*

Matti Kyllönen

Piirteitä Kuusamon identiteetistä historiantutkimuksen valossa

Tutkimusmetodini poliittisen historian tutkimuksessani on lähtökohdiltaan ranskalaisen Andre Siegfriedin 1913 valmistunut pienryhmätutkimus, jossa haastattelemalla selvitettiin ihmisten poliittista käyttäytymistä. Saksalainen Rudolf Heberle käytti (1918–1932) sosiaalisen ekologian menetelmää Schleswig-Holsteinissa tarkastellen sosiaalisia ja taloudellisia ilmiöitä maantieteelliseltä pohjalta ja vertaili äänestystuloksia väestön taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen. Samaa metodia käyttivät Sven Rydenfelt tutkimuksessaan Kommunismen i Sverge (1954) ja Jaakko Nousiainen väitöskirjassaan Kommunismi Kuopion läänissä (1956).

Valtiotieteilijät yleensä päätyivät huomioon, että historialliset seikat ja poliittinen perinne vaikuttivat tämän ajan poliittiseen käytökseen. Historia on siis oiva tiede poliittisen käyttäytymisen selittämisessä. On mentävä syvälle asioiden ytimiin.

Tämän seikan huomioin Suomen historian laudatur-työssäni Kommunismi Kuusamossa (1967). Koillismaan neljän kunnan alueella haastattelemieni noin 130 henkilön näkemykset osoittivat, että juuri historiallisilla tekijöillä on suuri merkitys alueen poliittisen ilmaston synnylle. Sain kehoituksen jatkaa tutkimusta ja viedä sitä nimenomaan historialliselle puolelle ja laajentaa tutkimusaluetta koko Pohjois-Suomen käsittäväksi tavoitteena kartoittaa koko Pohjois-Suomen poliittiset ilmastoalueet sosialismin ja kommunismin kannatuksen näkökulmasta. 76 kuntaa kattava työ. Melkoinen urakka.

Pohjois-Suomen poliittiset ilmastoalueet

Lisensiaatintyöni ”Punaisten ilmastoalueiden synty Pohjois-Suomessa” valmistui vuonna 1975. Tämän jälkeen kirjoitin osuuteni Kuusamon seurakunnan historiaan. Työni otsikko oli ”Kuusamon seurakunnan ja yhteiskunnallispoliittisten liikkeiden väliset suhteet 1900-luvulla”. Kuusamon seurakunnan historia ilmestyi 1981. Se valotti laajasti Kuusamon identiteettiä. Seppo Ervastin osuus käsitteli seurakuntaelämää, Ossian Näpän osuus koski vanhoillislestadiolaisuutta.

Väitöskirjan tekijältä edellytettiin ainakin yhden paikallishistorian kirjoittamista. Sain tehdäkseni Kalajoen ja Raution 1865–1965 historian. Se ilmestyi 1980. Tämä kiintoisa työ perehdytti minut Kalajokilaakson historiaan ja vei väitöskirjaa alueellisesti eteenpäin.

Väitöskirjani ”Pohjois-Suomen varhaissosialimi, sen leviäminen ja sosialistisen perinteen synty noin vuosina 1900–1910” ilmestyi joulukuussa 1995. Tein sen kuten aikaisemmatkin tutkimukseni Jyväskylän yliopiston Historian laitokselle.

Arvostelussa työtä luonnehdittiin Pohjois-Suomen poliittisen historiantutkimuksen perusteokseksi. Kehittämäni historiallis-ekologinen metodi tutki eduskuntavaalitilastoja vuosilta 1907–1910 ja kävi läpi tilastollisen aineiston kunnittain vuosilta 1880–1910. Osoittautui, että luonnonolot määräävät elinkeinot alueella. Elinkeinot vaikuttavat aatteisiin. Historialliset tapahtumat matkan varrella, jopa kaukanakin menneisyydessä vaikuttavat ihmisten poliittisiin asenteisiin. Osoittautui, että se poliittinen ilmasto, joka 1900-luvun ensi vuosikymmenellä syntyi, oli jokseenkin vallitsevana aina 1960-luvun suureen yhteiskunnalliseen muutokseen asti.

Pohjois-Suomen poliittiset ilmastoalueet alkoivat muodostua jo 1800-luvun säätyvaltiopäivien oloissa. Asioita ajettiin paikallisesti ja alueellisesti. Yhteis-kunnallista yhteistyötä syntyi. Talonpoikien asian hoito edellytti pitäjä-, kunta- ja jopa maakuntapohjaista yhteistyötä. Uskonnolliset tekijät vaikuttivat, herätysliikkeillä oli alueillaan suuri merkitys. Kansallisuusaate, kansakoululaitos ja muu koulutus vaikuttivat. Liikenneväylien, rautateiden, maanteiden ja meriliikenteen olot jättivät jälkensä elinkeinopohjaan ja aatteisiinkin. Maanviljelysolot olivat aivan erilaiset Pohjois-Pohjanmaalla kuin Lapissa, Koillismaalla
ja Kainuussa.

Rautatie vei kehitystä eteenpäin. Rannikolle ja radan varsiin syntyi teollisuutta. Koillismaa ja Koillis-Lappi jäivät kehityksestä jälkeen. Muuttoliike alkoi rassata niitä jo 1900-luvun alusta lähtien.

Teollisuus ja työväenliike sijoittuivat samoille seuduille. Missä oli teollisuutta, sinne syntyivät työväenyhdistykset. Joukolla uskallettiin ajaa asioita ja mennä lakkoon. Työväenliike alkoi panna uudistuksen rattaita pyörimään. Työväenyhdistykset toimivat sosialismin linnakkeina. Koillismaa, suuri osa Kainuusta ja Lappi jäivät raaka-ainelähteiksi. Tukkityö ja uitot olivat Lapissa suuri työllistäjä. Kuusamossa isojako oli suorittamatta. Metsiä myi pääasiassa vain valtio. Lapissa valtio ja Kemi-yhtiö hakkasivat ja uittivat. Metsätyö sääteli työalueet ja vaikutti suuresti sosialismin leviämiseen. Talonpoikainen yhtenäiskulttuuri oli vaarassa. Oli pantava sosialismille sulut. Tehokkaimmin tämä tapahtui Koillismaalla, jossa talonpojan ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen edut kävivät parhaimmin yhteen. Maalaisliitto ja vanhoillislestadiolaiset pitivät kumpikin erikseen syksyllä 1906 Oulussa kokouksen, jossa sosialismille pantiin sulut. Maalaisliitto alkoi ajaa maanviljelijän ja pienviljelijän asiaa. Vanhasuomalainen puolue jäi talollisten puolueeksi. Pitkällä aikajänteellä Koillismaan tulevaisuus näytti olevan enemmän maalaisliiton kuin vanhasuomalaisten.

Vuonna 2007 julkaisin tiivistetyn yhteenvedon Kuusamon poliittisesta ilmastosta. Julkaisin kaikkien eduskuntavaalien tulokset 1907–1966 väliseltä ajalta. Kirjan nimi oli ”Miksi Kuusamo ei ole punainen? Sosialismin ja kommunismin torjunta Kuusamossa eduskuntavaaleissa 1907–1966.” Esittelin siinä kaikki Kuusamon kansanedustajat Erkki Vaaralasta Tuomo Hänniseen. Piirsin myös poliittisten pienalueiden rajoja. Käsittelin myös Kuusamon ensimmäistä poliittista lakkoa, Åslundin lakkoa Alakitkalla Kallungin lohkossa helmikuussa 1906. Lakkoaate tuli Sallasta ja kohdistui ruotsalaisen Åslundin savottaan. Lakkoon osallistui 200 henkeä. Työnjohtaja Mikael Smith maksoi lakkolaisille lopputulit ja hankki uuden työvoiman. Työvoiman mennessä työmaalle lakkolaiset estivät sen. Työnanataja vei asian oikeuteen ja voitti. Lakon johtajat tuomittiin vankeuteen, neljä heistä 3 kuukauden ja yksi yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Kun lakkolaisille, isännille ja talojen pojille selvisi, keiden kelkkaan he olivat lähteneet, he kääntyivät sosialismia vastaan. Maalaisliitto sai tästä vankan aseen sosialisteja kohden. Sosialismin vastustamisesta tuli Kuusamon porvarien ja vanhoillislestadiolaisten yhteinen torjuntatyö vuosikymmeniksi.

Nyt piirteitä Kuusamon identiteetistä historiallis-ekologisen metodin pohjalta.

A. Kahtiavetoinen avara, kaunis mutta karu maa ja ahkera ihminen

Kuusamon–Koillismaan alue on maantieteellisesti ja ilmastollisesti selkeä kokonaisuus. Vedet virtaavat kaikkiin ilmansuuntiin. Vallitsevimmat suunnat ovat itä ja länsi. Tuhansia vuosia on kuljettu mereltä merelle, jopa kolmelle merelle ja hankittu elantoa. Arkeologisten ja historiallisten löytöjen perusteella alue on ollut tuhansia vuosia eKr. asutettu. Elinkeinojen harjoitus on ollut rajoista riippumatonta vuoteen 1920. Mereltä merelle, Ouluun Pohjanlahdelle, Vienaan Vienanmerelle, Jäämerelle ja Pietariin olisi meidän edelleen pyrittävä.

Kuusamolaisten geeniperimä on hyvä. Keski- ja uudenajan erätalonpojat ovat lähtöisin Oulun seudulta, Kainuusta ja Savosta. Kuningas Kaarle XI:n (1660-1697) vuonna 1673 antama asutusasetus toi ahkeria erä- ja kaskiasukkaita noilta seuduilta. Houkuttimena oli 15 vuoden verovapaus ja vapautus sotaväenotosta.

Vuonna 1675 perustettu Kemin Lapin Kuusamon seurakunta ulottui perimmäiseen Lappin asti ja oli kustannuksiltaan raskas ylläpidettävä. Papin ja pappilan ylläpito johti riitaan ja vastakkainasetteluun.

Kaskenpoltto oli Ruotsin laajentumispolitiikkaa. Asutus levisi Kuusamossa itään. Järjestääkseen itärajan puolustuksen kuningas Kustaa III solmi Kuusamon, Kuolajärven ja Kemijärven talonpoikain kanssa knihti- eli ruotusopimukset 1789. Kuusamolaiset sitoutuivat asettamaan 30 sotilasta, 30 jääkäriä ja rumpalit ja varustamaan heille torpat. Vastapalvelukseksi kruunu suostui antamaan pitäjän maat ikuisella omistusoikeudella pitäjäläisille. Samalla pitäjät olivat vapautetut isojaosta.

Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle maanpuolustus kävi tarpeettomaksi. Valtio alkoi vaatia sopimuksen purkamista ja isojaon toteuttamista. Kuusamolaiset vastustivat. Venäjän kanssa vedettiin uusi valtakunnanraja Koillis-Suomen kohdalla vuosina 1833–49. Kuusamo laajeni asutuksen mukaisesti Paanajärven itäpäähän. Tämä raja uudistettiin Tarton rauhassa 1920.

Kruunu lopetti kaskenpolton 1850. Kaskiruis oli antanut hyviä satoja. Kaskenpolton lopettaminen toi nälänhädän jo 1850-luvulla. Ilmasto oli epäsuotuisa. Kuusamon pitäjänkokous vetosi keisariin ja kruunuun 6.2.1859 että kaskenpolttokielto peruttaisiin. Peruutusta ei tullut. Kuusamon kunta perustettiin 1868. Kunnan oli selvittävä pulmistaan. Vuoden 1877–78 valtiopäivillä knihtisopimus peruttiin valtion yksipuolisella päätöksellä. Kuusamosta ei ollut valtiopäivillä edustusta, koska kuusamolaisilla oli paha riita lestadiolaisten ja muiden pitäjäläisten kesken. Isojakoa alettiin panna toimeen.

B. Kuusamolaisten sitkeys, jääräpäisyys ja aina oikeassa oleminen

Lestadiolaisuus levisi Kuusamoon Pudasjärven ja Kuolajärven suunnista 1860-luvulla. Kuusamon kunnan tultua perustetuksi 1868 liikkeen vaikutus alkoi näkyä mm. suhtautumisessa salaviinanpolttoon ja juoppouteen yleensä. Lestadiolaisuus oli uudistusliike, mutta se piti oman päänsä. Ehkä juuri siksi se sopi Kuusamoon.

Lestadiolaisten kanta näyttää olleen vaikuttamassa kuntakokouksen 1869 tekemään päätökseen salapolton kieltämisestä 30 markan sakon uhalla. Kuntaan päätettiin palkata salapolton ilmiantaja. Työhön tarjoutui ja pääsi kyytirättäri Kasperi Törmänen 30 mk palkalla jokaisesta oikeaksi todistetusta ilmiannosta.

Lestadiolaisuus oli kirkon- ja monessa suhteessa yhteiskunnankin vastainen. Kirkkoa ja pappeja syytettiin väärästä opista ja myös kalliista rasituksista pitäjäläisille. Vastakkainasettelu maallisemman väen ja lestadiolaisten kesken leimahti liekkiin kuntakokouksessa 13.12.1874 maakauppias Antti Tornbergin hakiessa viinanmyyntilupaa kauppaansa. Kuntakokouksen esimies August Käkelä Vuotungista joutui lestadiolaisten ryöpyn kohteeksi, kun hän muka yhtenään tuo näitä asioita kokoukseen vaikka tiedetään, ettei niitä hyväksytä. Käkelähän noudatti lakia tuodessaan asian kokoukseen.

Kokous hylkäsi anomuksen ja purki kiukkunsa August Käkelään syrjäyttäen hänet kunnan esimiehen tehtävistä ja valitessa esimieheksi seuraavaksi 3-vuotiskaudeksi lestadiolaisen talollisen Taneli Tahkolan. Hän oli ensimmäinen lestadiolainen kunnan korkein päättäjä.

Kuusamo olikin niin raitistunut, että viinanpolton ilmiannot voitiin lakkauttaa. Se tehtiin kuntakokouksessa 22.4.1877. Kasperi Törmänen oli hoitanut niin hyvin tehtäväänsä, että menetti virkansa. Kuntakokous palkitsi hänet hyvin hoidetusta työstä 250 markalla, mihin Törmänen suostui.

Yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan ja lestadiolaisuuden kannalta merkityksellisiä olivat Lestadiuksen seuraajan Juhani Raattamaan matkat Kuusamoon vuosina 1880–1884. Hän teki kaikkiaan kolme matkaa Kuusamoon ja lähikuntiin. Raattamaan matkojen seurauksena liike esiintyi yhtenäisenä ja voimakkaana, voi sanoa pitäjän laajuisesti varsin hallitsevana. Liikkeen levinneisyys oli vahvin Kitkan alueella ja siitä itäänpäin aina Vuotunkiin saakka ja etelässä Kirkonkylän läntisiin ja eteläisiin osiin. Liike oli vahvasti talonpoikainen ja keskuspaikkoina olivat kylien vahvat talonpoikaistalot, yleensä talot jotka kyläyhteisössä olivat olleet kehityksen suunnan näyttäjinä.

Lestadiolaisuus alkoi 1880-luvulla vaikuttaa Kuusamon yhteiskuntaelämään yhä enemmän maltillisesti. 1890-luvun puolivälistä lähtien se oli hyvin vaikuttava ryhmä, erään pappismiehen mukaan jopa ”puolue”. Siltä se toimissaan toki näyttikin. Joka tapauksessa sillä oli määrätietoinen ote kunnan ja seurakunnan kehitykseen. Lestadiolaisuus oli edistystä käynnistävä voima. Haittana oli sen aina oikeassa oleminen ja omien aatteiden ja kannattajiensa suosiminen. Suorajärven televisiosodassa 1969 koulun johtokunnan puheenjohtaja sanoi kouluntarkastajalle: ”Meillä ei olisi mitään riitaa, jos nuo taipuisivat, mutta kun he eivät taivu, niin siitähän se riita tulee!”

C. Kuninkaalle, keisarille ja itsenäisen Suomen lailliselle esivallalle uskolliset

Tutkittuna aikana Kuusamoa leimaa vahva itsetunto, alueensa ja elinkeinojensa puolustaminen ja kunnioitus laillista esivaltaa kohtaan. Mistä nämä arvot nousevat? Ne kumpuavat Kaarle XI:n 1673 asutusasetuksesta ja sen sisältämästä vallasta. Heidän valtauksensa tai vapaaehtoisella kaupalla hankkimansa maat hyväksyttiin heidän itsensä hallitsemissa kihlakunnanoikeuksissa. Sekä paikallishallinto että oikeuslaitos – tietysti kihlakunnantuomaria lukuunottamatta – olivat heidän käsissään. Näin syntyneet manttaalitilat olivat talollisten vallan perusta.

Toinen tärkeä asiakirja on kuningas Kustaa III:n knihtisopimus, jolla talolliset sitoutuivat puolustamaan itärajaa ja saivat vastapalvelukseksi ikuisen omistusoikeuden pitäjänsä maahan.

Valtio alkoi rikkoa tätäkin sopimusta vaatien isojakoa. Kuusamolaiset eivät tähän suostuneet. Kuitenkin valtio yksipuolisella päätöksellä vuosien 1877–78 valtiopäivillä purki knihtisopimuksen ja määräsi toimenpantavaksi isojaon. Kuusamolla ei ollut näillä valtiopäivillä edustajaa, koska aiemmin suurta suosiota nauttinut lukkari Juho Luoma ei päässyt edes ehdolle vaalissa, koska hän oli lestadiolaisen Sigfrid Suoraniemen ja kirkkoherra Nils Lukanderin välisessä kunnianloukkausjutussa todistanut kirkkoherran puolesta Suoraniemeä vastaan.

Luoma kuitenkin myöhemmin julkisesti kehui lestadiolaisuutta sen raittiusihanteiden vuoksi. Hänet asetettiin ehdolle vuosien 1882 ja 1885 valtiomiesvaaliin ja hän voitti vaalin molemmilla kerroilla. Valtiopäivämies Juho Luoma on saanut antaa nimensä pitkin Torangin rantaa kulkevalle tielle. Luomalle kuten niin monelle muullekin kuusamolaiselle oli osoitettu, että tie valtaan ja kunniaan kulkee vain lestadiolaisten hyväksynnän kautta. Liikkeen arvostelu ei ole hyväksi.

Kuusamolaiset luottivat autonomian aikana keisariin kuten olivat luottaneet Ruotsin kuninkaisiinkin. Kun keisari Nikolai I:n puoliso leskikeisarinna Aleksandra Fedorovna vuonna 1860 kuoli, Kuusamon pitäjänkokous päätti 3.2.1860 seuraavaa:

”6. § Kelloin soitto edesmenneen Korkeimmasta autuaan Leski Keisarinna Aleksanroffin jälkeen otti tänä päivänä suoritetun auksuunin jälkeen hoitaakseen huonekuntineen Olof Ingmanni, 29 hopeakopeekkaan tiiman.”

Keisarin kunnioitus oli korkealla vielä 1870-luvullakin anottaessa vuonna 1871 maantietä Kuusamosta Paanajärvelle, joka tie hyödyttäisi karjalaisiakin, ja kun vuonna 1878 anottiin tietä Oulusta Kuusamoon ja edelleen Valkeallemerelle, hanketta perusteltiin kasvaneella liikenteellä Vienanmerelle ja Pietariin. Kauppa oli todella vilkasta, sillä Kuusamo kykeni tuottamaan vain puolet omasta jauhontarpeestaan. Tarvittavat jauhot tuotiin puolet Oulusta, puolet Venäjältä.

Aleksanteri II:n kuoltua 1881 Kuusamon kuntakokous 4.3.1883 päätti osallistua keisarin patsashankkeeseen 100 markalla.

Kuusamolaisten tunnot venäläistä esivaltaa kohtaan huononivat sortokaudella ja edelleen maailmansodan aikana. Lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen vastakohtaisuus kasvoi. Välit kiristyivät paikallisiin punaisiin. Vuoden 1918 sodassa oltiin uskollisia Suomen lailliselle esivallalle. Kuusamon itärajalla käydyssä sodassa vihollinen pidettiin rajan takana. Vapaaehtoiset osallistuivat heimosotaan Vienassa. Kuusamon suojeluskunta oli Oulun piirin maaseutusuojelus-kunnista suurin. Myös lottatyö oli vahvaa.

1930-luvun alun lama-aikana taloudelliset ja poliittiset olot kiristyivät. Kuusamon kunnanvaltuusto poisti kommunistivaltuutetut valtuustosta. Työväentalo suljettiin ja myytiin pakkohuutokaupassa ja talo päätyi lopulta Kuusamon Osuuskaupan omistukseen ja purettiin. Työväentalon kätköstä löytyi yksi venäläinen kivääri ja kommunistien etappiyhteyksiä sisältävää aineistoa. Tätä pidettiin vahvana näyttönä kommunistien vehkeilystä.

Kuusamon Paanajärven kautta muilutettiin joitakin ihmisiä. Radikaali vasemmisto nostatti radikaalin oikeiston. Kuusamossa oli Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen osastot. Muilutusoikeudenkäynnissä syksyllä 1931 kuusamolainen talollisenpoika Erkki Vaarala tuomittiin osallisuudesta kuusamolaisen Eino Raatesalmen, ”Raate-Maisterin”, muilutukseen 2 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Koti, uskonto, isänmaa on ollut kuusamolaisille velvoittava lause. Luterilaiset arvot ovat kunniassa.

D. Sodan, maanpuolustushengen ja elinkeinojen nousun vuosikymmenet (1918–1939)

Vuoden 1918 sota oli raskas koettelemus koillisen rajaseudun väestölle. Kuusamosta Venäjälle paenneet punaiset ja rajan taakse loukkuun jääneet taistelivat punaisten joukossa. Kuusamoon perustettu suojeluskunta yhdessä asevelvollisuusarmeijan kanssa taisteli Kuusamon ja Sallan alueen käsittävällä ns. Koillisrintamalla. Ylipäälliköksi Paanajärvelle määrättiin jääkäriyliluutnantti K. M. Wallenius ja hänen alaisekseen Kuolajärvelle jääkäriluutnantti Oiva Willamo. Vahvistukseksi Kuusamoon tuli asevelvollisuus- ja suojeluskuntajoukkoja Oulun seudulta, Pudasjärveltä, Ranualta ja Taivalkoskelta. Rintaman miesvahvuus oli 1200 miestä.

Koillisrintamalla käytiin Soukelon ensimmäinen taistelu 3.4., Kivisalmen ja Kuivitsalammen taistelut 6. ja 7.4. Soukelon toinen taistelu 8.4. ja 18.4. käytiin vielä Kilislammen taistelu Kuolajärven itäpuolella. Kuusamolaisia kaatui vuoden 1918 sodassa 11. Venäjällä olleet punaiset liittyivät Englannin ylläpitämään Muurmannin suomalaiseen legioonaan ja palasivat Suomeen 1919.

Itärajan sulkeutuminen katkaisi taloudelliset yhteydet Venäjälle. Kuusamo joutui ahdinkoon. Täysi kato syksyllä 1923 toi suoranaisen hädän. Tarvittiin kansanedustaja Helsinkiin kokoomuslaisen Juho Vaaralan jälkeen. Vaarala oli eduskunnassa 1907–1917. Helsingissä asuvaa kuusamolaista Kaarlo Hännistä pyydettiin ehdokkaaksi. Hän suostui ja tuli valituksi. Hänen kautensa eduskunnassa kesti yhtäjaksoisesti kuolemaansa 1939 asti.

Juho Vaarala oli ajanut kuusamolaisten tie-, rautatie-, koulu- ym. hankkeita ja saanut niiden myötä työtä ja valtionapuja. Kaarlo Hännisen tehtäväksi tuli viedä Vaaralan työtä eteenpäin.

Isojakoon liittyyväksi yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi ongelmaksi muodostui maata omistamattoman väen ja pientilallisten asema. Vuonna 1897 Kuusamossa oli valtion mukaan perintömaata yli 41 manttaalia (68,3 %) ja kruununmaata yli 19 manttaalia (31,7 %). Aikaisemmin valtion näkemyksen mukaan perintömaata oli vain runsas 18 manttaalia ja valtion maata runsas 32 manttaalia (manttaali = 2500 ha) eli yhteensä vajaat 51 manttaalia. Muutos perintömaan hyväksi oli tapahtunut siksi, ettei valtio halunnut asuttaa mailleen torppari- ja mäkitupalaisasutusta, ja niin ”liikaväestön asutus” purkautui perintömaille ja kylien yhteismaille. Talollisten lapset asutettiin luonnollisesti perintömaille mäkitupalaisiksi. Näille torpille ja mäkituville yleisen käsityksen mukaan kuului knihtisopimuksen mukaan oikeus manttaaliosuuteen isossajaossa.

Kuusamolaisten pientilallisten vuonna 1901 tekemän anomuksen johdosta senaatin päätöksellä 19.1. 1906 Kuusamon 254 torppaa ja 216 mäkitupaa muodostettiin itsenäisiksi tiloiksi. Kuusamon yhteinen etu oli että pientilalliset pysyvät porvarileirissä eivätkä mene sosialistien kelkkaan. Niinpä Kuusamon kuntakokous lähetti Petteri Hännisen kunnan edustajana maalaisliiton perustavaan kokoukseen Ouluun 18.9.1906. Kuntakokouksen kirjurina toimi tuleva kansanedustaja, vanhasuomalainen Juho Vaarala. Vanhasuomalainen puolue, nuorsuomalaiset ja maalaisliitto sekä vanhoillislestadiolainen herätysliike löysivät yhteisen tehtävän, sosialismin torjunnan. Käsitettiin, että maattomien sosialismin kannattajien vyöry pitäjään olisi merkinnyt uhkaa sen hetkisille perintömaan omistukselle.

Katovuonna 1923 valmistui Kuusamon verollepanoehdotus. Valtio rohmusi siinä itselleen lisää maata, sillä talolliset olisivat ehdotuksen mukaan joutuneet luovuttamaan väliaikaisesti hallitsemiltaan lohkoilta yli 60.000 hehtaria valtiolle. Tätä ei hyväksytty ja siksi tarvittiin mies Helsinkiin hoitamaan kuusamolaisten asioita. Hänniselle uskottiin kolme suurta asiaa, rautatie Kuusamoon, maatalous nousuun ja isojakoasian hoitaminen kuusamolaisten vaatimalla tavalla.

Hänninen uurasti ja sai paljon aikaan. Hänen aloitteestaan tehty ja hyväksytty Kuusamon pientilalaki vuodelta 1931 toi Kuusamoon noin 700 uutta elinkelpoista tilaa, joille annettiin lisämaata. Laki koski ennen vuotta 1928 perustettuja tiloja. Knihtisopimuksen oikeusperiaate toteutui. Kuusamolaisten oikeustajua ja tasavertaisuusperiaatetta voi tämän perusteella kehaista.

Toinen suuri Hänniselle uskottu asia oli Oulun–Kuusamon–Paanajärven rautatie. Hanke oli pantu vireille jo säätyvaltiopäivien aikana vuonna 1897. Kuusamon kansanedustaja Juho Vaarala (suom) ajoi sitä yhdessä pohjoisen vaalipiirin edustajien kanssa. Vuonna 1926 toteutui Vaaralan suuri unelma, kun ratasuunta käytiin läpi maastossa ja suoritettiin ns. silmämääräinen tutkimus. Vaarala oli mukana matkalla, kylmettyi siellä ja menehtyi vuoden lopulla.

Ratahanketta jatkoi Kaarlo Hänninen (ml). Yhdessä Kuusamon kunnan kanssa hän kutsui kansanedustajia Oulun–Kuusamon matkalle kesällä 1924. Vieraat tutustuivat monipuolisesti Koillismaan elinkeinoelämään ja kävivät Paanajärvellä, Nuorusella ja Tavajärvellä asti. Kuusamo esitteli tavoitteitaan ja pyysi valtionapuja moniin hyviin hankkeisiin. Valtionapua alettiinkin saada vuosikymmenen lopulla myös sosiaalisiin tarpeisiin, kun työt ja verotulot laman myötä vähenivät. Oulun pohjoinen vaalipiiri ajoi ratahanketta, mutta sen toteutuminen aina vain siirtyi.Vuonna 1934 tuli yllättävä käänne. Oulun–Kuusamon radan sijasta eduskunta hyväksyikin helmikuussa 1934 äänin 151–26 Kontiomäki–Taivalkoski radan rakentamisen. Maalaisliitto hajosi äänestyksessä. Taustalla vaikutti metsähallituksen vuonna 1930 muuttunut kanta. Metsähallitus oli tähän asti kannattanut Oulun–Kuusamon rataa, mutta käänsi kelkkansa Itä-Suomen puunjalostusteollisuuden tarpeita palvelevaksi.

E. Kuusamon ”kolme kovaa”: kunta, osuuskauppa ja rauhanyhdistys

Vuonna 1932 kärjistyi Kuusamon kunnan ja Kuusamon Osuuskaupan läheisen yhteistyön nostattama arvostelu yhteenotoksi. Oulun läänin maaherralle E.Y. Pehkoselle tehtiin Kuusamosta tutkintapyyntö. Kansalaisliikkeen takana oli kuluttajaväestöä, pienviljelijöitä, yksityiskauppiaita ja kokoomuksen, pienviljelijäin ja poliittisen vasemmiston henkilöitä. Maaherralle tehtiin 140 ihmisen allekirjoittama kirjelmä. Sen sisältö julkaistiin lehdissä. Kirjelmän veivät maaherralle mv. A.K. Suoraniemi, inspehtori A. Niskasaari ja kauppias I. Kaukoniemi. Asiaa tutkittiin varsin helläkätisesti eikä suoraa vastausta kunnan ja osuuskaupan suhteiden ongelmiin saatu. Tutkimusaineistoni valossa tutkimuspyyntö oli aiheellinen. Ongelmana oli, että kunnanhallituksessa ja osuuskaupan johtokunnassa istuivat monet samat henkilöt. Esteellisyys oli kiistaton. Vaikutelmaksi jää, että maalaisliiton etujen mukaista ei ollut asiaan syvällisesti paneutua. Riitti kun luvattiin tehostaa hallinnon valvontaa ja hallintoa ”tehostettiin” lisäämällä valtionapuja.

Osuuskaupalle 1930-luku oli menestyksellinen. Jopa pahimpina pulavuosina se teki voittoa. Kunta sen sijaan joutui monien muiden Koillis-Suomen kuntien tavoin lisätyn valvonnan alle vuoden 1934 alusta lukien. Kuusamon kunnansairaala otettiin valtion haltuun ja saneerattiin. Kuusamon seurakunta sai apua kirkon korjaukseen. Julkinen valta kohteli Kuusamoa hyvin. Kuten koko maassa talous ja työllisyys paranivat vuosikymmenen loppua kohden tultaessa.

Kuusamolaisten uurastus maa- ja karjatalouden nostamiseksi oli kiitettävää. Pellonraivauksesta maksettiin palkkiota, joten sekin kannusti työhön. Kuusamossa kesällä 1938 pidetty Koillis-Pohjanmaan maatalousnäyttely koitui menestykseksi. Maamiesseuroissa ja niiden naisosastoissa oli tehty huikeaa työtä. Kiitosta tuli runsaasti ja palkittujen ihmisten, eläinten ja viljelykasvien määrä oli suuri.

F. Kuusamolainen kotiseututyö odottaa uutta purkautumistietä

Kirjasarjani 3. osan nimi on ”Verellä lunastettu maa, Kuusamo 1918–1939”. Tällä viittaan moniin asioihin: pellonraivaus-, lehdenleikkuu- ja liipanlykkyyvälineisiin, kirveisiin, kuokkiin, lapioihin, talikoihin ja puukkoihin. Kädet verillä on töitä tehty oman leivän ja valtakunnan vientiteollisuuden ja turvallisuuden eteen. Viittauksen kohteena on myös vuoden 1918 sota ja sotien välisten kahden vuosikymmenen aika, jolloin rakennettiin kotiseutua ja valmistauduttiin tarvittaessa puolustamaan kotia, isänmaata ja uskontoa, jos käsky käy. Rajan kansana tiedettiin, että uhka oli koko ajan olemassa. Siksi viittaan tällä nimellä suojeluskuntaan ja lottajärjestöön. Veren merkki sopii tietysti viittaamaan kotikirkkomme ristiin, Kistuksen sovintovereen ja kauniisti hoidettuihin sankarihautoihimme.

Vuoden 1920 raja katkaisi yhteytemme itään ja aiheutti paljon vahinkoa elinkeinoillemme. Vielä suurempi menetys tuli toisen maailmansodan rauhantekojen myötä. Emme saa menettää uskoamme ja toivoamme siihen, että meille joskus vielä tarjoutuu tilaisuus elvyttää vanhat elinvoimaiset kylämme nykyisessä Kuusamossa yhtä hyvin kuin luovutetunkin alueen kylissä.

Se mitä jo nyt voimme Vanhan Kuusamon hyväksi tehdä, on se että nostamme kunniaan kylissämme ja Kirkonkylässä kaiken sen vanhan Kuusamon elämän muodot, jotka ovat vielä esiin nostettavissa.

Tässä saattaisi olla Kuusamo-Seuralle, joka niin kauniisti on vaalinut kulttuuriperintöämme, seuraava haastava tehtävä. Juuri kotiseutuseuran esiin nostamana tämä työ saattaisi sytyttää ulkokuusamolaisuudessa ja loma-asujina täällä olevat ihmiset tähän työhön. Ainakin itse olisin siihen Kuusamo-Seuran jäsenenä innolla valmis – kun käsky tai pyyntö käy.

(Matti Kyllösen esitelmä Kuusamo-Seura ry:n syyskokouksessa Kuusamon museolla 17.11.2016.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Hyvä aihe kirjoitusta sinulta Matti Kyllönen.

Sinun kirjoitus taidolle ja Suomen historian tuntemiselle on tarvetta.

Minulla on blogi nimellä Koti Uskonto Isänmaa.

Olisitko kiinnostunut kirjoittamaan minun blogille, jostain Koti Uskonto Isänmaa aiheesta? Historia aiheena sopisi hyvin siihen. Sinne voisi myös laittaa sisältöä aikaisimmistä kirjojen sisällöstä, vaikkapa esitellä kirjoja.

Siinä blogissa kirjoittaja voi myös mainostaa omia kirjoja ilman maksua, ja laittaa verkkosivu lenkki.

Artikkelin laitto minun WordPress blogi verkkosivvulle voisi toimia vaikkapa niin että lähettää 500 -800 sanan artikkelin minun sähköpostille, ja minä laitan artikkelin Koti Uskonto Isänmaa.fi sivulle. Hyvin nopea ja helppo käyttää WordPress blogia.

Koti Uskonto Isänmaa.fi verkkosivvut. http://kotiuskontoisanmaa.fi/

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Hyvä Vesa, kävin sivullasi. Siellähän on koti, uskonto, isänmaa -aiheisia tekstejä. Lähtökohtani tämän nimisessä aiheessa on puhtaasti tieteellinen. Tutkimusalueeni on ollut Pohjois-Suomi ja sen pienoisalueet Koillismaa ja Kuusamo. Tässä on ollut työkenttää, koska tutkimattomia asioita on paljon. Yllä oleva kolumni koskettaa monisatavuotista Kuusamon ongelmaa, jota olen käsitellyt talvisodan alkuun asti.Nyt työskentelen sarjaan kuuluva 4. kirjan kirjoittamisen kanssa. - Kiitos kaupallisesta tarjouksestasi, mutta minulla on on oma nettikirjakauppa, joka löytyy osoitteesta mattikyllonen.com. Kirjani ovat menneet hyvin kaupaksi, joten markkinointialueen laajennusta en nyt tarvitse. Mutta jos itse tutkimusaiheesta haluat puhua tässä, olen siihen tietysti valmis. Oletko muuten julkaissut kirjoja? Mielellään kuulen lisää. - Niin, olenhan julkaissut kaksi romaania, joissa uskonnollinen puoli on vahva. Ovat tulleet loppuun myydyiksi varsin pian ilmestyttyään. Jos kiinnostaa, käy kaupassani katsomassa.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Tilasin sinun kirjan: Matti Kyllönen.

Luonto, leipä ja valta.

”Voita, jääsiikaa, lihaa, talia, taljoja, lintuja, eläviä poroja, hevosia ja lehmiä 
myytiin ja vietiin Norjaan, Vienaan, Ouluun ja aina Pietariin asti”.
http://www.mattikyllonen.com/tuotteet.html?id=1/3

Minulla ei ole Suomenkielellä kirjoja, minun Suomen kielen opinto jäi vähälle, kun vanhempani muuttivat pois Suomesta, kun olin 9 vuotias, minä menin Aussie etelään mukana.
Olen oppinut Suomen kieltä viime aikoina tietokoneella, jos ajatus juoksee, niin kyllä ne sanat sitten järjestyy perässä.

Minulla on muutamia Englanti kielellä videoita, mitkä olen laittanut kasaan, itse otan valokuvat, ja kirjoitan tekstin. Sitten tilaan jonkun lukemaan tekstin tietystä aiheesta.
https://www.youtube.com/watch?v=y3dYJDTAlKs

Oletko sinä kääntänyt sinun tietoa vaikkapa Japaniksi? Tai Kiinaksi?
Entäpä sähkö kirjoja? Oletko tehnyt sähkökirjoja? Suomalaisen tekstin voi kääntää Japanin kielelle, tai Kiinaksi.

Entäpä ääni kirjoja? Sinun kirjat voisi kääntää Suomen puhe kieleksi, ja ladata ääni kirjat verkko sivuille, myyntiä varten. Sellainen keino sisältyä kirjan tietoon on hyvä työ päivän jälkeen, kun ei jaksa paljonkaan muuta kuin levätä. Mutta ääni kirjan kyllä jaksaa kuunnella.

Ääni kirjat ovat uudessa kasvussa, niitä ennustetaan olemaan suurin kasvu ilmiö internetin kautta tiedon myynnisssä.
Amamzon kindle, on upea, fiksu, käytänöllinen platformi miten saa kirjat kotiin nopeasti.

Kiitos vastauksesta.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #4

Kiitos tilauksesta. Ehdit saamaan kirjasi. Niitä on jäljellä enää neljä.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Niin, avaanpa hieman tätä koillismaalaista ongelmaa, joka vaikuttaa tänäänkin. Kyse on vanhoillislestadiolaisuuden ja maalaisliitto-keskustan ja osuuskaupan välisestä liitosta, joka on vallinnut sata vuotta. Maalaisliitto-keskustapuolue on ollut vallitseva puolue vuodesta 1917 ja se on ollut liittoutuneena osuuskaupan kanssa. Kunnan hankinnat ovat suuntautuneet osuuskauppaan ja yksityiskauppiaita on sorrettu. Pula-aikana 1930-luvun alussa yhteentto kärjistyi kanteluksi maaherralle. Kantelu meni suhkuksi, koska myös läänin tasolla suosittiin samaa systeemiä. Sanottu puolue on hallinnút sata vuotta yksinkertaisella enemmistöllä kunnassa. Muuttoliike ei muuta valta-asetelmaa, koska muuttajat ovat olleet pääasiassa toisinajattelevia. Venhoillislestadiolaisuus on monessa suhteessa ollut Pohjois-Suomessa siunauksellinenkin. Syntyvyys on hyvä, ihmiset ovat ahkeria ja työteliäitä tänäkin päivänä. Pääpuolue vetää kotiinpäin, porvarillinen henki on vahva. Kolikon toinen puoli on toisinajattelevien syrjintä ja kiusaaminen. Tätä kaikkea olen kirjasarjassani tutkinut ja dokumentoinut ajalta 1850-1939. Muun muassa näistä asioista Kuusamo-Seura minut eilen palkitsi. Se oli valistnut ja rohkeakin teko Kuusamon oloissa. Kotiseutuseuroilla on työkenttää aineellisellakin ja kulttuurin saralla. Kuusamossa teol. maisteri, pappi ja kirkkoherra Tuomo Törmäsen johdolla on tehty ennakoluulotonta työtä. Tämä yhden puolueen ja vanhoillislestadiolaisuuden kysymys koskettaa laajoja alueita Pohjois-Suomessa. Toivoisin ennakkoluulotonta keskustelua. Jos joku arvelee, että väheksyn tai aliarvioin lestadiolaisuutta tai muita herätysliikkeitä, hän erehtyy. Minä suorastaan odotan, että ne nousevat taistoon puolustamaan seurakuntiamme, kirkkoammne ja koti-uskonto-osänmaa arvojamme. En halua enkä suo, että tämä maa annetaan taistelematta islamille. En. Herätysliikkeet olivat 1800-luvun jälkipuoliskolla ja myöhemminkin kansakuntamme herättäjiä ja unilukkareita. Olkoon niin nytkin. Suomesta puuttuu uskonnollinen ja kansallinen ote. Jumalattomuus vie kansamme - on jo vienyt - pahasti tuhon partaalle. On aika nousta ja ryhtyä riemulla ja hyvällä omallatunnolla rakentamaan uudelleen tätä rakasta isänmaatamme!

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Matti Kyllönen.

Minun ymmärryksessä Suomen kulttuurin henkinen heikkous on kulttuurin kautta opittu epäusko. Se on johtanut syvään henkiseen imu tilaan, missä ihmiset ovat kaivaneet itselle henkisen kuopan. Vaaditaan enemmän kaikesta, ja otetaan kaikesta kaikki irti, mutta ei anneta mitään uhrauksia henkisesti elämän Luojaa kunnioittaen.

Tarkoitan epäuskoa siten että elämää ei kunnioiteta. Epäusko todelliselle elämän luonteelle johtaa elämän epäkunnioitukseen, ihminen vaatii elämältä enemmän mitä elämän laissa on säädetty ihmistä varten.

Oikea tasapaino ihmisen suhteessa elämään, lähtee siitä, että ihminen ajattelee ja ymmärtää elämän laajuuden, ja samalla ajattelee ja ymmärtää ihmisen pienuuden.
Ihmisen tulee elää uskossa elämään, kunnioittaa elämää. Israelin historia kertoo paljon ihmisen luonteesta, Mooses puhui ja kirjoitti paljon ihmisen luonteen ongelmasta uskoa Luojaan ja kunnioittaa elämää.

Suppea ajattelu ei anna ihmiselle ymmärrystä, sillä suppean ajattelu pitää aina itsensä, oman tahdon kaikista perimällä ihmisen sielun luolan nurkassa, eikä tule sieltä pois, kertoo mielipiteitä sieltä, eikä tule ovelle.

Oikea järjestys kunnioittaa Luojaa ja arvostaa elämää on tulla pois ihmisen sielun pimeästä nurkasta, ja antaa Luojan hengen valon täyttää luola luojan valolla. Sitten vasta henkilö tajuaa, että hei, minähän olin ja asuin pimeän luolan nurkassa yksin pitkän aikaa. Sellainen henkinen kokemus ei ole ihmisen tahdolle helppo suorittaa, siinä pitää luovuttaa suuremmalle taholle, Luojalle.

Epäusko etukädessä on usein puolustaa omaa tahtoa, sellainen oman tahdon puolustaminen alkaa ihmisen elämässä varhain, ihan pienenä, joskus jopa teini iässä. Ihmisen oma tahto rakentaa sokkeloja mielen sisälle, valitsee oman polun omien halujen perustalle.

Ihmisen halut ovat luonnollinen ilmiö lapsille, mutta se ei ole järkevää aikuisen ikäisille. Ihmisten haluista tulee monelle riippuvaisuus, orjuus, jos ei kunnioita moraali lakia, ja elämän Luojaa, samalla ota opiksi sitä viisautta mitä Luoja on antanut ihmisille ymmärtää elämästä, viime 3450 vuotta, kautta 66 kirjaa, 40 kirjoittajaa, ketkä olivat innostuneita, oppia tuntemaan elämän Luojan, ensiksi kautta kunnioittamalla Luojan lakeja, ja sitten oppia tuntemaan Hänet henkilökohtaisesti.

Deuteronomy 8:2.

“Remember how the LORD your God led you all the way in the wilderness these forty years, to humble and test you in order to know what was in your heart, whether or not you would keep his commands”.

http://biblehub.com/deuteronomy/8-2.htm

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Hyvin kirjoitat, Vesa. Ihminen on luopunut jo kovin kauaksi Jumalasta. Ihminen kuvittelee tieteen avulla ja siihen nojaten selviävänsä yksin, ilman Jumalaa. Hän kuvittelee kaiken olevaisen syntyneen sattumien ja "paukausten" kautta ilman korkeampaa kättä ja viisautta. Hän uskoo selvittäneensä kaiken olevaisen synnyn ja salaisuudet. Tätä "tietoa" rikkaimmat ja röyhkeimmät käyttävät hyväkseen. He säätävät lait sellaisiksi, että heidän omat pikku possunsa mahtuvat jätetyistä raoista sisälle ja tekevät mukavat pesät omistajien rahojen sijoituksille. He kokoavat näihin piilopaikkoihin verotuksen ulkopuolelle ja uudelleen sijoitettaviksi ahkerien ihmisten työn tulokset ja säätämillään laeilla he kiusaavat ihmisiä, riistävät heiltä työn ja aikaisempien sukupolvien työn tulokset. He synnyttävät sotia, joiden seurauksena ihmiset joutuvat pakenemaan. Korppeina he ovat näitä poloisia riistämässä, muka "hoivaamassa ja suojelemassa", mutta todellisuudessa heitä välineinään käyttäen he maksattavat "hyväntekeväisyytensä" tavallisilla ahkerilla ihmisillä. Näin tapahtuu Suomessa, unionissa, kaikkialla.
Tästä samasta asiasta on kyse yllä olevassa kirjoituksessani. Kuusamoon tulleet erä- ja kaskitalonpojat tulivat suuriin metsiin ja ruoasta rikkaille järville ottamaan elintilansa työntäen vähälukuiset saamelaiset sivuun. He kokivat tekevänsä hyvän palveluksen valtakunnalleen, Ruotsille ja omalle kansalleen ja valtakunnalleen Suomelle. Heidän omansa ja heidän turvansa olivat valtakunnan lait, oikeusistuimet ja hallintoelimensä. Omaa etuaan he ajoivat. Mutta kovissa oloissa heidän voimansa eivät riittäneet ahnasta valtiota ja kirkkoa vastaan. 1800-luvulla he vajosivat alakuloon, näköalattomuuteen ja niiden myötä juoppouteen. Mutta juuri nälkävuosina 1860-luvulla tuli Lapista raikkaine uusine ajatuksineen ja näköaloineen herätysliike, joka katsoi kauas ajallisen elämän yli iankaikkisuuteen. Uusi oppi opetti, ettei ihminen tule autuaaksi omin ansioinensa, vaan armosta, kun tunnustaa syntinsä, katuu ja tekee parannuksen elämäänsä. Tämähän oli juuri sitä minkä Martti Luther ja Suomen kirkon ja valtion johto oli 1500-luvulla opettanut, mutta joka oppi jotenkin hämärtynyt. Se ei ainakaan tavoittanut tavallista kansaa, joka koki pappinsa ja kirkkoherransa kuuluvan enemmän riistäjiin kuin oman kansansa puolistajiin.
Uusi oppi sai ihmiset töihin. He nostivat Kuusamon ja koko Lapin ja näyttivät suuntaa koko Suomelle itsenäisyyttä kohti kamppailtaessa ja itsenäisyyden aikana. Otsa hiessä he nauttivat ruokansa, niin kuin Paratiisista karkotuksen jälkeen ihmiselle osaksi annettu.
Mutta miten ovat asiat nyt? Suomen valtion ja kirkon johto, lähes koko edustuksellinen demokratia on luopunut Jumalan sanasta ja opista, lasten kasvatuksesta Raamatun ja Katekismuksen ohjauksen mukaan. Valtaherrat ja -rouvat kukumaravat Kainin ja Kuun oppia ja hylkäävät omansa. He palvovat Kultaista Vasikkaa He muka suojelevat luontoa, vastustavat ilmastonmuutosta ja kaikella tällä rahastavat köyhää ihmistä. Ei luonto suojelijaansa tarvitse. Luonnon suojelija on Jumala, kaiken Luoja. Hän kurittaa kansoja, koko ihmiskuntaa siitä, että ihmiset ovat luopuneet Jumalasta. Vaikeat ajat ovat edessä koko ihmiskunnalla. Olisi Huutavan Äänen kuuluttava kaikkialla. Mutta se ei kuulu, koska maailman media on väärissä ihmisvihaajien käsissä.
Tästä noustaan vain palauttamalla Suomen itsenäisyys, palauttamalla maan lait entiseen, ennen unioniin liittymistä vallinneeseen tilaansa, joka tunnettiin arvoissa Koti, Uskonto, Isänmaa. Näissä merkeissä olemme palauttavat maamme ja kansamme oikeudet, uskon tulevaisuuteen ja jälkipolviemme hyvinvointiin. Hyvyyttä ja vaurautta saati onnea kansalle ja yksilöille ei tule, jos emme rakasta tätä meille annettua maata täydestä sydämestä ja niin, että pidämme kiinni omastamme, meille laillisesti annetusta ja että olemme valmiit puolustamaan sitä viimeiseen hengenvetoon saakka. Työ on rikkaus, työ on siunas, työ on yksilön ja kansan onni. Meidän on palautettava työ kaikkien ulottuville. Meidän on heitettävä tien sivuun ne, jotka kansan työn tuloksia vääryydellä ja itse rehellistä työtä tekemättä riistävät tätä maata ja kansaa!

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen Vastaus kommenttiin #6

Kiitos Matti komenttista.

”Työ on rikkaus, työ on siunas, työ on yksilön ja kansan onni. Meidän on palautettava työ kaikkien ulottuville. Meidän on heitettävä tien sivuun ne, jotka kansan työn tuloksia vääryydellä ja itse rehellistä työtä tekemättä riistävät tätä maata ja kansaa!”

Olen samaa mieltä, että työ rikastaa ihmistä monella tasolla, taidot, henki ja persoonaallisuus.

Jokaisella maalla on omat ongelmat:

Jokaisen ongelma maan kansa kokevat ongelmat yksityisen kohtaisesti.
Yhdelle kansalle se ongelma on, että omalta valtion taholta sataa pommeja kansan niskaan, yötä päivää.

Toiselle kansalle ongelma on se, että valtion johtajat kannattavat valtion diktatuurin suuri hulluutta.

Kolmannelle kansalle ongelma on, että kristinusko on kielletty lailla, sitä ei saa harrastaa.

Neljännelle kansalle ongelma on, että ihmisillä ei ole kattoa pään päällä, eikä ole ruokaa.

Viidennelle kansalle ongelma on, että ei ole kylälle tuoretta juoma vettä, eikä lapsille koulutusta.

Kuudennelle kansalle ongelmat ovat vaivat ja sairaudet, niukasti ravintoa, ja vähän toivoa terveyden tulevaisuudelle.

Seitsemännelle kansalle ongelmat ovat kierot ylpeät johtajat, henkinen rappeutuminen, vääristävät totuutta.

Missä Suomen yhteyskunta istuu?

Ongelma on ylpeys ja epäusko.

Jos puhutaan ihmisten hyvin voinnista se ei tarkoita sitä, että jokaisella olisi kaiken maailman tavarat, sehän on materiaalinen himo. Kultainen vasikka on juuri sitä, himota materiaalista tavaraa. Monelle juuri työt ja hyvä palkkaa antavat madollisuuden palvoa materiaalista tavaraa.

Materiaalinen tavaran määrä vaikuttaa eri ihmisisää eri tavalla. Silti raamatun paikka, Matteus 6:21.

21 ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”.

Tätä totuutta on monesti vaikea ymmärtää, kunnes tekee muuttamista. Sitten on valinnat edessä. Mitä ottaa mukaan?

Työ on hyvä asia, ja palkka työ erinomainen mahdollisuus parantaa omaa elämää. Samalla antaa mahdollisuuden auttaa niitä ketkä ovat pahassa tarpeessa. Loppujen lopuksi taidot tehdä töitä ja ansaita rahaa on tullut suurin osin lahjana, kyky ansaita palkkaa on taito alue. Taitoja kyllä tulisi oppia ja opettaa hyvässä hengessä.

Työn ja palkan ongelmat tulevat usein esille siitä miten hyvin palkatut ja menestyneet ihmiset ovat todella itsekkäitä tyyppejä, kylmä sydän julmia, röyhkeitä ja ylpeitä. Se kertoo paljon työn ja palkan vaaroista, jos ei anna kunnioitusta elämän Luojalle.

Hyvän palkan ja menestyksen saavutukset yleensä kohdistavat menestyksen materiaalisen tavaraan, nostavat omaa hyvinvointia materiaalisuudella näkyviin. Se on epälooginen käsitys ihmisen hyvin voinnista. Kohtuullisuus kaikessa.

Miten uusi €100,000 + auto voisi nostaa henkilön hyvin vointia? Se on enemmänkin himottu kultainen vasikka, oma ego, isotella, verrata itseä toisiin materiaalisella menestyksellä. Hyvän auton saa 25 -€50,000. Monelle olisi hyvä vaihto ehto hankkia sukset, lumilauta tai kelkka, ja polkupyörä, millä harrastaa aitoa fyysistä hyvin vointia.

Juuri nyt on paljon hyviä mahdollisuuksia ihmisten käyttää hyväksi. Vaikkapa kotona voi harrastaa elämän oppimista, ja välttää turhuuden tyhmyys ja väärät himot.

Yksi tieto kone, internetin yhdistys, sillä voi etsiä hakusanoilla, ja katsoa YouTube videot ilman televisio maksuja. Samalla tietokoneella voi tilata sähkö kirjoja, erikoisesti jos osaa lukea englantia. Jos ei osaa lukea Englantia, sitten suomessa olisi juuri hyvä mahdollisuus alkaa kirjoittamaan tai kääntää kirjoja Suomeksi.

Suomessa saa lukea raamattua yleisesti, ilman sakkoja.

Toiseksi juuri nyt voi aloittaa oman blogin, kertoa siellä tarinoita, historiasta, elämästä, kertoa mikä oli se ymmärrys miksi ihmiset uskoivat juuri Israelin Jumalaan, maan ja taivaan Luojaan?

Sillähän on aina alkuperin ollut järkevä looginen perusta, miksi ihmisten on hyvä kehittää Luojan kunnioitusta. Sen kautta ihminen viisastuu, toimii oikealla tavalla, ja välttää paljon pahaa ja kurjuutta. On täysin loogista ja järkevää ihmisen kunnioittaa elämää.

Luonnon linnut ja eläimet kunnioittavat luonnon elämää. Peto eläimet ovat kyllä poikkeus siitä elämän kunnioituksesta, pedot ovat petoja.

On täysin loogista ja järkevää ihmisen antaa yksi päivä viikossa hiljentyä ja ajatella oman elämän tasapainoa, missä on menossa? On menossa henkisesti kestävään suuntaan? Vai onko jossain kireitä ajatuksia, himoja tai vääristyneitä suhteita?

Ihminen on tullut maailmaan ilman mitään materiaalista tavaraa, ja lähtee pois ilman mitään materiaalista tavaraa.

Materiaalinen tavara kyllä on välttämätöntä, hyvä työkalu ja suoja, tarpeen tullen. Älyä ja järkeä pitäisi aina kehittää menemään edeltä materiaalista tavaraa. Sillä jos materiaalista tavaraa ihminen alkaa palvoa, siitä ihminen kyllä tulee tylsäksi.

Suomen valtion tilanne 2000 luvulla, tuli selväksi, että talous oli menemässä huonoon suuntaan. Sitten tuli päätöksen teon paikka, aika ja hetki oli käännyttävä järkevään talouden korjaukseen. Juha Sipilän kokemus yritys business maailmasta, ja hänen kompetenssi onnistua siinä alalla. Johti loogiseen järkevään toimenpiteisiin, Suomen kansa äänesti sen puolesta, että oli tullut korkea aika KÄÄNTÄÄ TALOUDEN suuntaa, pois velkaantumisesta.

Mikä on todella outoa, melkein tyypillistä suomessa. Että kansa ei jaksanut ajatella järjellä monta kuukautta, sitten palasivat sille ”kultaisen vasikan” tunteille. Ja unohtivat Suomen velkaantumisen, ja alkoivat vaatia paluuta sille kultaisen vasikan palautukselle. Onko kukaan sanonut Suomessa, että leikkaukset eivät ole ikäaikainen tuomio, vain korjaus liike, kunnes talous löytää oikeat raiteet? Ei ole, kukaan ei ole sellaista käsitettä tuonut esille.

Oppositio usein tekevät karhun palveluksen, oppositioilla ei ole paljokaan muuta tekemistä kuin vain saada jotain irti hallituksen raoista. Tyhjän tekijät.

Opposition politiikoilla ei ole kykyä katsoa eteenpäin ajassa vaikkapa 5 tai 10 vuotta.
Ja aidosti ajatella Isänmaan hyväksi, oppositio ajattelee vain tunne tasolla, heidän korviin tulee paljon tunne tason ääniä.

Ei voi muuta kuin ihailla sitä kansaa mikä oli erämaassa 40 vuotta, eikä oppinut uskomaan tai luottamaan Luojaan, vaikkapa näkivät omin silmin ihmeitä ja pelottavia tekoja Mooseksen kautta. Heidän koko sukupolvi katosi näkemättä luvattua maata, vain kaksi ihmistä ketkä lähtivät Egyptistä, saapuivat Jordanin vasta rannalle, se oli Mooses ja Joshua. Se kertoo paljon, miten ihmisten usko on usein pinnalista, ja epäusko on syvällä. Ihmiset eivät kehitä omaa uskoa Luojaan, eivät uhraa Hänelle elämässä, siksi heidän usko on pinnallista make-up. Sellainen usko ei ole pelastanut eikä tule pelastamaan ketään.

Yritys maailman syy ja seuraus ovat selvät, siellä ei odoteta ihmeitä kultaiselta vasikalta, vaikkapa miten ihana se olisi. Kansa on tyhmä, jos luotaa omiin tunteisiin enemmän, kun looginen Luojan antama järki. Luoja on antanut järjen ihmisellen ja sen kautta ihmisen tulisi valita antaa hänelle kunnioituksen elämässä. Tunteet eivät edes auta oikeuden asioissa, luonnon oikeus on laki mikä kunnioittaa kaikkia ihmisiä ympäri maailmaa. Ihmisten tunteet ovat petollisia, ne aina pettävät, kunnes ihminen on luovuttanut oman tahtonsa palvella Luojan tahtoa elämässä. Luoja Jumalan tahto löytyy raamatun 66 kirjasta. Ihmisellä on vain yksi tahto, jokaisen tulee suunnata sitä omaa tahtoa sinne, minne sitä kuuluu suunnata, elämän Luojalle.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen Vastaus kommenttiin #8

Surullista on kansanedustajiksi valittujen itsekkyys. He lupaavat panna maan asiat kuntoon ja monet kertovatkin miten aikovat sen tehdä. Äänestäjät katsovat puolueiden ohjelmat, valitsevat sitten henkilön, jolle uskovat äänensä siinä uskossa, että valittu toteuttaa lupauksensa. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Nyt on valta Juha Sipilän hallituksella. Porvareille uskottiin valta ja annettiin tehtäväksi kääntää velkaantumisen suunta ja antaa ihmisille työtä. Ei toteudu kumpikaan tavoite. Minkä säästämme, sen muukalaiset syövät. He istuvat rikkaammassa pöydässä kuin valtaosa suomalaisista. Ei ole oikein. Eivät Suomeen tulleet Irakista ne joita eniten oli vainottu ja oli ollut kaikkein vaikeinta. Ei, vaan tänne tulivat pääasiassa elintasopakolaiset. Paperinsa hävittäneet ovat suurimmassa kunniassa. Hävittääkö rehellinen ihminen paperinsa, piilottaako hän menneisyytensä tai kasvonsa? Ei. Rehellinen ihminen katsoo auttajiaan silmiin ja etsii mahdollisimman pian työtä. Näin tekivät suomalaiset muuttoaallon aikaan 1960- ja 1970-luvulla. Ruotsi sai hyvää työvoimaa. Runsaita soaiaaliapuja ei ollut. Suomalaisten mahdollisia pikkurikoksia ei piiloteltu, vaan lehdet huusivat jos oli vähänkin aihetta: "En finne igen!"
Älkää sanoko, että nykymaaima on erilainen. Niin on. Se suhtautuu onnenonkijoihin ja elintasopakolaisiin liian suvaitsevasti. Tämä asenne tappaa suomalaisenkin yrittäjyyden: pannaan joukolla läskiksi. Veronkiertäjä on suuri rikollinen, mutta rikollinen on sekin, joka suosii pummeja. Pummius on rikos omaa kansaa kohtaan.
Ja petturi on myös se, joka lupaa panna maan asiat kuntoon, eikä niin tee. Suuri virhe tehtiin siinä, että putoaville edustajille taataan hyvä eläke tarvitsematta tehdä mitään tai hakea työtä. Tässäkin istuneet kansanedustajat ovat pettäneet kansaa nostamalla itselleen edut, joita eivät ole ansainneet.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen Vastaus kommenttiin #9

"Surullista on kansanedustajiksi valittujen itsekkyys". Sille on yksi oikea lääke, se on puhua ja puolustaa totuutta.

Yhteyskunnan ihmiset asettavat rehellisyyden rimat. Syy epäoikeudenmukaisuudelle usein löytyy yhteyskunnan ihmisistä, ihmisistä koostuu yhteyskunnan henki.

Monet ovat ihmetelleet miten Saksassa 1930-1943, kristityt suhtautuivat myönteisesti Hitlerin johtajuudelle?

Saman voi nyt 2016 sanoa Venäjän kristityistä. Miten venäjän kristityt suhtautuvat myönteisesti Putinin NL idealogille? NL oli antikristus henkinen ilmiö. Putin korostaa samaa suuruuden hulluutta venäjällä kuin Stalin. Missä on kristuksen kirkon ääni venäjällä?

Re: "Pummit".

En voi kiistää, enkä voi tuomita ihmisten kurjaa tilannetta.

On kyllä mahdollista pilkkoa asia pienemmäksi, ja etsiä syylliset, ja ratkaisua siihen ongelmaan.

Ratkaisun etsiminen aina vaatii aitoa kirkasta älyä, purkaa ongelma alkuperä tilaan, katsoa asiaan kuin linnunsilmän näkökulmasta.

Siinä pitää purkaa ennakkoluulot pois, purkaa tunne lataukset pois, että asia selvenee sellaisena, kun se on ollut kehityksen kautta.

Lukkoja ei yhteyskunnassa käytetä turhaan, lukoille on aito käytännöllinen tarkoitus. Lukot löytyvät talon ovista, aidan portista, autoneuvojen ovista, polkupyöristä, tietokoneista, kassa kaapista, ja monesta muusta laitteesta. Lukkoja on Suomessa käytetty jo ainakin 100 vuotta.

Ei uhka materiaaliselle tavaralle ole aina ollut ulkomaalaiset, siitä tavarasta on pitänyt yhtä paljon kantasuomalaisetkin.

Ongelma on siinä, että ihmisen mielen ajatuksiin käsitys oikeudenmukaisuuden laista ei ole mennyt perille ihmisten tajunnan ymmärrykseen. Monelle huono talous on johtanut rikollisuuteen, ainoa ratkaisu silloin, jos eivät saa kestävää apua muualta.

Kukapa haluaisi auttaa niitä ketkä ovat henkisesti köyhiä? Sehän on mielen vastainen ajatus, niille ketkä ovat mielen terveyden pohjalta saanet rehellisen kasvatuksen, turvallisessa kodissa.

Luonnon oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, se sitten selvittää oikean ja väärän toisistaan.

Vääryys ja rikollisuus pitää erottaa pois ihmisten aidosta hädästä, löytää aito, kova pohja asiassa. Epärehelliset ihmiset eivät saa vaikuttaa ihmisiin ketkä ovat rehellisiä. Vaikkapa olisi miten suuruuden hullu diktatuuri kansan johtaja.

Kun puhutaan pakolaisista, minun mielen tulee ensiksi Syyrian sisällisota.

Sillä ne määrät ovat niin valtavan suuret ketkä ovat lähteneen pois Syyriasta. Mutta on yllättävän vähän, Maahanmuutto viraston verkkosivujen tiedosta, Syyriasta hakenut tai saanut pysyvää kansalaisuutta Euroopasta/Suomesta.

Viime vuonna eniten hakemuksia oli 5214 Afganistan, tänä vuonna 687 anomusta Irakista.
Eurooppa sai 1.2 Miljoonaa pakolaisen hakemusta. Eniten ottaneet maita Euroopassa ovat olleet Saksa, Unkari, Ruotsi ja Itävalta. Nämä maat ovat ottaneet 2/3 osa kaikista pakolaisten hakijoista.

https://en.wikipedia.org/wiki/European_migrant_crisis

Syyrian sotapakolaiset.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyrian_sis%C3%A4lli...

Ketä Suomessa hakemuksien anojat ovat olleet?

2016. Irakista.

http://www.migri.fi/download/65778_asylum_applican...

2015. Afganistan.

http://www.migri.fi/download/65010_EN_tp-hakijat_2...

Mahdollisuuksia kylläkin voi olla Syyrian suhteen yrityksille.

Nyt voisi olla hyvä mahdollisuus rakennus yrityksille kouluttaa Syyrialaisia rakennus alalle, sillä tulee vielä aika, milloin Syyriaa uudelleen rakennetaan, valtavan iso työ mahdollisuus, ainakin odottaisin sen alkavan seuraavan 5 vuoden aikana, 2021. Luulisin että kaikki sodan alle jääneet kaupunkien infraa tuuri pitää rakentaa uudelleen, viemäristä lähtien, tiet, vesi putket, rakennukset ja sähkölinjat uusiksi. Nyt olisi hyvä aika rakennus yrityksien kouluttaa Syyriasta / Irakista henkilö kuntaa jotka voi auttaa saada sujuvaa urakka työtä, heillä on kulttuurin ymmärrys ja kieli taito, viedä asiat eteenpäin.

Niinkin voi uskoa ja ajatella tulevaisuuden suhteen, vaikeissa asioissa pitää mennä asioitten läpi, etsimällä ratkaisu ongelmiin. Siinä sitten vahvistuu ja saa itselle enemmän uskoa tulevaisuuteen.

Toisaalta ajatellen myös Suomessa, nyt olisi hyvä mahdollisuus Suomalaisille todistaa heidän kristinuskosta, kertoa ulkomaalaisille mikä on se toivo mikä Suomalaisilla uskovaisilla on? Samalla selvittää niitä totuuksia mitä raamattu väittää, raamattu väittää monista totuuksista, ne pitää muistaa melkein ulkoa.

Vaikkapa se asia miten raamattu tulkitaan, ja miten raamatun tulkinta on sopusoinnissa luonnon oikeudenmukaisuuden kanssa. Judea kristinusko opetus on tasavertainen kaikille kansalaisille, jokaisella on mahdollisuus uskoa Jeesukseen ja noudattaa Jeesuksen opetusta, sen kautta tulee Jeesuksen opetuslapseksi, ja sitten totuus tekee vapaaksi. Vapaaksi materialismista ja vapaaksi ennakkoluuloista.

Henkinen totuus vallitsee sitten kun ihmisen elämässä on yksi Herra mitä palvelee.

Käyttäjän mattiantero kuva
Matti Kyllönen

Vesa, kun näytät olevan hyvin perehtynyt uskonnollisiin asioihin, niin pyydän kysyä, mikä on näkemyksesi Suomen herätysliikkeistä, ennen muita vanhoillislestadiolaisuudesta, ja liikkeiden suhteista valtioon? Tulisiko herätysliikkeiden nykyistä näkyvämmin tukea evankelisluterilaista kirkkoa ja kansallisvaltiota? Ovatko ev.lut. kirkon johto ja papisto liian suvaitsevaisia islamia kohtaan? Mielestäni niiden tulisi rohkeasti puolustaa kansallisia ja kristillisiä arvojamme. Kun sitä ei tehdä, kansallisen itsenäisyytemme ja kansallisvaltion rakentamisen ja puolustamisen aikaiset arvot koti,uskonto,isänmaa poljetaan maahan ja tulevat jopa pilkatuiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset