainen rehtori Tauno Eksymä teki mittavan ja kunnioitettavan elämäntyön rakentaessaan yhteiskoulun täysimittaiseksi oppikouluksi ja hankkiessaan siihen muodollisesti pätevät opettajat. Hänen alaisenaan opettajana oli minullakin kunnia toimia. Tehtiin työtä man kotiseudun hyväksi. Pitäjän yleisen ilmapiirin mukaisesti hän koetti saada opettajiksi oman kotiseudun tai ainakin pohjoisen ihmisiä. ”Syökää säästäen savea”, hän kerrankin kannusti lakittamiaan ylioppilaita ja lähettäessään heidät avaraan maailmaan.

”Syökää säästäen savea” - sillä yhteiskunnan turvaverkko voi pettää

Tämä alkuaan sammakkoäidin opetus oli tarpeen myös ikäluokallemme. Yliopistossa oli opetus maksutonta. Mutta majoitus- tai muita sellaisia maksuja tai apuja yhteiskunta ei maksanut. Onneksi yliopistossa sai siedettävällä hinnalla yhden lämpimän aterian päivässä. Myös terveydenhoito oli ylioppilaskunnan järjestämä, ja se oli hyvä etu.

Pankkilainaa oli vaikea saada, kun vaadittiin takaajat. Periaatteena kuusamolaisilla oli, että ylioppilaaksi tultua on ”päänsä pärjättävä”. Mitä siitä olisi tullut, jos kymmenenkin lasta, ja sen ylikin, olisivat kaikki pyytäneet vanhempien takuita pankkilainoille.

Ikäpolvemme aikuistuneet nuoret hakivat turvaa toisistaan, yleensäkin menivät nuorena naimisiin, vuokrasivat huoneen, sitten lasten siunaantuessa kaksi ja lopulta käytiin kiinni omaan yksiöön, sitten kaksioon ja niin edespäin.

Liika paino pois turvaverkosta, niin verkko kestää ja kantaa – kuten ennen

Aikalaiseni kysyvätkin, mitäpä nykynuorella on tavoitetavaa, jos saa jo ennen valmistumistaan 20-30 vuoden asuntolainan, korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelu voi jatkua lähes loputtomiin ja kun seksi on vapaata ja kumppania voi vaihtaa helpommin kuin hevosmies hevosta, ja halutessaan voi kaiken jättää – yhteiskunnan niskoille.

Näin hyvän yhteiskunnan vanhempamme ja me yhdessä suurten ikäluokkien kanssa olemme rakentaneet. Me, korsunuorisoon kuuluvat, joista tuli opettajia, psykologeja, insiöörejä ja muita eri alojen asiantuntijoita, olemme elämämme ajan opettaneet, että kyllä yhteiskunta pitää kaikista huolen ja että ihminen aina putoaa turvaverkkoon.

Verkko on, mutta siinä on jo niin paljon ihmisiä, että se on rysähtänyt maahan. Pitää poistaa puntteja ja kokeilla, jospa verkko saadaan takaisin ylös, edes jollekin korkeudelle.

Tähän tähdännee Juha Sipilän hallitus, kansan vaaleissa ilmaiseman tahdon mukaisesti. Suu säkkiä myöten, niin kaikki kääntyy parhaaksi, ja taas elämä maistuu, kun nautimme ansaitsemistamme eduista. Kuten me korsusukupolvi. On ilo auttaa heikompiosaisia ja todella apua tarvitsevia. Siihen meidät on kasvatettu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

Noin se suurin piirtein meni myös Satakunnassa, joka on sarka suuri ja hyvinvointi sen mukaista. Yliopistoon johtava oppikoulukin saatiin Vammalaan jo 1904 - kaksi vuotta ennen Suomalaisuuden Liiton perustamista. Liitto on nyt palannut vallan kahvaan kahden ministerin ja toiseksi suurimman puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan voimin.

Hallitus tehnee parhaansa ja me muut katsomme, mihin se riittää. ;-)

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Noin se kävi varmaankin jokseenkin kaikkialla Suomen maaseudulla. Maaseutu on antanut työvoimansa Suomen kasvukeskuksille - kaikkiin yhteiskuntaluokkiin työläisestä yliopistoihin ja käytännön töihin, duunarin hommiin. Ja valtava panos Ruotsiin ja muihin maihin. Me ahneet ihmiset olemme vaatineet koko ajan uutta yhteiskunnan apua. Puolueet ja poliitikot ovat joka vaaleissa tarjonneet jotain uutta hyvää. Totta kai on annettu ääniä niille jotka ovat eniten luvanneet, siis sosialidemokraateille ja kommunisteille. NL:n paine, sosialismin uhka, on vaikuttanut työnantajiinkin. Lakoilla on painostettu ja kiristetty aina vain lisää. Totuuden puhujat, kehityksen vaarallisuudesta varoittaneet, eivät ole vaaleissa riittävästi menestyneet. Tulos on tässä. Taakka on liian raskas. Ainoa tie on keventää sitä, ottaa etuja pois. Tähän tämä hallitus tähtää. Meidän tulee tukea hallitusta.

Pekka Heliste

Nyt näyttää siltä, että palataan 60-70-luvulle eli kansa äänestää jaloillaan ja muutta pois.

Muuttotase on kääntynyt negatiiviseksi ja ihmiset muuttavat pois

Onneksi tilalle tulee afrikkalaisia

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #4

Demari Pekka Kuusen mukaan "hyvinvointi-Suomea" on toteutettu. Kaikki saavat ja kaikki antavat. Globalisaation myötä pääoma ja työ liikkuvat sinne missä ne kohtaavat. Suomi on kuulunut kaksi vuosikymmentä unioniin ja tietää, että devalvaatio on pois suljettu. Laillisesti valitut eduskunnat ja hallitukset eivät ole osanneet/halunneet varautua tähän tilanteeseen, eikä kansa ole siitä välittänyt, vaan on toistuvasti äänestänyt velaksi elävän maan menon. Nyt on lopultakin valittu eduskunta ja saatu hallitus joka alkaa oikaista lapsilta ja lapsenlapsilta varastamista. Maa on vapaa rikkaan lähteä, ja vapaus näyttää olla vieraiden maiden maan vaurautta hyväksi käyttäjien tulla. Yhteenotto on väistämätön, muussa tapauksessa Suomen demokratia tosi koetuksella. Sotakorvausvelat olivat pääsyy joka vei Saksan diktatuuriin. Velkaiset Etelä-Euroopan maat kulkevat samantapaista tietä. Suomen on korkea aika panna maan asiat kuntoon.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kirjoitin melko paskamaisen tekstin tosin asiasta,mutta sitten rupes rikas mies säälittämään ja poistin.Katsellaan nyt sitten paljonko 1250 euron netto eläkkeestäni lähtee.mutta ilollahan minä annan,köyhähän antaa vähästäänkin.
Vai lainaatko Kyllönen muutaman tonnin,että voisin saada sitä sairaanhoitoa mitä tarvitsisin? Viittaan tuohon mainitsemaasi heikoimpien ja todella tarvitsevien auttamiseen,kun sen kerran ilolla teet.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #5

Turhaan kateilet, Hannu. Turvaverkon kautta asiat hoidetaan. Maksan yli kolmanneksen eläkeläisen ja yrittäjän palkastani veroja. Jo kolmena vuotena on nettoni alentunut aina vain lisääntyvien verojen vuoksi. Eläkeläiset maksavat rankasti ja auttavat ja taluttavat toinen toistaan siitä kerskaamatta. Tiedämme että tämä kehityksen suunta vahvistuu. Vastuu lähimmäisistä saa eläkeläiset, luokkatoverit ja muut ystävät hakeutumaan yhteen ja tukemaan toisiaan. Ymmärrämme, että se elintaso, johon Suomi ahkeruudellaan pääsi, oli vain hetkeksi suotu onni, joka haihtuu. Muutokseen taivutaan yleensä vasta pakon edessä, mutta Suomi selviytyy nytkin. Vähän aikaa purnataan ja sitten pannaan toimeksi ja hoidetaan ongelma pois.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hieno kirjoitus. Kiitos.
Uakottava puhe lähtee uskottavasta elämästä.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Kiitos, Jorma. Lukiolaisena mottomme oli: ole onnellinen siitä mitä sinulla nyt on, mutta ahkeruudellasi ja tahdonvoimallasi tavoittele sitä mitä haluat ja mitä sinulla vielä ei ole.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Aikalaiseni kysyvätkin, mitäpä nykynuorella on tavoitetavaa"

Työpaikka josta saa palkkaa.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Viime sunnuntain Kansan radiossa puhui nainen, joka rankasti arvosteli nykyistä sosiaalipolitiikan menoa, lusmuilua ja itsekkyyttä. Hän sanoi, että kaikki joilla on terveet kädet, tulevat omillaan toimeen. Niitä joilla ei ole tätä ole, tulee auttaa. Tuo vastaa näkemystäni.
Suomen tämä tila on tullut hiljaa hivuttamalla. Sosiaaliedut ovat kantokykyymme nähden liian hyvät. Sosialismin peikko kannusti ihmisiä ja yrityksiä toimimaan NL:n mallin mukaisen systeemin tulon torjumiseksi. Kun NL kaatui, poistui suuri pelko, mutta tuli suuri lama. Siinä tietoisesti kaadettiin kymmeniä tuhansia yrityksiä ja yrittäjiä, joista suuri osa jäi sivuun. Suomi menetti paljon. Koko ajan tämänkin jälkeen on yrittäjien painolastia lisätty. Yrittäjien tuskaa ei ole kuunneltu, koska sillä ei saa ääniä, ääniä saadaan niiltä jotka lisää vaativat. Tämä hallitus tavoittelee työn ja pääoman kohtaamista Suomessa. Kun tämä tapahtuu, kaikki halukkaat saavat työtä. Odotelkaamme, toimikaamme!

Pekka Heliste

Suurin pelko Suomessa oli, että kansaliset pakenevat maasta kun sosiaaliturva ja palkat olivat heikkoja ja työttömiä koottiin keskitysleireille pakkotyöhön

Niinpä 350000 muutti Ruotsiin 60-70-lukujen taitteessa.Ja muualle USA , Kanadaanja Australiaan lähti 200000 lisää

Lomien jälkeen tehtaiden hallit kumisivat tyhjyyttä, kun Ruotsiin lomalla sukuloimaan lähteneet eivät palanneetkaan.

Niinpä vuorineuvokset säikähtivät ja Suomen oli pakko alkaa parantaa sosiaaliturvaa ja työehtoja ja palkkoja. Ensimmäinen vuorineuvosten hätäkeksintö oli lomaltapaluuraha

Nytkin muuttoliike on kääntynyt negatiiviseksi ja menetämme koko ajan koulutettua työvoimaa ja samme tilalle kouluttamatonta , teolliseen ttyöhön sopeutumatonta

Ja kun sosiaaliturvan ja elintason ero kasvaa niin muuttokin kiihtyy

http://yle.fi/uutiset/hyvasti_suomi_ulkomaille_muu...

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #13

Minulla on ollut käsitys, että lomaltapaluuraha oli työntekijäpuolen keksintö. Käytettiin hyväksi kiristyksenomaista tilannetta, kun Ruotsissa oli työtä ja sinne jo menneet kesälomillaan Suomessa houkuttelivat tuttuja kavereita seuraksi Ruotsiin. Se oli ovela veto, monet palasivat lomalta työpaikalleen Suomessa, nostivat "paluurahat", mutta irtisanoutuivat kohta ja lähtivät. Työnantajat kokivat tulleensa narutetuksi. Seuraavana vuonna "sovittiinkin", että lomaltapaluuraha muutetaankin "korotetuksi lomapalkaksi" ja se maksettiin lomalle lähdettäessä. Alalla jolla toimin lomapalkka oli 1.7 -kertainen kuukausipalkka. Karmea summa otettavaksi yrityksen kassasta, kun suuri joukko ihmisiä lähti samaan aikaan lomalle. Se etu jäi pysyväksi. Paikallisella tasolla ei voitu mitään sopia, työmarkkinaherrat Helsingissä sopivat, ja sitä oli joka Suomen kolkassa noudatettava. Jos kassa- tai muita ongelmia tuli, oli ay-liikkeen toimitsija heti oikeustoimilla uhkaamassa ja työväenlehdet nostamassa "rikkuriyrityksen" seinälle. Kysynkin, onkohan menneellä mitään tekemistä sen kanssa mitä viime aikoina ns. globaalissa yritysmaailmassa on tapahtunut ja tapahtuu?

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #17

Höpö höpö, matka Suomeen ja takaisin Ruotsiin oli sen verran kallis, ettei kukaan tullut sitä hakemaan.

Ja kyllä tuo lomaltapaluuraha oli työnantajan keksintö

Lomaltapaluuraha on työehtosopimuspohjainen ja omalla alalla lomaltapaluuraha muuttui lomarahaksi vasta 1980-luvulla.

Sopparit ovat kaikaille yrityksile samanlaisia, joten niiden rasitus on kaikille samanlainen .Näin jokainen yritys kilpailee samoista lähtökohdista

Paikallinen sopiminen tarkoittaa, että kilpailussa pärjää se, joka eniten polkee työehtoja

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #24

Lomaltapaluuraha maksettiin Suomessa suomalaisissa yrityksissä toimiville. Ei sitä Ruotsista tultu Suomesta hakemaan. Sinulla on yrittäjistä ja yrittämisestä kovin kieroontunut käsitys, jos paikallisessa sopimimisessa työnantaja tavoittelisi vain tyäehtojen polkemista. Pienissä yrityksissä kaikki tuntevat toisensa ja toistensa perheiden olot. Kukaan ei halua tieten tahtoen irtisanoa väkeä, mutta esim. kysynnän ollessa heikko kaikki saattavat haluta joustaa, jotta firma saadaan pysymään pystyssä, ja kun ajat paranevat, voidaan joustot hyvittää. Tämä on paikallista sopimista.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #25

Ei sillä ole merkitystä tunteeko vai ei , yhtä hävyttömästi ihminen kykenee käyttämään toisia hyväksi oli astapuolella tuttu tai vieras.

Itse asiassa rumimmat hyväksikäytöt tapahtuvat sukulaisten ja tuttujen välillä

Joustoja ei ole kukaan estämässä, mutta silloin pitää olla sopimismekanismi, jossa turvataan tasavertainen neuvotteluasema

Suomalaisessa käytännössä työnantaja voi sanella kaiken yksipuolisesti .Ruotsissa ja Saksassa on työntekijöillä laaja myötämääräämisoikeus eikä työnanatja voi sanella asioita yksipuolisesti kuten Suomessa

Itse olen toiminut palvelualalla ja on tarvittu kaiknelaisia työaikoja kaikkina vuorokaudenaikoina ja pyhäisin ja jouluna tai juhannuksena eikä niistä ole koskaan syntynyt kinaa eikä ole joustoista ole kieltäydytty .

Suomalainen työntekijä on joustava, mutta silloin on oltava työnantajankin

Sipilä on tyypillinen suomalainen johtaja, joka hallitsee management-by-perkele-tyyliin

Mitä tulee noihin lomaltapaluurahoihin niin itse esitit, että suomalaiset palsivat Suomeen nostaakseen lomarahat ja palasivat Ruotsiin.Lue mitä itse kirjoitat

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #28

Työnantajia ja työntekijöitä on monenlaisia, niin kuin ihmisiä yleensäkin. Minulla on kokemuksia pelkästään hyvistä työnantajista ja pelkästään hyvistä työntekijöistä. Pääministeriä en lähtisi suin surmin moittimaan. Harvinaisen hyvä päänisteri tähänastisen kokemukseni perusteella. Hieno iltapäivä televisiossa, opposition käytös oli valtaosin moitittava; eurooppalaiset - etten sanoisi kreikkalaiset - mölytavat on opittu.
Meillä näyttää Pekka Helisten kanssa olevan ymmärtämisveikeuksia kirjoittamamme tekstin kanssa. Sanoin kyllä selkeästi, että Ruotsista lomalla Suomessa olevat ihmiset houkuttelivat Suomesta työntekijöitä Ruotsiin. Lomaltapaluurahan avulla koetettiin saada suomalaiset pysymään työpaikassaan Suomessa. Monet tulivatkin loman jälkeen Suomessa olevaan työpaikkaansa, nostivat lomaltapaluurahat ja sanoutuivat kohta irti mennäkseen Ruotsiin. Kohta muutettiin tarkoitustaan vastaamaton raha korotetuksi lomapalkaksi, joka vieläkin on eri asteissaan voimassa. - Varsin perässä laahaavaa on ay-liikkeemme kanta kilpailukykyvyn hoitoon.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #29

Lomaraha n osa palkkaa ja ei palkan maksumuoto vaikuta kilpailukykyyn.

Aikoinan kun lomapalkka syntyi se vähensi muita korotuksia

Pidätkö työnantajia ja työntekijöitä aivan tolloina, kyllä jokaisen palkkaerän vaikutus kuluihin osataan laskea ja sopimus syntyy kun molemmat kokevat hyötyvänsä.

Aika outoa, että pidät työnantajia typerinä ?

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #31

Uskomaton väite, ettei lomaltapaluurahan/lomarahan nosto vaikuttanut kilpailukykyä alentavasti. Jokainen korotus nostaa tuotteen hintaa, jokainen palkan alennus tai työajan pidennys palkkaa nostamatta pienentää tuotteen hintaa ja parantaa kilpailukykyä. - Eivät molemmat palkankorotuksista hyödy. Hyödyn saa yleensä vain palkansaaja, siinä tapauksessa myös työantaja, jos korotus toteutetaan molemmin puolin hyvillä mielin, siten että se nostaa työhaluja ja johtaa vieläkin parempaan tuotantoon. Puhuttu lomaltapaluuraha toteutettiin työntekijän harjoittaman painostus- ja kiristystilanteen vallitessa. Tällaisia tapauksia on maamme työmarkkinahistoriassa paljon. Globaalissa maailmassa pitäisi markkinaosapuolten toimia aivan toisin kuin on toimittu. Yleinen mielipide on kääntynyt ay-liikettä vastaan. Se näkyi vaalituloksessa ja hallituksen ohjelmassa. Maan asiat pannaan kuntoon. Esim. ay-liikkeen jäsenmaksun verovähennyskelpoisuus on aikanaan painostuksella saatu etu sekin ja joutaa vapaan markkinataouden oloissa vihdoin poistaa.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #32

Lukisit hiemna kansantaloutta niin ymmärtäisit. Palkankorotukset tekee mahdolliseksi tuottavuuden kasvu eli samalla työllä tehdään enemmän suoritteita

Se taas merkitsee , että tuotteen hinta laskee.Tuotteen hinta laskee niin kauan kuin tuottavuuden nousu on suurempi kuin palkankorotukset

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #33

Marxilaiset kansantalouden ja maailmankaupan teoriat eivät päde Suomen ja Neuvostoliiton välisessä eikä Suomen ja lännenkään välisessä kaupassa. Suomihan pelasi devalvaatiopeliä, jossa ay-liike kiristi lakoilla ja mielenilmaisuilla lisää palkkaa, jolla oli hyvin vähän tekemistä tuottavuuden kanssa. Inflaatio vauhdittui ja taas kuitattiin kilpailukyky devalvaatiolla. Marxilaista teoriaasi vastaan potkii ennen kaikkea se seikka, että valtaosa Suomen työpaikoista olivat ja ovat edelleen kotimarkkinoilla ja niissäkin pk-yrityksissä, joilla ei ollut eikä ole paljonkaan tekemistä ulkomaankaupan kanssa. 1.7 % lomarahat + niiden sosiaalikulut nostivat 4-6 viikon palkkakustannukset yli kaksinkertaisiksi. Käytännössä työmiehelle maksettiin 13-14 kuukauden palkkaa vuodessa.
Kaikki tämä höllötys on kertautuneine kuluineen kaatunut nyt yhteiskuntamme päälle. Vienti on edelleen muutamien yritysten varassa. Lakkokenraalien johdolla Suomesta tuhottiin tuohon aikaan telakkateollisuus. Paljon muutakin on mennyt, kun kansantalouden peruskursseja ei ole käyty, ja jos on käyty, opit ovat marxilaisia. Sama typeyyden marssilaulu kaikui eilenkin Suomen eduskunnassa.
Viisas kansa käänsi vaaleissa suunnan. Markkintalous astuu voimaan koko laajuudessaan, jos on tarve. Toivottavasti ay-liike ymmärtää mitä kello on sille lyönyt.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #34

Marxin talousteoriat ovat Friedmaninkin ajatusten pohjana. Marx oli ensimmäinen taloustieteilijä, jonka ajatukset ovat yhä käyttökelpoisia ja kaikissa tunnetuissa Marxia luetaan talousopintojen perusopinnoissa.

Mitä tulee valuuttaan niin Ruotsi , Norja,NOrja etc ovat kommunistesia valtioita, sillä niillä on kelluva valuutta eli devalvaatio/revalvaatio tapahtuu joka päivä

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #35

Samoista marxilaisista puhut, eivätkä heidän teoriansa markkintatalouteen sovi, eivätkä ne johda onneen missään. Pitäisi NL:n ym. kokeilujen sen osoittaneen. Ihminen itse on sosialismin este. Euroopan unioni on liittovaltiososialistinen kokeilu ja sen valuutta pakkovaltion työkalu. Tämä kalu ei riitä pitämään yhteisöä koossa, pakkoeuro tuo vain kurjuutta koko yhteisöön.
Sosialistit ja ay-liike Suomessakin ajoivat EU:ta ja euroa innolla, koska näkivät ne - aivan oikein! - työkaluina sosialistisen pakkovaltion synnyttämiseen, missä valtiossa 500 miljoonan ihmisen Euroopan työläiset panevat kapitalismin polvilleen; koko unionin luonnonvarat, tuotantovälineet ja pääoma on sosialisoitu ja vihdoinkin Euroopassa työläiset olisivat vallassa.
Suomi teki virheen mennessään mukaan rahaliittoon. Muut pohjoismaat menettelivät viisaasti, kun pysyivät omassa kelluvassa valuutassa. Tästä lienemme, hyvä Pekka Heliste, yhtä mieltä. Nythän eurokin kelluu, mutta ongelmia ei ole toki ratkaistu. Olisi kannattanut alkaa varautua siihen, että mitä tehdään, kun yliarvostettu euro näivettää Suomen. Tämä laiminlyönti on niin kapitalistiemme, sosialistiemme ja työmarkkinoiden, siis koko kansan yhteinen moka, jota nyt korjataan. Hyvä kun vihdoin nyt! Tukemaamme tätä hallituksen pyrkimystä, kaikki yhdessä! Tuotteemme ovat 10-15 % ylihintaisia Suomen rajoilla. Hintakipossa ovat vankkana rakennusaineena korotetut lomaltapaluu- ja lomarahat.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Mutta palataanpa itse pääasiaan. Pitäisikö tällaisella työllä, vaivalla ja intohimolla aikaansaadut syrjäseutujen oppikoulut säästösyistä lakkauttaa. Kuusamon lukiohan on edelleen vahva, satakunta ylioppilasta vuosittain, mutta Koillismaan pienemmissä kunnissa kuten Posiolla, Ranualla ja Taivalkoksella lukioiden oppilasmäärät ovat pienet. Mielestäni lukiot ansaitsevat elämänsä. Pienistäkin kouluista voi tulla merkittäviä kotimaansa rakentajia. Ja kansainvälisiä toimijoita myös.
Kansainvälisiä toki oltiin Kuusamossa korsukupolvenkin aikana. Viisas saksankielen opettajamme Anja Virta hankki oppilailleen kirjeenvaihtokavereita Saksasta. Minulla oli onni saada valita kirjeenvaihtajakseni berliiniläinen lukiolaistyttö, kuvankaunis nuori nainen. Viisas opettajamme oli varmaan nähnyt vaivaa, että kukin löytäisimme sopivat kaverit. Kirjeillään minua suuresti ilahduttanut neito asui Berliinissä, rikki revityssä ennen niin kauniissa kaupungissa, jota kirjoittaja sanoi suuresti rakastavansa ja haluavansa tehdä työtä kotikaupunkinsa ja maansa hyväksi.Puhuttavaa luonnollisesti meillä riitti. Köyhyys oli hänenkin kodissa läsnä. Eräässä kirjeessään hän pahoitteli, että kirje on maannut hänen pöytälaatikossaan yli viikon, kun kirjemerkin säästäminen on ottanut tavallista enemmän aikaa.

Toimituksen poiminnat