*

Matti Kyllönen

Krakova–Auschwitz–Birkenau

Sinivalkoisin siivin suomalainen lentää Helsingistä Krakovaan vajaassa kahdessa tunnissa. Muiden eurooppalaisten tavoin suomalaiset suosivat Krakovaa matkailukohteena. Eikä ihme, sillä Krakovan vanhassa kaupungissa kohtaa eurooppalaisen kaupunkikulttuurin kehitysvaiheet varhaiskeskiajalta nykypäiviin.

Kulttuurin ja kuninkaiden kaupunki Krakova

Kaupungin ydintä hallitsee linnavuori, jonka vieritse virtaa Veiksel. Lukuisista kirkkorakennuksista vanhimmat ovat 1200- ja 1300-luvulta. Huomattavia rakennuksia ovat linnavuorella sijaitseva kuninkaanlinna ja Puolan kuninkaiden kruunaus- ja hautapaikkana tunnettu Tuomiokirkko. Krakova on myös Itä-Euroopan merkittävimmistä taidekaupungeista. Krakovan yliopisto kuuluu Euroopan vanhimpiin, perustettu 1364.

Krakova mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran 965. 1300-luvun alkupuolelta lähtien se oli Puolan pääkaupunki vuoteen 1596 ja kuninkaiden kruunauspaikka vuoteen 1764. Krakova onmerkittävä renessanssikulttuurin keskus.

Puolan kolmannessa jaossa 1995 Krakova joutui Itävallalle. Vuosina 1815–46 Krakova muodosti Venäjän, Itävallan ja Preussin suojeluksen alaisen vapaavaltion. Puolalle kaupunki on kuulunut jälleen 1. maailmansodasta lähtien, mutta vuosina 1939–1945 se oli saksalaisten miehittämä. Tähän kauteen liittyy tämän kirjoitukseni keskeinen aihe, Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirit, joissa käynti kuuluu lukuisten Krakovan-matkaajien kohteisiin.

Auschwitz–Birkenau – miljoonan ihmisen tuhoamiskeskus

Noin miljoonan asukkaan ja runsaiden turistivirtojen vilinässä Krakovan vanhankaupungin kaduilla silmät osuvat Auschwitzin kyltteihin, joissa tarjotaan kuljetuspalveluja kohteeseen. Valitsemme palvelun hotellistamme. Sovittuna aikana aamulla bussi saapuu, ottaa kyytiinsä meidät, kolme suomalaista. Toisesta hotellista noudetaan viisi hollantilasta. Runsaan tunnin mittainen matka kohti leiriä alkaa. Kaikkineen reissun luvataan kestävän seitsemän tuntia.

Luvatun ilmastoidun bussin ilmanraikastin ei toimi. Kuumuus ja hapeltaan köyhä ilma rasittaa etenkin peräpenkillä, missä suomalaiset istuvat. Alussa virinnyt keskustelu hiipuu. Mutkainen ja pahkurainen rekkojen ja henkilöautojen täyttämä tie ja väliin synkkien metsien ja avarien peltoaukeiden vuorotteleva maasto antaa kuvan vauraasta maatalousmaasta, jossa viljanpuinti on menossa. Voi hyvin käsittää, miten helposti tämä maasto on modernein asein vallata ja miten vaikeaa maata on puolustaa.

Saavutaan Auschwitziin. Punatiilirakennusten rivistöt ovat kuvista tuttuja. Väkeä tungeksii sisäänkäynnin edustalla. Hiljaisena ajellut kuskimme tarttuu ohjaksiin, kokoaa asiakkaansa tiiviiseen ryhmään ja käskee odottaa. Kohta hän tulee rintaan liimattavien sinisten tarrojen kanssa. Tarraan on merkitty lähtöaika 10.45.

–Nyt meillä on kullakin oma numero, naurahtaa porukastamme joku. Vitsailu loppuu siiten, sillä eteemme on ilmestynyt leiriretkemme opas, joka kokoaa kirjavan, eri kansallisuuksista ja kielistä koostuvan ryhmän, joilla kaikilla on tämä sininen tarratunnus. –Kuulutte ryhmääni, seuratkaa minua.

Ryhmämme viedään turvatarkastukseen. Kuljettajamme valvoo, että kaikki pääsevät läpi ja jättää meidät ollakseen vastassa Birkenaussa. Saamme kuulokkeet voidaksemme kuulla ja seurata opastamme. Opas tarkistaa vielä, että kaikki noin 25–30 asiakasta kuulevat häntä ja että kaikki ilmoittautuneet ovat mukana. Kun tämä on varmistettu, lähdetään liikkeelle kohti punaisia tiiliparakkeja.

Arbeit macht frei – työ vapauttaa

Olemme historiankirjoista tutun portin edessä, jonka yllä on tuttu teksti: ”Arbeit macht frei”. Eräs hollantilainen kysyy oppaalta, mitä teksti merkitsee. Opas yllättyy, selostaa lyhyesti, että työnteko vapauttaa, auttaa pysymään hengissä. Jotkut hymyilevät kysymykselle. Opas ei siihen tartu, on mentävä eteenpäin aikataulun mukaan. Syvällisiin moraalifilosofisiin pohdintoihin ei nyt ole aikaa.

Kuljemme oppaan perässä rakennuksesta toisen, kerroksesta toiseen. Nousemme ja laskeudumme portaita, jotka ovat miljoonien ihmisten kulussa kuluneet kuopille. Raskainta on eräässä maanalaisessa ahtaassa luolastossa, jonka pimeissä sokkeloissa testattiin myrkkykaasulla tappamista. Testi ”onnistui”. Kuolemantehtaasta on tehty museo, muistutus jälkipolville ihmisen pahuudesta. 

Tee työtä, elä toivossa ja anna kaikkesi

Vaikka jokseenkin jokaiselle eurooppalaiselle on suurin piirtein tiedossa se, miten noin 6 miljoonaa ihmistä Natsi-Saksan keskitysleireissä tuhottiin, on hyödyllistä ja vahvan kokemuksen tarjoavaa kokea koko tappamisen prosessi täällä tai jossakin muussa leirissä.

Henkilökohtaisestipöyristyttävimpänä koin talon, jossa esiteltiin murhattujen ihmisten jäämistöä. Oli kuutioittain ihmisten tukkia, joista kudottiin kankaita, oli matkalaukkujen vuori, silmälasien kirjava vuori, suuri kasa raajarikkoisten keinojäseniä, pyörätuoleja ja muita apulaitteita, kaikenikäisten ja varallisuudeltaan kirjavien ihmisten kenkiä. Erityisen koskettavaa oli katsoa tarpeettomiksi jääneitä viattomien pienten lasten kenkiä ja silmälaseja.

Murhattavien tie päätyi alastomina ”suihkuun” ja sinne laskettuun Zyklon B -myrkkykaasuun. Tukehdutetuilta ihmisiltä riistettiin vielä kuolleenakin kaikki se mitä hän vielä voi antaa: kultahampaat revittiin vainajan suusta ja ruumis poltettiin polttouunissa. Ihmisen viimeinenkin jäännös, tuhka, hyödynnettiin mm. katukiveyksien rakennusmateriaalina ja lannoitusaineena. Tonneittain kultaa kuljetettiin Saksan valtionpankkiin.

Monituntinen kierros Auschwitsin kuolemanleirillä päättyy ”suihkuhuoneille” ja polttouuneille. ”Suihkuhuoneen” betoniseinät ovat täynnänsä naarmuja, jotka jäivät ihmisten kynsistä heidän kuolonkouristuksissa raapiessaan betoniseinää.

Birkenaussa

Jätämme Auschwitzin ja matkaamme – koko ”sininen” ryhmä – muiden ryhmien tavoin busseilla muutaman kilometrin päässä olevalle Birkenaun leirille, jonka päärakennus on sekin kuvista tuttu. Pienen huoltotauon jälkeen oppaamme ottaa komennon ja esittelee leirin. Suoraan edessä vajaan kilometrin päässä ovat ”suihkut” ja polttouunit. Puolessa välissä aukiota päättyvät rautatien raiteet. Tässä ihmiset poistuivat karjavaunuista, eroteltiin naiset ja miehet, työkykyiset ja työhön kykenemättömät joko töihin sotateollisuuden hyväksi tai lyhintä tietä kuolemaan. Lääkärintarkastuksen sanotaan kestäneen keskimäärin viisi sekuntia. Työ siis piti hengissä – aikansa.

Uuneille johtavan tien oikealla puolella ovat miesten paparakit, tien vasemmalla puolen naisten parakit. Miesten parakkiraunioita on silmänkantamattomiin. Leirit ovat jaetut piikkilanka-aidoin omiksi osioikseen. Näky on karmea ja aavemainen. Piikkilanka-aitojen keskeltä nousevat punatiiliset piiput. Parakeissa oli siis alkeelliset lämmityslaitteet, mutta talvisin lämpötila on pakkasella. Miesten puolen parakit ovat hävitetyt, mutta naisten puolen parakit ovat suurelta osin säilyneet. Saksan tuhon lähestyssä natsit lopettivat murhaamisen lopulla vuotta 1944 ja alkoivat peittää jälkiään ennen puna-armeijan tuloa. Venäläiset tulivat vuoden 1945 alkukuukausina. Miesten leirin natsin olivat ehtineet hävittää, samoin suuret ”suihkuhuoneet” ja polttouunit, joiden jäänteet on jätetty seisomaan sillensä.

Keskitysleirikierros päättyi tähän keskettyään hotellista lähdöstä hotellille tuloon vajaa seitsemän tuntia. Kuljettajamme hoiti työnsä erinomaisesti, sai paluumatkaa varten tuulettimen toimimaan. Järjestelyt leireillä hoidettiin kokeneesti, säntillisesti ja ammattitaitoisesti. Puolalle leirit ovat bisnestä. Koko Euroopalle ja ihmiskunnalle tarpeellista toimintaa.

Auschwitzissa ja Birkenaussa murhattiin noin yksi miljoona ihmistä, pääasiassa juutalaisia siviileitä, mutta myös sotavankeja eri kansallisuuksista. Kaikkiaan natsit surmasivat noin 6 miljoonaa juutalaista. Natsien pahuudesta versoi jotain hyvää: juutalaiset saivat vihdoin palata Israeliin ja saivat kaipaamansa oman valtion.

Terve talous on Euroopan Unionin ja myös kansallisvaltio Suomen demokratian perustus 

Natsien keskitysleirit olivat natsiaatteen ihmisvihamielisyyden sairas huipentuma. Aatteen juuret imivät voimansa häviöön päättyneestä ensimmäisestä maailmansodasta, kun Saksalle asetettiin ylivoimaisiksi koetut sotakorvaukset, joiden maksaminen olisi saatettu loppuun vasta vuonna 1988. Natsipuolueen johtaja Aadolf Hitler lupasi valtaan päästyään lopettaa niiden maksun, ja sen hän myös toteutti päästyään laillisten parlamenttivaalien kautta voittoon vuoden 1933 parlamenttivaaleissa. Perustuslaissa olevan aukon turvin – kuvitellut tai todellisen kommunistivaaran ansiosta – hallitus sai määräaikaiset diktatuurivaltuudet. Muutamassa viikossa poliittiset vastustajat istuivat vankiloissa ja natsipuolue alkoi toteuttaa ohjelmaansa.

On kysytty, miten Saksan kaltainen sivistysvaltio voi alistua yhden puolueen vallan alle. Pelkistetty vastaus on: Hitler ja hänen selkeä kiihkokansallinen ohjelmansa sekä hyvin hoidettu propaganda, oma puoluearmeija ja vihdoin haltuun saatu koko valtiokoneisto pantiin toteuttamaan yhtä tahtoa ja yhtä aatetta.

Saksan kansakunnalla oli selkeä tavoite ja yhteinen vihollinen: kommunismi ja Venäjä.

Diktatuuriin pyrkivällä on oltava sekä ulkoinen että sisäinen vihollinen. Sisäinen vihollinen olivat juutalaiset ja toisinajattelevat. Juutalaisia syrjittiin monissa maissa, Saksan ohella etenkin Venäjällä. Hitlerin huomio kiinnittyikin kahteen viholliskohteeseen, juutalaisiin ja bolshevismiin.

Retki Venäjälle ratkaisisi molemmat ongelmat. Menomatkalla puhdistettaisiin Puola juutalaisista ja bolshevismin kukistuttua voitaisiin luoda Suur-Saksa ja vihdoin valloittaa maailma ja luoda tuhatvuotinen Natsi-Saksan valtakunta.

Maailmanlaajuista valtakuntaa tavoitteli myös Stalinin johtama kommunistinen Venäjä. Länsivallat liittoutuivat kommunismin kanssa lyödäkseen natsit. Siinä onnistuttiin. Saksasta juurittiin natsismi, Sotarikolliset rangaistiin. Saksa maksoi hirmutekojaan puolen vuosisataa. Nyt Saksa on jälleen suuri ja vahva. Se johtaa Euroopan Unionia vahvan talousmahtinsa voimin. Venäjä taantuu. Putin yrittää pullistaa siihen uutta ilmaa ja palauttaa Venäjän suuruuden. Venäjän sotarikokset ovat rankaisematta. Krimin ja Itä-Ukrainan kriisin vuoksi se on hyljeksitty. Hyljeksitty, ydinasetta hallussaan pitävä maa on uhka koko ihmiskunnalle. Saksan, Ranskan ja Italian hiili- ja teräsyhteisöstä alkanut Euroopan yhdentymisprosessi ja Nato ovat turvanneet Euroopan rauhan. YK on menettänyt otteensa. Rahavalta on ottanut maailman haltuunsa ja kurittaa kansoja. Pääoma juoksee pääoman luo. Työ pakenee Euroopasta. Maahanmuuttajien vyöry uhkaa murtaa Euroopan. Tilanne on vaikea.

Miten Suomen käy? Suomi on vaarassa hirttäytyä monikulttuurisuuden lumeaatteeseen. Saksan liittokansleri Angela Merkel on lausunut, että monikulttuurisuus on Saksassa epäonnistunut. Kaikissa Euroopan maissa tämä kuvitelma on kariutunut kiville, väkivaltaan. Suomi ei ota epäonnistumisista opiksi. Varsinkin Helsinki elää suuressa houreessa. Maahanmuuton seurauksista aiheutuneet kulut ja muihin unionimaihin annetut ja taatut luotot kasvavat niin suurta vauhtia, että Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita koskevat velat ja vastuut uhkaavat kansojen itsenäisyyttä.

EU alkaa olla samanlaisessa kurimuksessa kuin oli Saksa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Demokratia on vaarassa aina, kun kansanvalta ei kykene turvaamaan ihmisille toimeentuloa sekä henkistä että fyysistä turvaa. Kun Helsinki ja jo myös Oulu kykenevät tekstiviestikutsuin liikuttelemaan ilmaista ruokaa ja ylöspitoa vaativaa väestöä sekä muukalaisaallon kasvattamista Suomessa, on vakavamielisellä kantasuomalaisella väestöllä hätä tulevaisuudestaan.

Kannattaisi vakavasti miettiä, mikä on Suomen tulevaisuus. Onko se jatkuvassa maahanmuuttajien lisäämisessä vai oman kansan työttömien ja hädänalaisten hyvinvoinnista huolehtimisessa. Kun ulkoparlamentaariset voimat alkavat ohjata lainsäädäntöä, kuten esim. homoavioliittolain hyväksymisen yhteydessä koettiin, voidaan vakavasti kantaa huolta siitä, onko Suomi enää suomalaisten käsissä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Tarja Parkkila

Mutta tiesitkö sitä, että.......

monet maat sulkivat rajansa ja juutalaiset, hekään, joilla olisi ollut varaa, tai vielä omaisuus takavarikoimatta, eivät pääseet turvallisempiin maihin.

Myös Suomi sulki rajansa, emme ole syyttömiä.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Tiedän kyllä. Vahvan edessä harva on niin vahva, että uhkaisi etujaan. Jälkeen päin kyllä uskalletaan tuomita, kun vahva on menettänyt voimansa. Suomi kyllä suojeli juutalaisiaan, Saksalle luovutettuja taisi olla kuusi ihmistä. Sekin oli tietysti liikaa. Juutalaisia taisteli armeijassamme bolshevikkeja vastaan. Kiitos ja kunnia heille siitä. Suomi on tänne saakka ollut Israelin puolella ja tukenut sitä taistelussa islamisteja ja vihamieisiä arabeja vastaan.

Viljo Häggman

"Monituntinen kierros Auschwitsin kuolemanleirillä päättyy ”suihkuhuoneille” ja polttouuneille. ”Suihkuhuoneen” betoniseinät ovat täynnänsä naarmuja, jotka jäivät ihmisten kynsistä heidän kuolonkouristuksissa raapiessaan betoniseinää."

Ymmärtääkseni tämä suihkuhuone "naarmuineen" ei ole alkuperäinen vaan heti sodan jälkeen venäläisten rakentama rekonstruktio. SS tuhosi niin paljon todisteita kuin se pystyi ennen venäläisten saapumista, ja kaasukammioiden ja krematorioiden tuhoaminen oli listan kärjessä heti arkistojen jälkeen, ja asia hoidettiin saksalaisella tehokkuudella.

Varsinaisista suurista maanalaisista suihkuhuoneista krematorioiden 2-5 yhteydessä ei jäljellä kuin kuopat ja portaat.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

En osaa tarkalleen sanoa jokaisen naarmun aitoudesta, koska kokonaiskuvan saamiseksi joudutaan jotain rekonstruoimaan. Kiitos täydentävistä huomautuksistasi, Viljo Häggman.

Petteri Hiienkoski

En tiedä ehtivätkö natsit tuhota kaasukammioita. Tuskin ainakaan kaikkia. En tiedä mahdollisesta myöhemmästä naarmuttamisestakaan.

Ilmeisesti kaasukammioista olivat liittoutuneet kuitenkin tietoisia. Alla olevan kirjoitukseni yhteydessä olevassa ilmakuvassa elokuulta 1944 oikeaan alareunaan on merkitty kaasukammiot (todellisuudessa rampin länsipäässä). Alkuperäinen kuva on tietysti paljon tarkempi. Oletan että jenkeillä oli myös muuta tiedustelutietoa.

"Auschwitzin kirjanpitäjä" todistaa tuhoamisleirin tehokkuudesta
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Kiitos Petteri linkistäsi. Kyllä kaiketi nykyään tiedetään jo varsin tarkkaan tapahtuneet tosiasiat. Birkenaun kaasutuskammiot on kyllä räjäytetty. Leirihän tyhjennettiin tammikuussa 1945. Saksan kansa on ottanut vastuun ja kantanut sen. Vaikka Saksa on syyllinen, on muistettava ihmisen pahuus ihmisenä, eivät siinä rodut ja kansallisuudet ole perusteena. Roomaan tulleet barbaarikansat tuhosivat kulttuuria totaalisesti, hunnit ehkä pahimpina. Tataarit tekivät tuhojaan, islamistit kaikkialla siellä minne ovat sodan kanssa menneet. Kamputsean hirmutyöt tunnetaan. Islamilainen isis terrorisoi arabimaita ym. ja työntää pakolaisia Eurooppaan.
Kirjoitukseni ydin on siinä, että suuriin valloitus- ja tuhoamissotiin lähtevä kansakunta räjäyttää liikkeelle niin suuria tuhovoimia, ettei se niitä hallise. Kun sotaan on lähdetty ja suuria ihmismassoja alistetaan ja otetaan ja saadaan vangeiksi, pula tulee kaikesta ja se johtaa hirvittäviin terroritekoihin. Jos toinen maailmansota oli ihmiskunnalle kauhea, seuraava on sitäkin hirveämpi. Toinen pelottava asia on pakolaisten virta Eurooppaan. Pitäisi olla Euroopassa ja Suomessa kauas näkeviä johtajia, jotka osaavat toimia pitkäjänteisesti ja omaa maata suojaten. Suurvallat osaavat ja uskaltavat sulkea portteja ja heikentää palveluja, mutta Suomi elää houreessa. Ei maahanmuuton rajoittaisessa ole kysymys rotusorrosra, vaan taloudellisten etujemme pitkäjänteisestä suojaamisesta. Me käymme näännytyssotaa Euroopassa.
Ei katumellakoitsijoille pidä antaa valtaa siihen kuinka paljon velkaa jälkipolvillemme otetaan. Siitä päättäminen kuuluu valituille laillisille valtioelimille, jotka kansa valitsee. Neljäksi vuodeksi on edustajat valittu. Heidän tahtoaan pitää kuulla. Jos he eivät osaa oikein johtaa maata, heidät poistetaan ja valitaan uudet tilalle.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Kiitos Matti hyvästä kirjoituksesta. Itse kävin Krakovassa ja Auschwitshissa kesällä 2006. Krakowan juutalaiskaupunginosa museoineen, Auschwitch sekä Birkenau ovat puhuttelevia kohteita. Krakova on ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunkikohde. Laaja vanha kaupunki on uskomaton paikka, jossa kuulee kaikkia mahdollisia musiikkivirtauksia kaduilla liikkuessaan. Ehdottomasti Euroopan aatelia kaupunkimatkojen ystäville!

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Krakovassa on valtavasti kaunista katsottavaa. Mitä enemmän katselee ja liikkuu, sitä enemmän kaipaa lisää. Tämän päivän krakovalaisten ja puolalaisten yleensäkin harras uskonnollisuus viehättää. Sunnuntaina kirkot olivat räynnänsä hartaita sanankuulijoita. Myös arkisin pidettiin messuja, täysin kirkon. Kirkkojen kauneus mykistyttää ja harras tunnelma kiehtoo. Vapautuminen kommunismin ikeestä näkyy kiitollisuutena ja isänmaallisuutena.Luterilainen jää surullisena pohtimaan oman kansamme luopumisen seurauksia ja kyselemään, miten tähän "yltiörationaalisuuteen" on tultu.

Petteri Hiienkoski

Varmastikin kiinnostava vierailukohde!

Alla olevan kirjoitukseni linkissä on valokuva, joka kuvaa erästä "valintatapahtumaa" Birkenaun junarampilla vuonna 1944.
”Auschwitzin kirjanpitäjän” syyllisyys lain edessä
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Nykypäivänä helposti unohdetaan, että moni saksalainen piti juutalaisten joukkotuhontaa paitsi hyväksyttävä myös oikeudenmukaisena.

"Auschwitzin kirjanpitäjäkin" halusi vain oikeudenmukaisuutta
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Tässä tullaankin, Petteri, siihen kysymykseen, kenellä on vastuu tapahtuneesta terrorista. "Johtajalle" annettu henkilökohtainen vala edellytti sokeaa uskollisuutta häntä kohtaan. Tähänhän siviiliorganisaatioissakin usein vedotaan. On kuitenkin ihmisoikeuksia koskevat lait niin rauhan kuin sodankin aikana. On mafioita ja erilaisia terrorijärjestöjä, unionissakin ja sen jäsenmaissa. Moraali höltyy ja katoaa, vielä pahempi jos se sairaus saavuttaa yhteiskunnan ylimmät kerrokset ja leviää sieltä alas. Nyt ovat Suomenkin asiat niin huonosti, että suuret yritykset lähtevät maasta, valtio suostuu antamaan verohelpotuksia ja -vapauksia. Valtio velkaantuu ja heikot jäävät vaille hoivaa ja suojaa. Rikkaat näyttävät huonoa esimerkkiä. Maailmanlaajuisesti on menossa köyhiin kohdistuva tuhoamis- ja näännytyssota. Mistä tulee muutos, mistä herätys? Ei ainakaan siitä, että luovutaan omista kansallisista ja länsimaisista arvoista ja omasta uskonnosta ja polvistutaan islamin edessä.
On järkyttävää, kuinka omastaan luopunut Kotimaa-lehti käyttäytyy. Suvaitsevuuden nimissä se markkinoi suurmoskeijaa Helsinkiin ja moittii niitä jotka hanketta vastustavat. Toimiiko joku puolue näin? Ei, jokainen ajaa omaa asiaansa, mutta ei mollaa muita. Kirkollisveroa maksetaan kristinuskon puolustamiseksi ja levittämiseksi tehdystä työstä, ei oman uskonnn tuhoamiseksi harjoitetusta nuoleskelusta.

Mai Pumpanen

"Saksan liittokansleri Angela Merkel on lausunut, että monikulttuurisuus on Saksassa epäonnistunut. Kaikissa Euroopan maissa tämä kuvitelma on kariutunut kiville, väkivaltaan."

Millä lailla monikulttuurisuus on kariutunut Euroopassa kiville? Angela Merkelkin on monikulttuurisuuden kannattaja. http://www.theguardian.com/world/2015/jan/16/promo...

"Tataarit tekivät tuhojaan, islamistit kaikkialla siellä minne ovat sodan kanssa menneet."

Etkö itse tosiaan käsitä, että suollat maahanmuuttajista ja muslimeista aivan samanlaista vihamielistä ja valheellista propagandaa kuin natsit aikoinaan juutalaisista? Syytät Euroopan ongelmista vähemmistöryhmiä, maahanmuuttajia ja homoja, aivan kuten natsitkin aikoinaan. Keskitysleirien kauheudet ja natsismin juuret olivat juuri samassa muukalaisvihassa. Miten voi olla näin pintapuolisesti empaattinen alistetulle ryhmälle ja kuitenkin samalla täysin sokea omille ennakkoluuloilleen? Ihmeellistä, että joku voi käydä keskitysleirillä ja oppia niin vähän.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset