Matti Kyllönen

Uskonto- ja puoluepolitiikasta seurakunnassa

Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua Kuusamon kirkon ristin punaisesta väristä. Alkuaan Mika Flöjtin (vihr) aloitteen pohjalta virinnyt keskustelu on laajentunut keskusteluksi syntien anteeksiantamisesta ja siten vallankäyttöön liittyväksi asiaksi. Seppo Ervastin kirjoitus (KS 17.6.16) vei asian Kuusamon seurakunnan vallankäytön ytimeen eli siihen kenellä/millä liikkeellä ovat syntien anteeksiantamisen ja taivaaseen pääsyn avaimet. Jokainen vanhoillislestadiolaisuuteen omakohtaisesti perehtynyt kuusamolainen/koillismaalainen tietää, että taivasten valtakuntaan päästään vain vanhoillislestadiolaisuuden kautta. Tältä perustalta nousee kysymys kuusamolaisista arvoista, ajallisesta elämästä ja iankaikkisuudesta, siis kuka määrää kirkossa ja kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei.

1860-luvulla Kuusamoon tullut vanhoillislestadiolaisuus sai nopeasti parannusta Kuusamon ajallisissa oloissa ja 1890-luvulla se pääsi keskeiseksi vaikuttajaksi seurakunnassa. Puoluepoliittiseksi tekijäksi se nousi jo säätyvaltiopäivien aikana ja vuodesta 1906 lähtien nimenomaan sosialismin ja jumalankielteisyyden vastustajaksi. Vanhoillislestadiolaisuuden vaikutus ja merkitys koko Pohjois-Suomessa valkoisen Suomen muotoutumisessa oli hyvin vahva kansalaissodassa, maailmansotien välillä ja toisessa maailmansodassa sekä sen jälkeenkin.

Vanhoillislestadiolainen liike oli kauan Kuusamossa yhtenäinen, suojeluskuntaa ja kommunimin vastaisuutta kannattava, raittiutta, ahkeruutta ja lähimmäisenrakkauttava ajava yhteisö. Liikkeen suurimpia vaikuttajia Koillismaalla olivat kansanedustaja ja saarnaaja K. A. Lohi (ml) Ranualta ja maanvijelijä A. K. Suoraniemi (kok) Kuusamosta. Suoraniemi oli merkittävä vaikuttaja koko lestadiolaisessa liikkeessä ja oli useaan kertaan ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Hän oli Kuusamon lestadiolaisten ehdoton johtaja koko maailmansotien välisen ajan.

1930-luvun taitteen pula-aikana kärjistyivät niin poliittiset kuin uskonnollisetkin suhteet. SRK:n Rovaniemen kokouksessa 1931 asetuttiin edelleen kannattamaan kieltolakia. Nivalasta oli jätetty vastattavaksi kysymys, sopiiko kristityn kuulua pienviljelijäpuolueeseen. Kokous lausui toivomuksenaan, että kristityt välttävät puoluekiivautta, kristityt ovat edelleen entisellä myönteisellä kannalla suojeluskuntalaitokseen ja kirkon ja valtion välisiin suhteisiin. Kokouksen puheenjohtajana oli K. A. Lohi. Vaikka pienviljelijäpuoluetta ei päätöksessä mainittu, kokouksen suhde pienviljelijäpuolueeseen nähden oli torjuva. Pienviljelijäpuolue suhtautui kriittisesti jopa suojeluskuntiin, kun taas maalaisliitto ja kokoomus suhtautuivat niihin myönteisesti. Kansanedustaja K. A. Lohi oli kesällä 1930 vaatinut kommunismin lakkauttamista ja toimia myös pienviljelijäpuoluetta vastaan. Nyt Lohi sai Rovaniemen kokouksessa olla vanhoillisten kantoja muotoilemassa.

SRK:n Oulun kokouksessa 1933 saarnaaja A. K. Suoraniemi puhui taivaaseen johtavasta "yhdestä verisestä ovesta". Maailma tosin sanoo, että parhaat kaikista joukoista tulevat autuaiksi, mutta se on vale, hän sanoi. Oulun kokouksessa 1934 A. K. Suoraniemi toi saarnassaan tuomitsevasti esiin Kuusamon pikkuesikoisuuden, jota Kuusamossa on ollut vuodesta 1932 lähtien. Puhujain kokouksessa Oulussa 1934 kysyttiin, onko synninpäästöoikeutta SRK:n ulkopuolella? Kokouksen kanta oli, että "Pyhä Henki toimittaa virkaansa puhuvana ja vanhurskauttavana ainoastaan Jumalan valtakunnassa tapahtuvan, Pyhän Hengen saaneiden ihmisten julistaman evankeliumin, sovintosaarnan kautta". Kokouksen puhujina olivat mm. L. P. Tapaninen, O. H. Jussila, Väinö Havas, K. A. Lohi, A. K. Suoraniemi, Antti Poukkula ja Ville Suutari.

Vanhoillisten ja pikkuesikoisten kiista kärjistyi Kuusamossa kesällä 1935. Kirkkoherra Lauri Eerola oli antanut kirkon käyttöön kummallekin ryhmälle kesäseuroihin 5.–7.7.1935. Puhujaluetteloon oli merkitty vuoron perään puhujia molemmista ryhmistä. Taneli Kyhälän johtamat pikkuesikoiset hyväksyivät kirkkoherran menettelyn, mutta A. K. Suoraniemen johtamat vanhoilliset eivät. Suoraniemi johti joukkonsa Kansanopistolle, mutta kun se kävi väenpaljouden vuoksi ahtaaksi, Suoraniemi vei joukkonsa Suojeluskunnan talolle. Tämän tapauksen jälkeen vanhoillisten ja pikkuesikoisten tiet erosivat Kuusamossakin pysyvästi. Itse liikkeet olivat ajautuneet erilleen 1934. Pikkuesikoiset ottivat käyttöön nimen Rauhan Sana.

Vanhoillislestadiolaisuus oli Kuusamossa alun alkaen vahvasti yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kantaa ottava ja osallistuva. Kristityn tuli olla "kokonainen", hengellisesti ja elämäntavoiltaan esimerkilliseksi kelpaava. Uskonveljen hengellinen ja poliittinen ohjaus oli hyväksyttävää. Liike on ollut vahvasti talonpoikainen, mutta Kuusamon oloissa missä isojako oli kesken, maaomaisuudesta käytiin kovaa kiistaa valtion ja maanomistajien kesken. Autonomian ajan lopussa maalaisliitto ja vanhoillislestadiolaisuus löysivät toisensa, jopa torppareita ja mäkitupalaisia liittyi puolueeseen, jossa vanhoillislestadiolaisilla oli vankka valta. Koillismaalla nimenomaan K. A. Lohi teki työtä molempien liikkeiden hyväksi, kokoomuksessa ja vanhoillisissa taas A. K. Suoraniemi.

Pikkuesikoisuus ja pienviljelijäpuolue löysivät toisensa 1930-luvun alun laman keskellä. Taneli Kyhälä nousi molempien liikkeiden johtajaksi. Hän menestyi vaaleissa hyvin, mutta ei kertaakaan yltänyt eduskuntapaikkaan, kuten ei Suoraniemikään. Jo lapsuudessani ihmettelin, miksi "Kyhälän seuroja" väheksyttiin, niitä ei pidetty "taivaaseen johtavina". Nyt tutkimusteni perusteella tiedän, että tätä väheksyntää syötettiin valtapoliittisista syistä kahdesta leiristä. Kyhälän liikkeen eduksi on sanottava, että se kokosi köyhiä ja syrjittyjä siipiensä suojaan. Poliittinen ja uskonnollinen liike antoi kodin niille, joita SRK ja maalaisliitto-kokoomus eivät syystä tai toisesta halunneet suojiinsa. Nämä yleensä pienen manttaaliosuuden omistavat ihmiset olivat poissa kommunistien ja sosialistien joukoista. Heidän työnsä porvarillisen Kuusamon hyväksi on merkittävä. Ja uskonsa mukaisesti hekin ovat uskoneet "Jeesuksen nimessä ja veressä". Taivasten valtakunnan ovimiehet eivät onneksi asune Kuusamossa, vaikka siltä on kauan näyttänyt.

Kiintoisaa on ollut seurata kollegani Seppo Ervastin tietä uskonnossa ja politiikassa. Hän on aina puolustanut maalaisliiton, kokoomuksen ja vanhoillislestadiolaisuuden valtavirtaa ja varonut tuomasta juurikaan mitään kriittistä esille. Viimeisimmässä kirjoituksessaan (17.6.16) Ervasti valottaa kirkon ristin kysymystä asiallisesti, mutta papillisella varmuudella hän heilauttaa tuomion viikatettaan perussuomalaisten ja vihreiden suuntaan aivan kuin hän epäilisi näiden vakaumusta. Ne ovat synkkiä kaikuja sukupolvien takaa.

Kirkollisiin luottamustehtäviin seurakuntalaisten valitsemat henkilöt ovat yhtä oikeutettuja sanomaan ja vaikuttamaan kuin kirkon työntekijätkin. Me tämän ajan ihmiset tietäen tai tietämättämme heijastelemme menneisyyden tuntoja ja käsittelemättömiksi jääneitä asioita. Hoitamattomat asiat kun pyrkivät pintaan niin kauan kunnes ne käsitellään loppuun. Niitä sukutasolla yhäkin hallitun Kuusamon uskon ja politiikan saralla on valitettavan paljon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Avaan hieman taustaa. Syksyllä 1944 saksalaissodassa palanut kirkko sai seuraajakseen uuden amerikkalaisilla lahjavaroilla rakennetun kirkon 1949-51. Palaneen kirkon kellot oli ennen Kuusamon polttoa laskettu tapulista ja kätketty saksalaissotilaiden hautausmaahan. Kätkemiseen osallistunut saksalainen eversti tuli kesällä 1959 etsimään kelloja ja ne löydettiin. Saksalaiset olivat piilottaneet kellot etteivät venäläiset niitä varastaisi. Edelleenkin käydään keskustelua siitä polttivatko kirkon saksalaiset vaiko venäläiset. Voittopuolisesti on kallistuttu edellisten kontolle. Venäläiset tulivat vastoin aselepoa Kuusamon ja miehittivät sitä marraskuulle 1944 saakka. Kun saksalaiset olivat polttaneet kirkonkylän venäläiset asuivat kirkonkylässä korsuissa ja sivukylien polttamattomissa taloissa. Kuusamon evakot pääsivät palaamaan vasta vuoden 1945 puolella kotipitäjäänsä, josta lähes kolmannes oli uudelleen menetetty. - Kun lentoliikenne Kuusamoon alkoi 1970-luvun alkuvuosina, laitettiin Kuusamon kirkon tornin värittömän ristin sijaan punaisella neon -valolla valaistu risti. Vahvasti porvarillinen ja vanhoillislestadiolainen pitäjä on siitä alkaen tavan takaa joutunut keskustelemaan ristin väristä. Valtakeskittymän keskusta-kokoomus-vanhoillislestadiolaiset mielestä punainen väri on anteeksiantamuksen ja Kristuksen veriuhrin symboli ja siksi ristin on oltava punainen. Vihreä valtuutettu Mika Flöjt teki viime vuonna aloitteen punaisen ristin korvaamiseksi valkoisella. Kirkkovaltuusto hylkäsi äsken aloitteen, mutta keskuselu jatkuu edelleen. Rovasti Seppo Ervasti (kok) vei äsken Koillissanomissa keskustelun sille pohdinnan tasolle, että keille kuuluu syntien anteeksiantamus ja ketkä ovat oikeita uskovaisia. Tuomion sormi osoitti vihreiden ja perussuomalaisten suuntaan. Tähän halusin tuoda valaisua oman tutkimukseni (Verellä lunastettu maa. Kuusamo 1918-1939, Helsinki 2014)kautta. Siinä selvitetään Kuusamon valtapolittisia suhteita myös syntienanteeksisaarnaamisen oikeuden näkökulmasta. Onko Kuusamo edelleen valtakeskittymän ulkopuolella olevia syrjivä? Entä kestääkö syrjintäperustus, kun ja jos Kuusamossa olevien islamia tunnustavien maahanmuuttajien oikeuksien perään aletaan kysellä. Tästä halusin näin valtakunnallisessakin mediassa nostattaa keskustelua.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kahden maan kansalaisena ihminen kulkee, sydän taivaassa ja käsi aurassa, kuten ennen sanottiin. Syntien anteeksi saamisen kokemus on tärkein asia, jonka Jumala tekee, eikä sitä ihminen voi ihmisenä antaa, vaan välittää.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Kauniisti sanottu, Pauli. Vanhoillislestadiolaisuus on pitänyt itseään ainoana ovena taivaaseen. Tämä ilmenee Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) päätöksissä, joita edellä osoitin. Vaikka uskonnon ja puoluepolitiikan sanottiin olevan eri asioita, ne eivät käytännössä eikä päätöksissäkään sellaisia ole olleet. Ateistit olivat jo lähtökohdiltaan liikkeen ulkopuolella, siis kommunistit jumalankieltäjinä. Liikkeestä erotettujen osa oli synkkä, yhteydet katkaistiin. Näistä kiusaamisista alettiin julkisesti puhua 1970-luvulla. Vanhoillisten ja maalaisliittolais-kokoomuslaisten yhteenpeluu on historiallisesti ja edelleen selkeä. Kokoomus on ollut kolmantena pyöränä valtaytimissä. Perussuomalaiset ovat silmätikkuna. Halusin ottaa tämän yhteyden esiin selityksenä tämän päivän ilmiöille. Pienviljelijäpuolue-SMP-PS on se uskonnollispoliittinen akseli, jolla on taisteltu maalaisliittolais-keskustalaista hegemoniaa vastaan. Tämä kaikki koskee laajasti Pohjois-Suomea.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kristityllä ajallinen ei ole tärkein ja siksi ajallisiin saisi suhtautua maltillisesti ja rakentavasti. Myös diakoniatyötä on tehty jo alkuseurakunnan aikana.

sanon teille: älkää murehtiko
hengestänne, mitä söisitte,
älkääkä ruumiistanne, mitä
päällenne pukisitte.
minä teille: älkäät murehtiko
elämästänne, mitä teidän
pitää syömän, eikä ruumiistanne,
millä te itseänne verhoitatte.

minä teille: älkät murehtico
teidän elämästän/ mitä teidän
pitä syömän/ eikä ruumistan/
millä te sen waatetatte.

12:23 Sillä henki on enemmän
kuin ruoka, ja ruumis
enemmän kuin vaatteet.
12:23 Henki on enempi kuin
ruoka, ja ruumis parempi
kuin vaate.
12:23 Elämä on enämbi cuin
ruoca/ ja ruumis parembi
cuin waate.
12:24 Katselkaa kaarneita:
eivät ne kylvä eivätkä leikkaa,
eikä niillä ole säilytyshuonetta
eikä aittaa; ja Jumala ruokkii
ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset
te olette kuin linnut!
12:24 Katselkaat kaarneita:
ei he kylvä eikä niitä, ei heillä
ole myös kellaria eikä aittaa,
ja Jumala elättää heidät:
kuinka paljoa paremmat te
olette kuin linnut?
12:24 Cadzelcat carneita/ ei
he kylwä/ eikä nijtä/ ei heillä
ole myös kellarita/ eikä aitta/
ja Jumala heidän cuitengin
elättä/ cuinga paljo parammat
te oletta cuin linnut?
12:25 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan
lisätä ikäänsä
kyynäränkään vertaa?
12:25 Mutta kuka teistä
murheellansa voi lisätä varrellensa
yhden kyynärän?
12:25 CUca teistä hänen murehellans
woi lisätä hänen
warrellens yhdengän kyynä-

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Noin sanassa sanotaan ja kauniita sekä osuvia kohtia olet luettavaksi valinnut, Pauli. Käytännön arkisia asioita on kuitenkin hoidettava ja ajallisiin asioihin tulee ottaa kantaa. Olen huolestunut siitä, että kristillisyys on heikentynyt ja laajasti jopa kadonnut tämän päivän poliittisesta elämästä ja kasvatuksesta, puolueiden toiminnasta, myös perussuomalaisuudesta,keskustalaisuudesta, kokoomuslaisuudesta ja jopa KD:stä, vaikka niiden ohjelmissa taitaa jotain olla uskonnostakin jäljellä. Julkinen sana, HS, Yle ja kirkko etunenässä, ovat viemässä kehitystä uskonnottomaan suuntaan ja samalla ne kuitenkin pyrkivät suosimaan ja jopa edistämään islamin leviämistä maassamme. Missä on kirkon ja herätysliikkeiden ote ajalliseen elämään ja maamme menoon? Miksi oma uskonnollinen perintö halutaan tuhota ja vierasta uskoa edistää?

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Vääristynyttä oikeudenkäyttöä vastaan

7 Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa
koiruohoa
ja jätätte heitteille oikeuden!
10 Te vihaatte sitä,
joka kaupunginportin kokouksessa
vaatii oikeaa tuomiota,
ja inhoatte sitä,
joka kertoo totuuden.
11 Te poljette tilattomia
ja viette maanvuokrana heidän viljansa.
Sen tähden teidän käy näin:
Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä,
ette saa asua niissä.
Vaikka te istutatte ihania viinitarhoja,
ette saa nauttia niiden viiniä.
12 Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla.
13 Sen takia viisas vaikenee tällaisena aikana, sillä tämä on paha aika.

Kehotus ja lupaus

14 Pyrkikää hyvään, älkää pahaan,
jotta saisitte elää!
Silloin Herra Jumala Sebaot on teidän kanssanne,
niin kuin te sanotte hänen olevan.
15 Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää! Saattakaa kaupunginportissa oikeus voimaan. Ehkä Herra Jumala Sebaot silloin armahtaa Joosefin heimon jäännöstä.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Hyvä Pauli! Voi, kun kirjoitat osuvasti sanat Suomen kansaan kohdistaen!

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Eräs kirjoitukseni lukenut ystäväni pyysi minua vastaamaan kysymykseen, mikä on kantani Kuusamon kirkon punaiseen ristiin. Riemuitsen tästä kysymyksestä ja vastaan seuraavaa. Punainen risti on aikanaan laitettu lentoturvallisuussyistä suojelemaan kaupunkikeskusta. Pitkien kaamosten aikana merkki on välttämätön näyttämään tietä ja suuntaa. Ristillä on valtava vertauskuvallinen arvo seurakunnassa ja seutukunnassa, joka läpi talonpoikaisen historian on ollut vahvasti kristillinen, esivaltauskollinen ja isänmaallinen. Vanhoillislestadiolainen kristillisyys on kaikkien muiden maamme herätysliikkeiden tavoin yhdessä kansallisten puolueiden kanssa antanut vahvan myönteisen panoksen suomalaiseen elämänmuotoon, maamme aineelliseen ja henkiseen vaurastumiseen sekä kansalliseen itsenäisyyshankkeeseen. Se on nostattanut kansallista sivistystä, kansallista heräämistä ja se on ollut vahva voima vastustamassa venäläistä sortokautta. Punainen risti on ollut Kristukseen uskovien symboli taisteltaessa bolhevistista vallankumousarmeijaa vastaan vuoden 1918 sodassa. Se on antanut voimaa ja osoittanut tarkoituksen nälässä taisteleville suojeluskunnan ja kansallisen armeijan sotilaille. Se on osoittanut tien ja tarkoituksen nuoren tasavallan rakennusvuosikymmeninä 1920- ja 1930-luvuilla, kun on raivattu peltoa ja niittyjä ja kasvatettu karjaa ja leipää rajaseudun kasvavalle väestölle. Verinen risti ja Kristuksen sovintoveri ovat olleet ajallisen elämän turva ja viittauksena iankaikkiseen elämään vuosien 1939-1945 sodissa. Risti on antanut lohtua ja toivoa tuskassa, jota rajaseudun kansa koki aluemenetysten aikaan ja niitä seuranneen jälleenrakennuksen ja suurten ikäluokkien kasvatuksen aikana sekä suurten muuttovuosien aikana, kun suuret ikäluokat joutuivat työttömyyden vuoksi jättämään kotiseutunsa ja monet myös isänmaansa.
Koti, uskonto ja isänmaa oli tunnussanana sukupolvillemme, jotka rakensivat kaiken sen hyvän mitä meillä nyt on. Ilman hyvää koti- ja koulukasvatusta, ilman suojeluskuntien ja lottien työtä Suomi ei olisi selviytynyt viime sodista itsenäisenä. Heille tie ja päämäärä, itsenäisen Suomen säilyttäminen, oli aina selvä niin rauhan kuin sodankin päivinä. Jumalaan turvaten ja luottaen he tekivät parhaansa ja onnistuivat maan pelastamisessa ja uudelleen rakentamisessa.
Kun ajattelen nykyistä kansallista tilannettamme ja kansamme julkisia arvoja, suorastaan kaipaan ja odotan, että kansamme löytäisi uudelleen nyt piilossa olevat arvot, jotta kestäisimme sen mitä mahdollisesti edessämme on. Tässä tarkoituksessa nostin tällä arvostetulla palstalla tämän paikallisen Kuusamon kysymyksen, jotta emme kansana lähtisi sille tielle, että hylkäämme oman kodin, oman uskonnon ja omat kansalliset arvot ja tunnukset ja alkaisimme palvoa vieraita tunnuksia, joita meille julkisilta tahoilta nyt syötetään ja kehotetaan luopumaan omista tunnusksistamme muka sen vuoksi, että ne loukkaavat "vieraitamme". Iloitsen, että syntymäkuntani seurakunta on säilyttänyt meille kaikille ulkoseurakuntalaisillekin rakkaan kirkon punaisen ristin. Tässä merkissä olemme kestäneet ja voittaneet ja tässä merkissä olemme seuraavatkin koettemukset voittavat.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Rantasen runo VIISI PAPPIA TAIVAAN PORTILLA, olisi jokaisen syytä lukea,"Ei suuntasarvet päässä tulla Saalemin porttien taa"!

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Kyllä näitä kadotukseen ihmisiä tuomitsevia pappeja ja saarnamiehiä on matkani varrella ollut. Muistan siunaustilaisuuden, jossa pappi vuorenvarmana ilmoitti, että vainaja meni helvettiin. Vaikka laitapuolen kulkija ja syrjitty olikin, olisi parasta lääkettä uskonyhteisön taholta ollut jo hänen eläessään tarjota apua, armoa ja lohdutusta. Monet ovat ne liikkeestä potkitut jo iäkkäät ihmiset, jotka kävivät luonani lehden toimituksessa 1970-luvun alkupuoliskolla itkemässä ahdistustaan hyljätyksi ja yksinäiseksi jäämistään syistä, joita eivät itse tiedostaneet ja tunnistaneet. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin on näistä alettu puhua, liian monen kohdalla liian myöhään.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #10

Kuusamosta syntyisen oleva SMP:n kunnanvaltuutettu Väinö Ronkainen kertoi minulle tulleensa erotetuksi Paikallisesta Rauhanyhdistyksestä puoluekantansa vuoksi.
Väinö sai lohdun kerrottuani hänellä Jumalasta he eivät pysty sinua koskaan erottamaan.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #11

Pienviljelijäpuolueen osasto perustettiin Kuusamoon 1930. Maallikkosaarnaaja Taneli Kyhälä ja hänen veljensä Herman olivat vanhoillislestadiolaisia ja puolueosaston johtavia henkilöitä. Taneli kuului kunnanvaltuustoon, kirkkoneuvostoon ja -valtuustoon. Taneli oli ehdokkaana useissa eduskuntavaaleissa, pääsi vuoden 1936 eduskuntavaaleissa pudasjärveläisen kansanedustajan Eino Rytingin (pienvilj.) varaedustajaksi. Kuten yllä osoitin pikkuesikoisten syrjiminen Kuusamossa (ja muuallakin) oli puhtaasti puolue- ja uskontopoliittinen kysymys. Asian vakavuutta kuvaa, että SRK otti asian esille vuosikokouksessaan. Maalaisliiton ja kokoomuksen miehet olivat asioista päättämässä ja syrjimässä pienviljelijäpuolueen kannattajia myös "vääräuskoisuuden" perusteella . Pyhä Henki vaikuttaa muka vain SRK:ssa, joka on ainoa "verinen ovi taivaaseen", kuten A. K. Suoraniemi suurissa seuroissa julisti. Tämä poliittinen ja uskonnollinen syrjintä on vuosikymmenet kiistetty, mutta uusimmassa tutkimuksessani olen tämän selkeästi osoittanut todeksi. Todistajia ovat toki oman aikammekin kristityt, Väinö Ronkainen, jonka Aimo mainitsit, ja monet muut puheillani Koillissanomien toimituksessa 1970-luvun alkupuolella käyneet, jolloin syrjintä ja kiusaaminen oli erityisen rankkaa. Eikä se ole päättynyt vieläkään. Kuvaavaa ongelmalle on, että kun tarjosin jo maanantai-iltana tämän kirjoituksen valmistuttua tätä samaa blogia Koillissanomille, en vielä tähän mennessä - nyt on keskiviikkoilta - ole saanut varmuutta tullaanko se julkaisemaan Koillisanomissa. "Ainakaan ennen juhannusta se ei mahdu lehteen", sanottiin tänään toimituksesta. Näin menetellään, vaikka vastine tulisi julkaista viimeistään toisessa seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä siitä kun vastine on jätetty.
Perussuomalaisille ja muillekin kiinnostuneille tiedoksi, että pienviljelijäin kannatus oli vuoden 1933 eduskuntavaaleissa Kuusamossa 14,8 %, vuoden 1936 eduskuntavaaeissa Kuusamossa 11,3 %, Taivalkoskella 29,6 %, Pudasjärvellä 53,9 %, Ranualla 10,9 %, Posiolla 21,5 %, Sallassa 3,8 % ja Suomussalmella 0,4 %. Koillismaalta eduskuntaan valittiin Eino Rytinki ja hänen varaedustajaksi Taneli Kyhälä Kuusamosta. Eino Rytinki oli valittu kansanedustajaksi myös 1933 eduskuntavaaleissa. Pienviljelijäpuolueen kannatus oli Koillismaalla erittäin vahvaa. Maalaisliitto oli helisemässä, ja siksi tarvittaiin kaikenlaisia aseita vastustajien pysäyttämiseksi. Historia toistaa itseään näinä vuosikymmeninä. Vääryyden edessä ei pidä antautua!

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Hyvää juhannusta! Tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset