Koillismaan poliittinen kenttä on onneksi moniarvoinen

Taivalkoskelaisen kansanedustajan Niilo Keräsen (kesk) Koillissanomissa 10.9.2018 esittämä väite, että Koillismaalta olisi päästy eduskuntaan maalaisliitto-keskustapuolueen ulkopuolelta vain kerran, on pahasti virheellinen. Keränen jättää arvailun varaan, kuka maalaisliitto-keskustan rintaman murtaja oli? Heitä kyllä oli melkoinen joukko.

En lähde nimeä arvailemaan, koska ensiksin pitäisi määritellä ”koillismaalaisen kansanedustajan” kriteerit. Keränen ei määritystään anna, joten asian käsittely on pohjaa vailla.

Suurinta kummastusta Keräsen listassa herättää se, ettei siihen kelpuutettu kuusamolaissyntyistä poliitikkoa ja tiedemiestä, dosentti, filosofian tohtori ja maaherra J. Juhani Kortesalmea, joka ansiolista on valtava. Hän on Kuusamon kunnan kustantaman Kuusamon talonpoikaishistorian (1975) kirjoittaja. Hänen väitöskirjansa Pohjois-Vienan poronhoito (1996) osoittaa, että Pohjois-Vienan poronhoidon juuret ovat Kuusamossa. Kortesalmi on, ei vain Kuusamon vaan koko Koillismaan, Pohjois-Suomen ja koko Suomenkin kannalta merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Mutta tunnettuahan on, että vain kepulaisen jäsenkirjan omaavat ovat ”kunnon kuusamolaisia”, ”kunnon taivalkoskelaisia” ja ”kunnon koillismaalaisia”. Muiden puolueiden edustajat ovat ilmaa vain.

Maalaisliitto-keskustan lyhyt historia

Koillismaalaisen poliittisen käyttäytymisen historiassa maalaisliitto-keskustan historia on lyhyt. Se alkaa vasta eduskuntauudistuksen vuodesta 1906 ja ensimmäisistä 1907 eduskuntavaaleista. Säätyvaltiopäivien aikana Koillis-Pohjanmaan pitäjät äänestivät talonpoikaissäädyssä ja vetivät yhtä köyttä Iijokilaakson pitäjien kanssa. Kunnallishallinnon alettua 1865 Iijokilaakson kunnat ajoivat yhdessä asioitaan – teitä, kouluja, maanviljelystä – maakunnan sisällä ja Vienanmeren suuntaan. Koillispohjalaisista kuusamolainen kunnallismies Juho Luoma valittiin useaan kertaan valtiopäiville. Venäjän sortovallan alla 1800-luvun lopussa syntyi vahva kansallismielisyys. Suomalaisen puolueesta irtosi jyrkemmin kansallismielinen linja nuorsuomalaiset. Suurlakon 1905 jälkeen syntyi yksikamarinen eduskunta ja maalaisliittokin perustettiin 1906.

Kansanedustaja Niilo Keräsen edustaman maalaisliiton aika alkaa siis 1906. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa Kuusamosta kansanedustajaksi valittiin maanviljelijä, kunnankirjuri Juho Erkki Vaarala (suom). Vaarala toimi kansanedustajana 1907–1914, 1917. Keränen jätti siis listastaan mainitsematta Koillismaan keskeisimpiin kuuluvan edustajan (Oulu–Kuusamo rautatie ym). Maalaisliitto lisäsi vaali vaalilta kannatustaan ja kuusamolaisten maalaisliittolaisten edustajaksi valittiinkin 1917 Juho Edvard Takkula. Takkula oli syntynyt Kuusamossa 1884, nousi poliittiseen julkisuuteen Åslundin tukkilakon johtajiin kuuluvana Kallungin lohkossa helmikuussa 1906, muutti Oulun seudulle, jossa oli useamman kerran maalaisliiton ehdokkaana, kunnes meni läpi 1917 ja oli kansanedustajana vuoteen 1921. Hän kuoli Oulussa 1953.

Seuraava kuusamolaissyntyinen kansanedustaja oli Kaarlo Hänninen (ml., edustajana 1924–1939). Hän syntyi Kuusamossa 1876 ja kuoli Helsingissä 1939. Hänninen oli maailmansotien välisen ajan ansioikkain kansanedustaja Koillismaan alueelta.

Kaikkia kansanvaltaisia puolueita on tarvittu

Keränen jättää mainitsematta myös maalaisliiton oppositiona nousseen pienviljelijäpuolueen (SPP), jonka vahva kausi oli 1930-luvun alussa. Pudasjärveltä nousi eduskuntaan vuoden 1933 vaaleissa Eino Rytinki (SPP). Eino Rytinki valittiin pienviljelijäpuolueen listoilta eduskuntaan myös 1939–1945). Pienviljelijäpuolueen paine vaikutti kansanedustaja Kaarlo Hännisen (ml) toimintaan niin, että hän teki 1931 pienviljelijäin itsenäistämistä ja lisämaan saamista koskevan eduskunta-aloitteen, joka hyväksyttiinkin. Maalaisliitto vastasi pienviljelijäin huutoon.

Todettakoon tässä, että kansanedustajat U. A. Virranniemi (edustajana 1939-1945) ja Eino Rytinki vierailivat syksyllä 1941 Kiestingin–Louhen rintamalla tervehtimässä sotilaita ja katsastelemassa alueen luonnonvarojen metsä- ja peltomaiden tilaa koillismaalaisesta näkökulmasta. Moskovan rauhan (1940) pakkorajat haluttiin todella viedä kauas, jotta tulevilla sukupolvilla olisi turvalliset rajat.

Kansanedustaja Niilo Keränen mainitsee ”koillismaalaisina kansanedustajina” myös kansanedustajat Kalle Määtän (ml) ja Antti Koukkarin (ml). Kaarle Nikolai (Kalle) Määttä oli syntynyt Oulussa 1900 ja kuoli Oulussa 1985. Kansanedustaja 1939–1944. Oulun läänin talousseuran toiminnanjohtaja 1929–1945, Oulun läänin maaherra vuodesta 1949.

Antti Koukkari (s. Oulussa 1914, kuoli Oulussa 1958) oli maalaisliiton kansanedustajana 1945-1949. Hänet valittiin Taivalkosken kirkkoherraksi syksyllä 1949. Koukkari oli vanhoillislestadiolaisen lehden Päivämiehen päätoimittaja 1953-1958.

Keräsen mainitsema kansanedustaja Tuulikki Ukkola (s. 1943 Taivalkoskella), oli LKP:n kansanedustaja 1991–1995 ja kokoomuksen kansanedustaja 2007–2011. Ukkola taisi murtaa Keräsen puolueen tosi läheltä.

Koillismaan voima kumpuaa syvältä sukupolvien riveistä

Kukin päätelköön, kenet kansanedustajat lukee ”koillismaan edustajiksi”. Ymmärrän, että kansanedustaja Niilo Keräsen kirjoitus oli tarkoitettu omilleen populistiseksi kannatuspuheenvuoroksi, jotta ymmärrettäisiin, että maalaisliiton-keskustan johdolla ja voimalla on Koillismaata rakennettu. Kuten ylläolevasta nähdään, koillismaalaiset ihmiset ovat vieneet maakuntaa eteenpäin ja äänestäneet edustajiaan omista lähtökohdistaan. Demokratiassa parhaiksi katsotut voittavat. Jos nämä eivät hoida tehtäviään, puolueita ja edustajia vaihdetaan.

Suurimmalle poliittiselle puolueelle maalaisliitto-keskustalle on Koillismaalla uskottu vuodesta 1917 suurimman puolueen asema. On pidetty tärkeänä, että Koillismaalta on edustaja Helsingissä. Koillis-Pohjanmaan kuntien yhteistyön tarve oli suurimmillaan kesällä 1926, jolloin kuntien edustajat kutsuttiin ensimmäisille maakuntapäiville Pudasjärvelle. Viralliset edustajat olivat lähettäneet Kuusamo, Taivalkoski, Pudasjärvi, Ranua, Yli-Ii, Puolanka, Suomussalmi ja Kuolajärvi. Tällöin virallisesti otettiin käyttöön pienoismaakunnan Koillis-Pohjanmaan nimi.

Koillis-Pohjanmaan maakuntapäiviä pidettiin vuosittain säännöllisesti. Kehitys huipentui Koillis-Pohjanmaan maatalousnäyttelyyn Kuusamossa kesällä 1938. Maamiesseurat, rauhanyhdistykset ja suojeluskuntien ja lottien osastot olivat kylien toiminnan keskiössä. Sota keskeytti rauhanomaisen kehityksen, mutta yhteiskunta pystyi vastaamaan myös sotaan.

Ei ole sattumaa, että talvisodan ja jatkosodan maanpuolustus kumpusi samoista rauhanajan lähteistä. Koillismaan suurin jatkosodan joukko-osasto JR 53 koottiin Koillis-Pohjanmaan maakunnan miehistä. Maanpuolustuksen taustana oli vuosisataisten talonpoikaisjoukkojen historiallinen perintö. Sen soisi edelleen jatkuvan niin, että ajattelemme maakunnan ja isänmaan kokonaisuutta enemmän kuin omaa tai puolueemme etuja.

Eduskunnasta luopuva pohjois-pohjalainen vanhoillislestadiolainen kansanedustaja Tapani Tölli (kesk) on luopumisensa eräänä syynä maininnut aikamme historiattomuuden ja pinnallisuuden asioiden hoidossa. Tämä huomio on meidän jokaisen kansalaisen otettava vakavasti ja toimittava sen edellyttämällä tavalla.

mattiantero
Oulu

Matti Antero Kyllönen, s. Kuusamossa 1940. Kotipaikka Oulu vuodesta 2007 alkaen ja edelleen.
Koulutus: Hum. kand. JY 1964, Fil. kand. JY 1967, Fil. lis. JY 1975, Fil. tohtori JY 1995.
Historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettaja, Oulun normaalilyseo 1966. Tutkijan koulutus JY 1995.
Sotilasarvo: ylil. res. (1974)
Naimisissa, kolme aikuista lasta.
Sähköposti: mattia.kyllonen@gmail.com
Kotisivut ja kirjakauppa: www.mattikyllonen.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu