Nyt tarvitaan kansallista raikkautta työmarkkinoille ja koko yhteiskuntaan

Suomen lainsäädäntö ja työmarkkinat ovat joutuneet kummalliseen tilaan, kun kumpikaan yhteiskunnan toimialue ei suju, vaikka maassa on ainakin muodollisesti edelleen enemmistöhallitus ja taloudellinen nousukausi on ainakin työllisyydellä ja viennillä mitattuna kohtuullisessa kunnossa. Epäterveyden mittareita ovat sote-uudistuksen kokemat hitauden ongelmat ja lainsäädännön jarruksi noussut SAK:n ja Sipilän hallituksen välinen kiista pienyritysten irtisanomisuudistuksesta, jolla hallituksen mukaan pyritään lisäämään työllisyyttä. SAK lataa kovia panoksia piippuunsa ja tavoittelee ”hallituksen panemista polvilleen” – noustakseen eräänlaiseksi lainsäädännön ”ylemmäksi kamariksi”.

Pitkä talouslama yhteiskuntamme kriisiytymisen taustana

On vielä liian aikaista nähdä mistä kaikesta Suomessa on nyt kysymys. Tämä ei ole pelkkä työmarkkina- eikä yksin hallituksen ja opposition välinen kysymys. Taustalla on yhteiskuntamme monia suuria ongelmia ja jännitteitä, jotka ovat luoneet levottomuutta yhteiskuntaan. Yhteiskuntamme kriisiytymistä heijasteleva suuri kysymys on poikkeuksellisen pitkään jatkunut talouslama ja siitä seurannut laaja ja pitkäkestoinen työttömyys. Näistä on seurannut heikko parinmuodostus ja avioliittoisuus, sukupuolten välinen kilpailu parisuhteissa, alhainen syntyvyys ja suoranainen vastuun pakoilu yhteiskunnallisten velvollisuuksien kantamisessa.

Sukupuolten väliseen taisteluun liittyy myös kirkon kriisi, joka varhimmin kytkeytyi naispappeuskysymykseen, nyttemmin homopariuteen ja näiden kirkossa vihkimiseen. Ihmislajin kannalta katsoen sukupuolten välinen taistelu on nähtävä lajin liikakansoitus- ja rappeutumisilmiönä. Jos ja kun tästä on kysymys, väistämättömänä seurauksena ennen pitkää on eloonjäämistaistelu, jossa vahvimmat voittavat ja jäävät eloon.

Kansallinen rappio johtaa kansan häviöön, Euroopan rappio Euroopan häviöön 

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa johtoasemissa olevien henkilökohtainen itsekkyys ja vastuun pakoilu. Tämä on koko Euroopan sairaus, jonka alkusyyt ovat Euroopan yhteisön laajenemisessa koko maanosaa koskevaksi.

Suomi vedettiin sairauteen mukaan Suomen liittyessä unioniin. Vielä suurempi onnettomuus on rahaliittoon liittyminen – kansalta kysymättä. Pelkkä Ruotsin ratkaisuihin vertailu tuottaa meille onnettoman tuloksen.

Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö lausui joku päivä sitten julki ihmettelynsä, ettei EU:n edustajia näy niissä pöydissä missä maailman asioista päätetään. Ei todellakaan. Euroopalla ei ole rajoja, ei rajojensa vartijoita, ei armeijaa, ei kansoista lähtevää hallintoa, ei presidenttiä, ei kuningasta eikä keisaria.

Euroopan yhteistä tahtoa missään suuressa kysymyksessä ei ole. Miksi? Siksi, etteivät kansakunnat luovu kansallisista tunnuksistaan, omista eduistaan eikä mistään niistä asioista, jotka tekevät niistä valtion. EU on yhtä huojuva, päämäärätön ja kuolinkamppailua käyvä kuin sen huojahtelevat johtajatkin.

Mutta itse Euroopan kansat ovat terveet. Terveet kansat heittävät roskansa pois laillisissa kansallisissa vaaleissa. Tämä on vahvuutemme.

Suomen edustajien on vedettävä hätäjarrua liittovaltion tiellä ja palattava kotiin, kansansa luo

Euroopan ja Suomenkin nykyinen tilanne pakottaa nopeasti vetämään yhteiskunnassa hätäjarrua Euroopan yhdentymisen tiellä. Paluu kansalliseen politiikkaan ja kansalliseen itsesuojeluun on välttämätöntä. Liian monet toimialueet maassamme ovat rikki: talous, työllisyys, kansallinen kulttuuri, uskonto, omavaraisuus, säästämisaste, avioliittoisuus, syntyvyys, kasvatus ja koulutus, kulttuuri, sanalla sanoen ihmisyys ja lähimmäisestä huolehtiminen.

Kansallinen ajattelu on poljettu lokaan. Ilmastomuutoksen varjolla tavalliset ihmiset syyllistetään ja pakotetaan kantamaan kohtuutonta vastuuta tämän päivän ja ennen kaikkea tulevaisuuden maailmasta. Ihminen syyllistetään ja ahdistetaan niin ahtaalle, ettei yksilölliselle ajattelulle ja suunnittelulle jää tilaa.

Väärämielinen, kansan tahdon vastainen hallinto nostattaa epäsopua ja kasvattaa vihaa. Kansalaisten kokema onnettomuus panee etsimään syyllisiä. Syylliset yleensä löytyvät vieraista. Siksi yhteiskunnan on tarkkaan valvottava, ettei vieraiden osuus yhteiskunnassa ja ennen kaikkea heidän aiheuttamansa kustannukset nouse veronmaksajille ylipääsemättömiksi. Suomi liikkuu jo nyt kestävyytensä äärirajoilla, kun nuousuhdanteen huipullakin vielä kasvatetaan velkaa.

SAK:n ylisuuri valta työpaikoilla saa olla jo historiaa – jäsenmaksujen verovähennysoikeus joutaa jo pois 

Tiivistäen voi sanoa, että luonnon sairastelu heijastuu paikallisesti, maakuntien, kansojen ja kulttuurien tasoisesti kaikkialle niin, että turvallisuutta ei koeta enää missään. Syrjäisimmätkin maat, myös Pohjola ja siinä Suomi, ylhäältä päin pakotetaan valmistautumaan miljoonia ihmisiä käsittävien kansainvaellusten vastaanottamiseen ja luopumiseen omastaan niin paljossa. Suomen kansalle annetaan kuin vain tekstiviestein ilmoituksena, että Suomen puolesta on tällaisiin vastuisiin jo sitouduttu – kansalta kysymättä.

Miten kansalaiset voivat tuollaisiin kansanedustuslaitoksiin luottaa? Kun kansaan syötetään ylhäältä pelkoja, joiden edessä kansalainen kokee itsensä voimattomaksi, siitä seuraa kansan keskuuteen pelkkää pahaa. On uskomaton tilanne Suomessa, että Suomen kansalainen kokee olevansa tarpeeton, pelkkä rasite yhteiskunnalle, kun taas maahan otettu satunnaistulija, tuntematon muukalainen onkin yhtäkkiä suomalaista arvokkaami ja halutumpi, paremmin palveltu. Kaikki hyvä ympärillä ja ihmisen sisällä ennen pitkää murtuu.

Katsonkin, että Sipilän hallituksen ja SAK:n välinen valtataistelu heijastelee laajaa, myös maahanmuuttoon liittyvää turvattomuutta ja pelkoa yhteiskunnassamme. SAK:n valta yhteiskunnassamme on historiallisista, Neuvostoliiton naapuruuteen liittyvistä syistä ollut aivan liian kauan kohtuuttoman suuri. Kaivataan raikasta ilmaa työpaikoille. Asiat siellä osataan hoitaa ilman SAK:n liitto- ja/tai piiriportaan valvontaa ja edustusta. Järjestäytymisvapaus pidettäköön kunniassa niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin, mutta SAK:n saarnamiehiä ja tekstinselittäjiä työpaikoilla ei tarvita ja jäsenmaksunsa maksun hoitakoon kukin itse tarvitsematta siihen työnantajan palvelusta. Jäsenmaksun vähennysoikeus verotuksessa joutaa jo poistaa ja käytettäköön nuo 500 miljoonaa oman kansamme hädänalaisten hyväksi.

mattiantero
Oulu

Matti Antero Kyllönen, s. Kuusamossa 1940. Kotipaikka Oulu vuodesta 2007 alkaen ja edelleen.
Koulutus: Hum. kand. JY 1964, Fil. kand. JY 1967, Fil. lis. JY 1975, Fil. tohtori JY 1995.
Historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettaja, Oulun normaalilyseo 1966. Tutkijan koulutus JY 1995.
Sotilasarvo: ylil. res. (1974)
Naimisissa, kolme aikuista lasta.
Sähköposti: mattia.kyllonen@gmail.com
Kotisivut ja kirjakauppa: www.mattikyllonen.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu