Nationalismi http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133739/all Tue, 09 Oct 2018 09:12:46 +0300 fi Kolme pointtia - huomioita ja kysymyksiä http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262260-kolme-pointtia-huomioita-ja-kysymyksia <p>Joskus kauan sitten Kokoomuksen kolme pointtia olivat koti, uskonto ja isänmaa.</p><p>Kokoomuksen kärkipoliitikkoihin lukeutuva Alexander Stubb ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajuutta, Euroopan korkeinta poliittista virkaa. Hän on julkistanut ohjelmansa, johon otan nyt kantaa tässä blogissani.</p><p>Alexilla on kolmen pointin ohjelma, jotka on julkaistu lehdissä. Ne ovat: 1) Eurooppalaisten arvojen puolustaminen. 2) Protektionistisen nationalismin vastustaminen. ja 3) Liittovaltiokehityksen edistäminen. Kommentoin näitä kolmea pointtia kohdittain.</p><p>Stubbin mukaan liberaaleja arvoja kyseenalaistavat unionin ulkopuolelta esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Donald Trumpin johtama Yhdysvallat. EU:n sisältä painetta arvoihin tulee Puolasta, Unkarista ja Italiasta. Alexander Stubbin mukaan on hyvä asia, että EU:n lähinnä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat Puola, Unkari ja Tšekki sekä muutama muu laitetaan ruotuun niin pian kuin mahdollista. Hän ei huomaa, että tällainen pienen valtion kimppuun käyminen on juuri niiden arvojen vastaista, joita hän väittää tässä puolustavansa. Tällä ulostulolla Stubb voi lisäksi tässä yhteydessä mainittujen maiden äänet vähentää omasta tulevasta äänisaaliista.</p><p>Toinen syy liittyy Stubbin voimakkaaseen haluun taistella protektionistista nationalismia vastaan.&nbsp;Hän ei arkaile lausua ääneen Yhdysvaltain presidentin&nbsp;Donald Trumpin nimeä, kirjoittaa Iltalehti.&nbsp;Trump symboloi suuntausta, jossa demokratian perusarvot ovat demokraattisissa maissa uhattuina, väitetään. Miten Trump liittyy Euroopan politiikkaan ja komission puheenjohtajan vaaleihin? Käsittääkseni hän on Yhdysvaltain presidentti. Trumpin mollaamisesta on tullut muotia tietyissä poliittisissa piireissä ympäri maailman. Olisi sivistyneempää pysyä kaukana tästä mutapainista varsinkin, jos pyrkii noin merkittävään virkaan. Lisäksi nationalismi on tällä hetkellä mielikuvissa liitetty tavalliseen isänmaan rakkauteen, joka on jokaisen ihmisen positiivinen tunnetila. Jokaiselle maa, johon syntyy, on rakas ja korvaamaton.</p><p>Kolmanneksi Stubb haluaa edistää liittovaltiokehitystä. Jos Natoon halutaan kansanäänestystä, niin vielä enemmän se kuuluu tähän liittovaltioasiaan. Etuina kuvitellaan se, että sitten saadaan asioita edistettyä nopeammin, kun keskitetysti äänestetään yksinkertaisella enemmistöllä ja esimerkkinä poliitikot ovat käyttäneet juuri Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian saamista kuriin maahanmuuttokysymyksessä, mutta onko tällainen tilanne Suomen etu? Federalistifanaatikot kuvittelevat, että he saavat enemmän päätösvaltaa, kun jokaisella maalla on yksi ääni ja sitten äänestetään. Saksa, Ranska ja muut Euroopan suuret valtiot eivät siihen tule suostumaan, vaan he saavat enemmän ääniä kuin pienet maat. Miten se jyvitetään, on vielä auki. Saksa esimerkiksi voisi antaa jokaiselle osavaltiolleen yhden äänen. On utopista kuvitella, että Suomen asema jotenkin paranisi liittovaltiotilanteessa. Mihin tarvittaisiin eduskuntaa keskitetyssä liittovaltiomallissa? Mitä Suomeen enää edes jäisi? Onko tästä jo tietoa?</p><p>Alexander Stubbin kolme pointtia ovat aika kaukana Kokoomuksen vanhoista tutuista kolmesta pointista, koti, uskonto ja isänmaa. Lohdullista on kuitenkin huomata, että Alex olisi siirtämässä turvapaikkakäsittelyt pois EU:n alueelta. Itse ehdotin tätä samaa jo pitkän aikaa sitten, kun asiasta ei edes uskallettu puhua.</p><p>Jossakin lehden haastattelussa kysyttiin kenet Alexander Stubb haluaisi tavata. Hän ilmoitti, että Donald Trumpin, koska haluaisi ottaa selvää, mikä mies tämä on. Suosittelen Trumpin sijaan matkan suuntaavan Pariisiin ja keskustelua Ranskan juuri eronneen sisäministerin Gerald Collombin kanssa. Hän on sentään keskeinen ison EU-maan keskeinen poliitikko, jonka eropuhe on herätellyt ihmisiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joskus kauan sitten Kokoomuksen kolme pointtia olivat koti, uskonto ja isänmaa.

Kokoomuksen kärkipoliitikkoihin lukeutuva Alexander Stubb ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajuutta, Euroopan korkeinta poliittista virkaa. Hän on julkistanut ohjelmansa, johon otan nyt kantaa tässä blogissani.

Alexilla on kolmen pointin ohjelma, jotka on julkaistu lehdissä. Ne ovat: 1) Eurooppalaisten arvojen puolustaminen. 2) Protektionistisen nationalismin vastustaminen. ja 3) Liittovaltiokehityksen edistäminen. Kommentoin näitä kolmea pointtia kohdittain.

Stubbin mukaan liberaaleja arvoja kyseenalaistavat unionin ulkopuolelta esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Donald Trumpin johtama Yhdysvallat. EU:n sisältä painetta arvoihin tulee Puolasta, Unkarista ja Italiasta. Alexander Stubbin mukaan on hyvä asia, että EU:n lähinnä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat Puola, Unkari ja Tšekki sekä muutama muu laitetaan ruotuun niin pian kuin mahdollista. Hän ei huomaa, että tällainen pienen valtion kimppuun käyminen on juuri niiden arvojen vastaista, joita hän väittää tässä puolustavansa. Tällä ulostulolla Stubb voi lisäksi tässä yhteydessä mainittujen maiden äänet vähentää omasta tulevasta äänisaaliista.

Toinen syy liittyy Stubbin voimakkaaseen haluun taistella protektionistista nationalismia vastaan. Hän ei arkaile lausua ääneen Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin nimeä, kirjoittaa Iltalehti. Trump symboloi suuntausta, jossa demokratian perusarvot ovat demokraattisissa maissa uhattuina, väitetään. Miten Trump liittyy Euroopan politiikkaan ja komission puheenjohtajan vaaleihin? Käsittääkseni hän on Yhdysvaltain presidentti. Trumpin mollaamisesta on tullut muotia tietyissä poliittisissa piireissä ympäri maailman. Olisi sivistyneempää pysyä kaukana tästä mutapainista varsinkin, jos pyrkii noin merkittävään virkaan. Lisäksi nationalismi on tällä hetkellä mielikuvissa liitetty tavalliseen isänmaan rakkauteen, joka on jokaisen ihmisen positiivinen tunnetila. Jokaiselle maa, johon syntyy, on rakas ja korvaamaton.

Kolmanneksi Stubb haluaa edistää liittovaltiokehitystä. Jos Natoon halutaan kansanäänestystä, niin vielä enemmän se kuuluu tähän liittovaltioasiaan. Etuina kuvitellaan se, että sitten saadaan asioita edistettyä nopeammin, kun keskitetysti äänestetään yksinkertaisella enemmistöllä ja esimerkkinä poliitikot ovat käyttäneet juuri Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian saamista kuriin maahanmuuttokysymyksessä, mutta onko tällainen tilanne Suomen etu? Federalistifanaatikot kuvittelevat, että he saavat enemmän päätösvaltaa, kun jokaisella maalla on yksi ääni ja sitten äänestetään. Saksa, Ranska ja muut Euroopan suuret valtiot eivät siihen tule suostumaan, vaan he saavat enemmän ääniä kuin pienet maat. Miten se jyvitetään, on vielä auki. Saksa esimerkiksi voisi antaa jokaiselle osavaltiolleen yhden äänen. On utopista kuvitella, että Suomen asema jotenkin paranisi liittovaltiotilanteessa. Mihin tarvittaisiin eduskuntaa keskitetyssä liittovaltiomallissa? Mitä Suomeen enää edes jäisi? Onko tästä jo tietoa?

Alexander Stubbin kolme pointtia ovat aika kaukana Kokoomuksen vanhoista tutuista kolmesta pointista, koti, uskonto ja isänmaa. Lohdullista on kuitenkin huomata, että Alex olisi siirtämässä turvapaikkakäsittelyt pois EU:n alueelta. Itse ehdotin tätä samaa jo pitkän aikaa sitten, kun asiasta ei edes uskallettu puhua.

Jossakin lehden haastattelussa kysyttiin kenet Alexander Stubb haluaisi tavata. Hän ilmoitti, että Donald Trumpin, koska haluaisi ottaa selvää, mikä mies tämä on. Suosittelen Trumpin sijaan matkan suuntaavan Pariisiin ja keskustelua Ranskan juuri eronneen sisäministerin Gerald Collombin kanssa. Hän on sentään keskeinen ison EU-maan keskeinen poliitikko, jonka eropuhe on herätellyt ihmisiä.

]]>
13 http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262260-kolme-pointtia-huomioita-ja-kysymyksia#comments Arvot EU ja liittovaltio EU:n tulevaisuus Hallitsematon maahanmuutto Nationalismi Tue, 09 Oct 2018 06:12:46 +0000 Sebastian Franckenhaeuser http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262260-kolme-pointtia-huomioita-ja-kysymyksia
Miksi liityin Perussuomalaisiin? http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261883-miksi-liityin-perussuomalaisiin <p>Olen pitkään vältellyt puolueisiin liittymistä, koska individualistisena ihmisenä olen ajatellut puolueeseen kuulumisen rajoittavan yksilöllistä itse-ilmaisua.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt viimein kuitenkin liityin nationalistiseen, populistiseen ja maahanmuuttokriittiseen puolueeseen, eli Perussuomalaisiin - koska Suomen nykyisessä historiallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa tilanteessa on selviä merkkejä siitä, että omana aikanamme tarvitsemme uutta suomalaista, fennomaanista nationalismia.</p><p>Perussuomalaiset vaikuttaa kaikkein potentiaalisimmalta ja mielenkiintoisimmalta puolueelta. Oikein kehitettynä ja onnistuneesti markkinoituna kyseessä on tulevaisuuden puolue, joka tulee olemaan erittäin tärkeässä osassa maamme&nbsp; johtamisessa, pelastamisessa ja kulttuurisen itsetuntomme palauttamisessa tällä vuosisadalla.</p><p>Läpinäkyvyyttä ja arjen(kin) tason demokratiaa edustavana puolueena perussuomalaisissa löytyy yksilötasolla vaikka minkälaisia tyyppejä, ja joillakin alueilla suhteellisen suuriakin eroja mielipiteissä ja näkemyksissä. Tässä näkyy perussuomalainen positiivinen, ihmisläheinen populismi, joka kunnioittaa sananvapautta ja yksilöä - myös niitä tavallisia ihmisiä jotka eivät kuulu poliittisesti ja taloudellisesti etabloituneisiin, hyväosaisiin, valtaa pitäviin kansanosiin.&nbsp; Uskon että sellaiset yksilölliset eroavaisuudet eivät kuitenkaan enää johda välirikkoihin, vaan näkemysten erot toimivat nyt ennemminkin keskustelun, kasvun ja luovan inspiraation lähteinä! - tärkeimmissä asioissa ollaan samaa mieltä.</p><p>Nuivaa maahanmuuttopolitiikkaa sekä fennomaanista kieli- ja kulttuuripolitiikkaa edustavana puolueena Perussuomalaisilla on tärkeä funktio maamme suunnan kääntämisessä pois itsetuhon tieltä kohti kansallista menestystä ja parempaa, rauhanomaista tulevaisuutta. Nykyinen avointen rajojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka perustuu toisaalta yksilöiden kaksinaismoralistiseen ns. &#39;hyvesignalointiin&#39;, toisaalta erheelliseen käsitykseen toimivan auttamisen luonteesta nykyisessä maailmassa. Sellainen politiikka johtaa ainoastaan katkeruuden, vihan, rasismin ja kansalaisten välisen epäluottamuksen sekä väkivallan ja terrorismin uhan kasvuun yhteiskunnassa.</p><p>Jokainen kulttuurialue, kansakunta ja maa tarvitsee nationalistista ylpeyttä, identiteettiä ja ymmärrystä omasta identiteetistään, historiastaan ja asemastaan maailman muiden kulttuurien joukossa. Jos tällainen nationalistinen itsetunto puuttuu, kansakunta on sokea, suojaton ja puolustuskyvytön muuttuvan maailman haasteiden ja ulkoisten uhkien edessä, eikä sellaisella kansalla ole pitemmän päälle näköpiirissä minkäänlaista myönteistä tulevaisuutta, vaan ainoastaan kärsimään alistetun orjan ja kuolevan kulttuurin osa.</p><p>Näistä syistä päädyin valitsemaan Perussuomalaiset.</p><p>Seuraavassa blogipostauksessa tulen perustelemaan tarkemmin, miksi Suomi mielestäni tarvitsee nyt kipeästi uutta, 21. vuosisadan fennomaanista nationalismia!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen pitkään vältellyt puolueisiin liittymistä, koska individualistisena ihmisenä olen ajatellut puolueeseen kuulumisen rajoittavan yksilöllistä itse-ilmaisua.

 

Nyt viimein kuitenkin liityin nationalistiseen, populistiseen ja maahanmuuttokriittiseen puolueeseen, eli Perussuomalaisiin - koska Suomen nykyisessä historiallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa tilanteessa on selviä merkkejä siitä, että omana aikanamme tarvitsemme uutta suomalaista, fennomaanista nationalismia.

Perussuomalaiset vaikuttaa kaikkein potentiaalisimmalta ja mielenkiintoisimmalta puolueelta. Oikein kehitettynä ja onnistuneesti markkinoituna kyseessä on tulevaisuuden puolue, joka tulee olemaan erittäin tärkeässä osassa maamme  johtamisessa, pelastamisessa ja kulttuurisen itsetuntomme palauttamisessa tällä vuosisadalla.

Läpinäkyvyyttä ja arjen(kin) tason demokratiaa edustavana puolueena perussuomalaisissa löytyy yksilötasolla vaikka minkälaisia tyyppejä, ja joillakin alueilla suhteellisen suuriakin eroja mielipiteissä ja näkemyksissä. Tässä näkyy perussuomalainen positiivinen, ihmisläheinen populismi, joka kunnioittaa sananvapautta ja yksilöä - myös niitä tavallisia ihmisiä jotka eivät kuulu poliittisesti ja taloudellisesti etabloituneisiin, hyväosaisiin, valtaa pitäviin kansanosiin.  Uskon että sellaiset yksilölliset eroavaisuudet eivät kuitenkaan enää johda välirikkoihin, vaan näkemysten erot toimivat nyt ennemminkin keskustelun, kasvun ja luovan inspiraation lähteinä! - tärkeimmissä asioissa ollaan samaa mieltä.

Nuivaa maahanmuuttopolitiikkaa sekä fennomaanista kieli- ja kulttuuripolitiikkaa edustavana puolueena Perussuomalaisilla on tärkeä funktio maamme suunnan kääntämisessä pois itsetuhon tieltä kohti kansallista menestystä ja parempaa, rauhanomaista tulevaisuutta. Nykyinen avointen rajojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka perustuu toisaalta yksilöiden kaksinaismoralistiseen ns. 'hyvesignalointiin', toisaalta erheelliseen käsitykseen toimivan auttamisen luonteesta nykyisessä maailmassa. Sellainen politiikka johtaa ainoastaan katkeruuden, vihan, rasismin ja kansalaisten välisen epäluottamuksen sekä väkivallan ja terrorismin uhan kasvuun yhteiskunnassa.

Jokainen kulttuurialue, kansakunta ja maa tarvitsee nationalistista ylpeyttä, identiteettiä ja ymmärrystä omasta identiteetistään, historiastaan ja asemastaan maailman muiden kulttuurien joukossa. Jos tällainen nationalistinen itsetunto puuttuu, kansakunta on sokea, suojaton ja puolustuskyvytön muuttuvan maailman haasteiden ja ulkoisten uhkien edessä, eikä sellaisella kansalla ole pitemmän päälle näköpiirissä minkäänlaista myönteistä tulevaisuutta, vaan ainoastaan kärsimään alistetun orjan ja kuolevan kulttuurin osa.

Näistä syistä päädyin valitsemaan Perussuomalaiset.

Seuraavassa blogipostauksessa tulen perustelemaan tarkemmin, miksi Suomi mielestäni tarvitsee nyt kipeästi uutta, 21. vuosisadan fennomaanista nationalismia!

 

 

]]>
7 http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261883-miksi-liityin-perussuomalaisiin#comments Fennomania Historia Maahanmuuttopolitiikka Nationalismi Perussuomalaiset Mon, 01 Oct 2018 20:39:41 +0000 Ville Lätti http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261883-miksi-liityin-perussuomalaisiin
Kansallismielisten ja isänmaallisten farssit ja tragediat http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261584-kansallismielisten-ja-isanmaallisten-farssit-ja-tragediat <p>Nationalismin, sellaisena kuin se esiintyy monen tälläkin palstalla kirjoittavan kansallismielisen näkemyksissä, tavoite on homogenisoida yhteiskunta poistamalla kilpailevien näkemysten legimiteetti propagandan menetelmin. Keskustelupalstoilla tämä strategia jopa toisinaan toimii.</p><p>Päämäärä näyttäisi olla kaiken kattava poliittisten mielipiteiden homogenisointi jonkin usein imaginaarisen yleiskäsitteen suojiin. Yleiskäsitteet vain heidän tapauksessaan ovat tyhjiä ja sisällyksettömiä. Retoriset kikat eivät pysty antamaan käsitteille tyydyttävää sisältöä. Tätä olen käsitellyt mm. muutamassa aiemmin tällä palstalla julkaistussa blogissani.</p><p>Palstan kansallismielisten ja isänmaallisten kovin kammoama Karl Marx sanoi monesta asiasta jotakin. Harvasta asiasta olen Marxin kanssa samaa mieltä, mutta Marx esitti toisinaan myös relevantteja näkemyksiä. Oma suosikkini Marxin sanomisista kuuluu suunnilleen seuraavasti: <em>&rdquo;Kukin poliittinen suuntaus ja ideologia esiintyy ihmiskunnan historiassa kahdesti: ensin tragediassa ja toisen kerran farssissa.&rdquo;</em></p><p>Kansallismielisyyden ja (ääri)isänmaallisuuden tragedia on nähty kahden maailmansodan muodossa. Nyt on käynnissä em. suuntausten farssi. Nykyisten kansallismielisten ja isänmaallisten jutut, tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset täyttävät farssin kriteerit. Heidän parodioimisensa on myös tullut myös mahdottomaksi, sillä he tekevät sen ihan itse.</p><p>Nykyiset kansallismieliset ja isänmaalliset pyrkivät operoimaan &rdquo;kansan&rdquo; nimissä tavoitellen legitimiteettiä omalle agendalleen. Demokratia halutaan esittää &rdquo;kansan syvien rivien&rdquo; näkemyksenä asioiden tilasta, mutta samalla kansan syviä rivejä kuitenkin edustavat internetin ihmeellisessä maailmassa kovinta ääntä pitävät. Jos demokratian tärkeimpänä kriteerinä taas pidetään äänioikeutettujen äänestyskäyttäytymistä, niin nykymuotoinen kansallismielisyys ja isänmaallisuus eivät nauti enemmistön tukea; ei ainakaan Suomessa.</p><p>Kansallismielisyyden ja ääri-isänmaallisuuden tragediavaiheessa ilmiöt kiteytyivät totalitarismiin johtaneeseen autoratiivisuuteen. Traagiset henkilökultit elivät vahvoina tuossa vaiheessa. Farssissakin pyritään rakentamaan henkilökultteja. Muutama suomalainenkin haluaa &rdquo;vahvaksi johtajaksi&rdquo; pyrkien rakentamaan omaa henkilökulttiaan. Tavallisesti tuloksena on kuitenkin koomisen demagogin henkilökuva.</p><p>Lähes sata vuotta sitten Lordi Acton (1919, 289) sanoi: <em>&rdquo;Vapaus edistää diversiteettiä ja diversiteetti säilyttää vapautta.&rdquo;</em>&nbsp; Tällaisen Actonin havainnon nykymuotoiset kansallismielisyys ja isänmaallisuus pyrkivät kieltämään. Demagogit ovatkin joutuneet käyttämään sellaista &rdquo;uuskieltä&rdquo;, joka ei oikeastaan merkitse mitään. Jos jollekin jokin merkitys löytyy, niin sekin on osa farssia. Lopulta kansallismieliset ja isänmaalliset ovat enemmän postmoderneja kuin postmodernistit.</p><p>* * *</p><p>Acton, Lord (1919). Nationality. Pp. 270-300 in <em>The History of Freedom and Other Essays. </em>London: Macmillan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nationalismin, sellaisena kuin se esiintyy monen tälläkin palstalla kirjoittavan kansallismielisen näkemyksissä, tavoite on homogenisoida yhteiskunta poistamalla kilpailevien näkemysten legimiteetti propagandan menetelmin. Keskustelupalstoilla tämä strategia jopa toisinaan toimii.

Päämäärä näyttäisi olla kaiken kattava poliittisten mielipiteiden homogenisointi jonkin usein imaginaarisen yleiskäsitteen suojiin. Yleiskäsitteet vain heidän tapauksessaan ovat tyhjiä ja sisällyksettömiä. Retoriset kikat eivät pysty antamaan käsitteille tyydyttävää sisältöä. Tätä olen käsitellyt mm. muutamassa aiemmin tällä palstalla julkaistussa blogissani.

Palstan kansallismielisten ja isänmaallisten kovin kammoama Karl Marx sanoi monesta asiasta jotakin. Harvasta asiasta olen Marxin kanssa samaa mieltä, mutta Marx esitti toisinaan myös relevantteja näkemyksiä. Oma suosikkini Marxin sanomisista kuuluu suunnilleen seuraavasti: ”Kukin poliittinen suuntaus ja ideologia esiintyy ihmiskunnan historiassa kahdesti: ensin tragediassa ja toisen kerran farssissa.”

Kansallismielisyyden ja (ääri)isänmaallisuuden tragedia on nähty kahden maailmansodan muodossa. Nyt on käynnissä em. suuntausten farssi. Nykyisten kansallismielisten ja isänmaallisten jutut, tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset täyttävät farssin kriteerit. Heidän parodioimisensa on myös tullut myös mahdottomaksi, sillä he tekevät sen ihan itse.

Nykyiset kansallismieliset ja isänmaalliset pyrkivät operoimaan ”kansan” nimissä tavoitellen legitimiteettiä omalle agendalleen. Demokratia halutaan esittää ”kansan syvien rivien” näkemyksenä asioiden tilasta, mutta samalla kansan syviä rivejä kuitenkin edustavat internetin ihmeellisessä maailmassa kovinta ääntä pitävät. Jos demokratian tärkeimpänä kriteerinä taas pidetään äänioikeutettujen äänestyskäyttäytymistä, niin nykymuotoinen kansallismielisyys ja isänmaallisuus eivät nauti enemmistön tukea; ei ainakaan Suomessa.

Kansallismielisyyden ja ääri-isänmaallisuuden tragediavaiheessa ilmiöt kiteytyivät totalitarismiin johtaneeseen autoratiivisuuteen. Traagiset henkilökultit elivät vahvoina tuossa vaiheessa. Farssissakin pyritään rakentamaan henkilökultteja. Muutama suomalainenkin haluaa ”vahvaksi johtajaksi” pyrkien rakentamaan omaa henkilökulttiaan. Tavallisesti tuloksena on kuitenkin koomisen demagogin henkilökuva.

Lähes sata vuotta sitten Lordi Acton (1919, 289) sanoi: ”Vapaus edistää diversiteettiä ja diversiteetti säilyttää vapautta.”  Tällaisen Actonin havainnon nykymuotoiset kansallismielisyys ja isänmaallisuus pyrkivät kieltämään. Demagogit ovatkin joutuneet käyttämään sellaista ”uuskieltä”, joka ei oikeastaan merkitse mitään. Jos jollekin jokin merkitys löytyy, niin sekin on osa farssia. Lopulta kansallismieliset ja isänmaalliset ovat enemmän postmoderneja kuin postmodernistit.

* * *

Acton, Lord (1919). Nationality. Pp. 270-300 in The History of Freedom and Other Essays. London: Macmillan.

]]>
26 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261584-kansallismielisten-ja-isanmaallisten-farssit-ja-tragediat#comments Farssi Nationalismi Patriotismi Tragedia Wed, 26 Sep 2018 08:51:58 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261584-kansallismielisten-ja-isanmaallisten-farssit-ja-tragediat
Kansallismielisten kapea valintojen konteksti http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261233-kansallismielisten-kapea-valintojen-konteksti <p>Kansallismielisyys, sellaisena myrkyllisenä ideologiana kuin se esiintyy monessa debatissa, on haitallista erityisesti yksilön hyvinvoinnille. Yksilöt muodostavat yhteisöjä, mutta tämän yksinkertaisen lähtökohdan kansallismieliset mielellään jättävät huomiota, koska yksilön oikeuksista ja vapauksista on vaikea konstruoida kansallismielistä ideologista propagandaa.</p><p>Kansallismieliset ryhmänä lähes poikkeuksetta käyttävät hyväkseen yhteisönsä jäseniä. Tällainen kulttuurinen jäsenyys on enimmäkseen pakko, eikä suinkaan vapaan valinnan tulos ja liberaalin individualismin mukainen menettelytapa.</p><p>Kansallismielisyys määrittelee yhteisön (esim. Suomen kansa, oma kansa, kansakunta ja mitä kaikkia määreitä kansallismieliset ovatkaan keksineet käyttää), jossa valinnat suoritetaan. Kansallismielisten mukaan on jokin (usein hypoteettinen) yhteisö, jonka puitteissa valinnat ovat sallittuja. Will Kymlicka (1995) nimittää sitä <em>valintojen kontekstiksi</em>.</p><p>Will Kymlickalle (1989, 1995) ryhmä on <em>primaari </em>tekijä toisin kuin Rawlsin <em>Oikeudenmukaisuusteorian </em>(1972) mukaisessa individualismissa. Rawlsillehan ryhmä on sekundaarinen. Kansallismielisille ryhmällä on sisäinen arvo, individualisteille ryhmällä on vain vaihdettavissa olevaa ulkoista arvoa.</p><p>Kun ryhmä, esim. kansallismieliset enemmistönä, on dominantissa hegemonisessa asemassa, ei ole takeita siitä että yksilöä koskevat vapausoikeudet toteutuisivat tai vähemmistöjen oikeus omaan elämäntapaansa olisi edes oikeutettua. Myös yhden hengen oppositiot ovat sellaisessa yhteiskunnassa tukalassa asemassa. Dominantilla hegemonisella kulttuurilla on taipumus pakottaa yksilöt kulttuuriseen jäsenyyteen sanktioimalla individualismia ja vähemmistöjä tavalla tai toisella. Yhteiskunnan (olkoonpa yhteiskunnan lähtötilanne mikä tahansa) homogenisoiminen on kansallismielisen tyrannian elinehto ja päämäärä.</p><p>Kansallismielisyys on luonteeltaan epäautonomista, sillä kulttuurinen yhteisön jäsenyys rajoittaa valintojen autonomisuutta. Täten kansallismielisyys ei voi tuoda vapautta mahdollisimman monelle, sillä vapaus edellyttää valintojen autonimisuutta; ts. valintojen tulisi olla sallittuja muussakin kuin kansallismielisille suotuisassa valintojen kontekstissa.</p><p>&nbsp;</p><p>* * *</p><p>Suomalaisilla keskustelupalstoilla olen törmännyt toistuvasti siihen, että kansallismieliset haluavat määritellä suomalaisuuden rodun, uskonnon, kielen, seksuaalisen suuntautumisen yms. perusteella. Toki listaan kuuluu muitakin tekijöitä, mutta nuo ovat esimerkkejä siitä, millainen valintojen konteksti kansallismielisillä on. Määreet eivät tietenkään kaikki ole valintoja, jotkut niistä ovat synnynnäisiä. Tällainen kansallismielinen identiteettipolitiikka perustuukin lähinnä tietämättömyyteen.</p><p>Johtopäätökseni monista debateista sekä verkossa että kasvokkain on se, että länsimainen liberaali demokratia on kansallismielisten mielestä riittämätön yhteiskuntamuoto toteuttamaan heidän päämääränsä. Tuo päämäärä vain on milloin mitäkin, tyypillisesti kuitenkin niin irvokasta, että sellaisia näkemyksiä voisi aivan perustellusti kutsua autoratiiviseksi totalitarismiksi.</p><p>Kansallismielisyyden strategiana on kollektiivinen toiseuden ja toisinajattelun stigmatisoiminen sekä valintojen kontekstin rajoittaminen mahdollisimman suppeaksi. Tähän kansallismielisyys tähtää.</p><p>&nbsp;</p><p>* * *</p><p>&nbsp;</p><p>Kymlicka, W. (1989), <em>Liberalism, Community&nbsp; and Culture. </em>Oxford: Clarendon Press.</p><p>Kymlicka, W. (1995), <em>Multicultural Citizenship: A Liberal Theory on Minority Rights. </em>Oxford: Clarendon Press.</p><p>Rawls, J. (1972) <em>A&nbsp; Theory of Justice. </em>Oxford: Oxford University Press.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansallismielisyys, sellaisena myrkyllisenä ideologiana kuin se esiintyy monessa debatissa, on haitallista erityisesti yksilön hyvinvoinnille. Yksilöt muodostavat yhteisöjä, mutta tämän yksinkertaisen lähtökohdan kansallismieliset mielellään jättävät huomiota, koska yksilön oikeuksista ja vapauksista on vaikea konstruoida kansallismielistä ideologista propagandaa.

Kansallismieliset ryhmänä lähes poikkeuksetta käyttävät hyväkseen yhteisönsä jäseniä. Tällainen kulttuurinen jäsenyys on enimmäkseen pakko, eikä suinkaan vapaan valinnan tulos ja liberaalin individualismin mukainen menettelytapa.

Kansallismielisyys määrittelee yhteisön (esim. Suomen kansa, oma kansa, kansakunta ja mitä kaikkia määreitä kansallismieliset ovatkaan keksineet käyttää), jossa valinnat suoritetaan. Kansallismielisten mukaan on jokin (usein hypoteettinen) yhteisö, jonka puitteissa valinnat ovat sallittuja. Will Kymlicka (1995) nimittää sitä valintojen kontekstiksi.

Will Kymlickalle (1989, 1995) ryhmä on primaari tekijä toisin kuin Rawlsin Oikeudenmukaisuusteorian (1972) mukaisessa individualismissa. Rawlsillehan ryhmä on sekundaarinen. Kansallismielisille ryhmällä on sisäinen arvo, individualisteille ryhmällä on vain vaihdettavissa olevaa ulkoista arvoa.

Kun ryhmä, esim. kansallismieliset enemmistönä, on dominantissa hegemonisessa asemassa, ei ole takeita siitä että yksilöä koskevat vapausoikeudet toteutuisivat tai vähemmistöjen oikeus omaan elämäntapaansa olisi edes oikeutettua. Myös yhden hengen oppositiot ovat sellaisessa yhteiskunnassa tukalassa asemassa. Dominantilla hegemonisella kulttuurilla on taipumus pakottaa yksilöt kulttuuriseen jäsenyyteen sanktioimalla individualismia ja vähemmistöjä tavalla tai toisella. Yhteiskunnan (olkoonpa yhteiskunnan lähtötilanne mikä tahansa) homogenisoiminen on kansallismielisen tyrannian elinehto ja päämäärä.

Kansallismielisyys on luonteeltaan epäautonomista, sillä kulttuurinen yhteisön jäsenyys rajoittaa valintojen autonomisuutta. Täten kansallismielisyys ei voi tuoda vapautta mahdollisimman monelle, sillä vapaus edellyttää valintojen autonimisuutta; ts. valintojen tulisi olla sallittuja muussakin kuin kansallismielisille suotuisassa valintojen kontekstissa.

 

* * *

Suomalaisilla keskustelupalstoilla olen törmännyt toistuvasti siihen, että kansallismieliset haluavat määritellä suomalaisuuden rodun, uskonnon, kielen, seksuaalisen suuntautumisen yms. perusteella. Toki listaan kuuluu muitakin tekijöitä, mutta nuo ovat esimerkkejä siitä, millainen valintojen konteksti kansallismielisillä on. Määreet eivät tietenkään kaikki ole valintoja, jotkut niistä ovat synnynnäisiä. Tällainen kansallismielinen identiteettipolitiikka perustuukin lähinnä tietämättömyyteen.

Johtopäätökseni monista debateista sekä verkossa että kasvokkain on se, että länsimainen liberaali demokratia on kansallismielisten mielestä riittämätön yhteiskuntamuoto toteuttamaan heidän päämääränsä. Tuo päämäärä vain on milloin mitäkin, tyypillisesti kuitenkin niin irvokasta, että sellaisia näkemyksiä voisi aivan perustellusti kutsua autoratiiviseksi totalitarismiksi.

Kansallismielisyyden strategiana on kollektiivinen toiseuden ja toisinajattelun stigmatisoiminen sekä valintojen kontekstin rajoittaminen mahdollisimman suppeaksi. Tähän kansallismielisyys tähtää.

 

* * *

 

Kymlicka, W. (1989), Liberalism, Community  and Culture. Oxford: Clarendon Press.

Kymlicka, W. (1995), Multicultural Citizenship: A Liberal Theory on Minority Rights. Oxford: Clarendon Press.

Rawls, J. (1972) A  Theory of Justice. Oxford: Oxford University Press.

]]>
9 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261233-kansallismielisten-kapea-valintojen-konteksti#comments Individualismi Kansallismielisyys Nationalismi Thu, 20 Sep 2018 07:43:52 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261233-kansallismielisten-kapea-valintojen-konteksti
Ylikansallista poliittista ideologiaa edistetään EU:n nimissä http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261140-ylikansallista-poliittista-ideologiaa-edistetaan-eun-nimissa <p>&nbsp;Valtamediaan kuuluva Hesari eli HS on valinnut näkyvästi neljä poliittista tavoitetta ja ideologiaa, joita se ajaa voimakkaasti ja ne ovat: ihmisestä aiheutuva ilmastonmuutos, EU, Nato, ja Trumpin politiikan vastustaminen. Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin vierailun johdosta maassamme Hesarille tarjoutui oiva tilaisuus tuoda esiin EU:n ylikansallisen ideologian esittelyä.</p><p>Maailmassa esiintyy vuorollaan suuria poliittisia suuntauksia, joista kannattaa mainita kansallisuusaate (=nationalismi), jonka seurauksena 1900-luvulla syntyi suuri joukko kansallisvaltioita Euroopassa ja Afrikassa sekä Venäjällä syntynyt ja kuollut ylikansallinen kommunismi. Sekä EU:lla, jota syystäkin joskus pilkataan nimellä Eurostoliitto, että Neuvostoliittolla on samoja piirteitä, jotka ovat yhtä vastenmielisiä ja vakavia yksittäisten kansalaisten kannalta. Sen vuoksi tuon asian esiin seuraavassa analyysissäni, joka perustuu Steinmeierin haastattelun ydinsanomaan.</p><p><strong>Yhtenäisyys</strong></p><p>Steinmeier on huolissaan EU:n yhtenäisyydestä, koska se on perushuoli kaikissa ylikansallisissa valtioissa kuten NL:ssa ja Kiinassa. Se on perussyy, miksi EU ei tule koskaan pysymään kasassa ilman pakkoa niin kuin ei pysynyt Neuvostoliittokaan. Steinmeier &ndash; eikä näköjään toimittajatkaan &ndash; tuo esiin sitä tosiasiaa, että Saksan liittokansleri on tosiasiallinen EU:n johtaja, jota Suomen pääministeri tukee kaikin tavoin. Niin tekee Sipilä ja niin teki Katainen, ja kuka siitä hyötyi? Katainen. Kun Merkelin mielestä piti pelastaa Saksan pankit, jotka olivat taanneet Kreikan lainoja, niin EU:n oma säännös, että kukin maa vastaa omista lainoistaan, heitettiin romukoppaan. Suomen ei olisi tarvinnut olla tällaisessa toiminnassa mukana.</p><p><strong>Yksittäiset maat ajautuvat pelinappuloiksi</strong></p><p>Yhtenäisyyden tarvetta Steinmeier perustelee sillä, että yksittäiset maat joutuvat pelinappuloiksi. Miten yksittäinen maa Euroopassa voi joutua pelinappulaksi? Steinmeier ei sano sitä ääneen, että se painostaja on tietenkin Venäjä. Voisiko Trump painostaa? Ilmeisesti kauppasodassa voisi, mutta yksittäinen maa pärjäisi yhtä hyvin kuin EU:kin, koska EU on paperitiikeri, joka yöllisissä kokouksissa tekee lopulta sen päätöksen, jonka Saksa haluaa. Venäjää pelätään, että se toteuttaa vanhaa panslavisitsta visiota, että se haluaa ulottua Atlantilta Tyyynellemerelle. Ei ole realismia.</p><p><strong>Äärioikeiston nousu</strong></p><p>EU:n ylikansallista politiikkaa on noussut vastustamaan kansallismieliset puolueet kaikissa EU-maissa. Useimmat tällaiset puolueet ovat poliittisen kentän oikealla laidalla ja joissakin tapauksissa äärioikealla. Mukana kuvioissa on myös ainakin Saksassa ja Ruotsissa natseja. Ruotsidemokraatit ovat sanoutuneet irti natseista. Se onkin ainut keino kansallismielisille puolueille, että puolueen elimissä ei ole yhtään tällaista henkilöä. Steinmeier ei peittele EU:n ylikansallisen ideologian tavoitetta: &rdquo;Pyrimme naapuriemme ja kumppaniemme kanssa vastaamaan haasteeseen niin, ettei <strong>uudelle nationalismille</strong> jää tilaa&rdquo;. Se on totta jo tämän päivän EU:ssa, että nationalismi on yhtä inhottava aate ja uhka kuin se oli Neuvostoliitossa. Se on kirosana, joka kyseenalaistaa EU:n yhtenäisyyden. Politiikassa voittaja on se, joka luo käsitteet ja leimaa niillä vastustajansa. EU:n ideologian tarkoituksena on osoittaa, että nationalistit ovat äärioikeistolaisia natseja eli säälittävää porukkaa. Tämä puhe näyttää menevän kaikkein huonoimmin perille Itä-Euroopan maissa, koska heillä on liian tuoreessa muistissa, mitä tarkoittaa ylikansallinen valtio pienille kansallisuuksille.</p><p><strong>Rauha Euroopassa</strong></p><p>EU mahtailee sillä, että se on pitänyt rauhan Euroopassa. Maailmansodat sai aikaan Saksan keisari ja Saksan Hitler ja Neuvostoliiton Stalin. Saksalaisena olisin toistaiseksi aika hiljaa tästä asiasta. Saksan liittokansleri on EU:n piilojohtaja ja rauhattomuus EU:ssa lisääntyy.</p><p><strong>EU:n vastuu lähialueiden kriiseistä</strong></p><p>EU on ottamassa suurvallan asenteen, että sillä on erikoisvastuu naapuriensa kriiseistä. EU oli yhdessä USA:n kanssa kaatamassa Ukrainan laillista hallitusta ja sai aikaan sekasorron. Tätäkö tarkoittaa EU rauhan asialla? Niin myös Neuvostoliitto oli viemässä rauhaa ympäri maailmaa.</p><p><strong>Maahanmuutto ja pakolaisuus</strong></p><p>Pakolaisuuden nimissä tapahtuva maahanmuutto EU-maihin osoittaa EU:n vakavat heikkoudet. Kun Merkel oli sitä mieltä, että kyllä Saksa voi ottaa pakolaisia Afrikasta ja Lähi-idästä, niin saman tien luovuttiin Schengen- ja Dublin-sopimuksista ja muut maat muutamaa Itä-Euroopan maata lukuun ottamatta hyväksyivät mukisematta sääntöjen rikkomisen.</p><p><strong>Venäjää ei pidä eristää</strong></p><p>Tekopyhästi Steinmeier sanoo, että Venäjää ei pidä eristää. Muille EU-maille asetettiin kauppapakotteita Venäjää vastaan, mutta miksi Saksa ostaa edelleen kaasua Venäjältä? Sillähän on jotain merkitystä Venäjälle. No mitäs meidän poliitikot välittävät maatalouden ahdingosta, jos EU sanoo, että pakottakaa Venäjää.</p><p><strong>Mikä on vakavinta EU:ssa?</strong></p><p>Mielestäni vakavinta on arvojen ja oikeusvaltion periaate, jota EU toimillaan avoimesti rikkoo. Neuvostoliiton kaikkein ahdistavin piirre yksittäisen kansalaisen kannalta oli oikeusvaltion puuttuminen. Valtio teki lait, tulkitsi niitä ja rikkoi niitä täysin avoimesti. EU tekee samoin. Se rikkoo omia säädöksiään täysin avoimesti kuten yksittäisen maiden lainojen avustaminen, Schengen-sopimus ja Dublin-sopimus. Mitä voit odottaa tällaiselta ylikansalliselta valtiolta? Varaudu mihin vain. Kun EU:lle annetaan lopullinen liittovaltion asema, niin olemme täysin arvaamattomassa tilanteessa.</p><p>+++++++++++++++++++++++++++++</p><p>Loppukaneetti. Lienee kaikille tullut selväksi, että olen EU:n ja euron vastustaja. Euro on aiheuttanut Suomelle satojen miljardien tappiot. Olen kansallisuusaatteen eli nationalismin kannattaja ja myös demokratian ja markkinatalouden (en kapitalismin) kannattaja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Valtamediaan kuuluva Hesari eli HS on valinnut näkyvästi neljä poliittista tavoitetta ja ideologiaa, joita se ajaa voimakkaasti ja ne ovat: ihmisestä aiheutuva ilmastonmuutos, EU, Nato, ja Trumpin politiikan vastustaminen. Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin vierailun johdosta maassamme Hesarille tarjoutui oiva tilaisuus tuoda esiin EU:n ylikansallisen ideologian esittelyä.

Maailmassa esiintyy vuorollaan suuria poliittisia suuntauksia, joista kannattaa mainita kansallisuusaate (=nationalismi), jonka seurauksena 1900-luvulla syntyi suuri joukko kansallisvaltioita Euroopassa ja Afrikassa sekä Venäjällä syntynyt ja kuollut ylikansallinen kommunismi. Sekä EU:lla, jota syystäkin joskus pilkataan nimellä Eurostoliitto, että Neuvostoliittolla on samoja piirteitä, jotka ovat yhtä vastenmielisiä ja vakavia yksittäisten kansalaisten kannalta. Sen vuoksi tuon asian esiin seuraavassa analyysissäni, joka perustuu Steinmeierin haastattelun ydinsanomaan.

Yhtenäisyys

Steinmeier on huolissaan EU:n yhtenäisyydestä, koska se on perushuoli kaikissa ylikansallisissa valtioissa kuten NL:ssa ja Kiinassa. Se on perussyy, miksi EU ei tule koskaan pysymään kasassa ilman pakkoa niin kuin ei pysynyt Neuvostoliittokaan. Steinmeier – eikä näköjään toimittajatkaan – tuo esiin sitä tosiasiaa, että Saksan liittokansleri on tosiasiallinen EU:n johtaja, jota Suomen pääministeri tukee kaikin tavoin. Niin tekee Sipilä ja niin teki Katainen, ja kuka siitä hyötyi? Katainen. Kun Merkelin mielestä piti pelastaa Saksan pankit, jotka olivat taanneet Kreikan lainoja, niin EU:n oma säännös, että kukin maa vastaa omista lainoistaan, heitettiin romukoppaan. Suomen ei olisi tarvinnut olla tällaisessa toiminnassa mukana.

Yksittäiset maat ajautuvat pelinappuloiksi

Yhtenäisyyden tarvetta Steinmeier perustelee sillä, että yksittäiset maat joutuvat pelinappuloiksi. Miten yksittäinen maa Euroopassa voi joutua pelinappulaksi? Steinmeier ei sano sitä ääneen, että se painostaja on tietenkin Venäjä. Voisiko Trump painostaa? Ilmeisesti kauppasodassa voisi, mutta yksittäinen maa pärjäisi yhtä hyvin kuin EU:kin, koska EU on paperitiikeri, joka yöllisissä kokouksissa tekee lopulta sen päätöksen, jonka Saksa haluaa. Venäjää pelätään, että se toteuttaa vanhaa panslavisitsta visiota, että se haluaa ulottua Atlantilta Tyyynellemerelle. Ei ole realismia.

Äärioikeiston nousu

EU:n ylikansallista politiikkaa on noussut vastustamaan kansallismieliset puolueet kaikissa EU-maissa. Useimmat tällaiset puolueet ovat poliittisen kentän oikealla laidalla ja joissakin tapauksissa äärioikealla. Mukana kuvioissa on myös ainakin Saksassa ja Ruotsissa natseja. Ruotsidemokraatit ovat sanoutuneet irti natseista. Se onkin ainut keino kansallismielisille puolueille, että puolueen elimissä ei ole yhtään tällaista henkilöä. Steinmeier ei peittele EU:n ylikansallisen ideologian tavoitetta: ”Pyrimme naapuriemme ja kumppaniemme kanssa vastaamaan haasteeseen niin, ettei uudelle nationalismille jää tilaa”. Se on totta jo tämän päivän EU:ssa, että nationalismi on yhtä inhottava aate ja uhka kuin se oli Neuvostoliitossa. Se on kirosana, joka kyseenalaistaa EU:n yhtenäisyyden. Politiikassa voittaja on se, joka luo käsitteet ja leimaa niillä vastustajansa. EU:n ideologian tarkoituksena on osoittaa, että nationalistit ovat äärioikeistolaisia natseja eli säälittävää porukkaa. Tämä puhe näyttää menevän kaikkein huonoimmin perille Itä-Euroopan maissa, koska heillä on liian tuoreessa muistissa, mitä tarkoittaa ylikansallinen valtio pienille kansallisuuksille.

Rauha Euroopassa

EU mahtailee sillä, että se on pitänyt rauhan Euroopassa. Maailmansodat sai aikaan Saksan keisari ja Saksan Hitler ja Neuvostoliiton Stalin. Saksalaisena olisin toistaiseksi aika hiljaa tästä asiasta. Saksan liittokansleri on EU:n piilojohtaja ja rauhattomuus EU:ssa lisääntyy.

EU:n vastuu lähialueiden kriiseistä

EU on ottamassa suurvallan asenteen, että sillä on erikoisvastuu naapuriensa kriiseistä. EU oli yhdessä USA:n kanssa kaatamassa Ukrainan laillista hallitusta ja sai aikaan sekasorron. Tätäkö tarkoittaa EU rauhan asialla? Niin myös Neuvostoliitto oli viemässä rauhaa ympäri maailmaa.

Maahanmuutto ja pakolaisuus

Pakolaisuuden nimissä tapahtuva maahanmuutto EU-maihin osoittaa EU:n vakavat heikkoudet. Kun Merkel oli sitä mieltä, että kyllä Saksa voi ottaa pakolaisia Afrikasta ja Lähi-idästä, niin saman tien luovuttiin Schengen- ja Dublin-sopimuksista ja muut maat muutamaa Itä-Euroopan maata lukuun ottamatta hyväksyivät mukisematta sääntöjen rikkomisen.

Venäjää ei pidä eristää

Tekopyhästi Steinmeier sanoo, että Venäjää ei pidä eristää. Muille EU-maille asetettiin kauppapakotteita Venäjää vastaan, mutta miksi Saksa ostaa edelleen kaasua Venäjältä? Sillähän on jotain merkitystä Venäjälle. No mitäs meidän poliitikot välittävät maatalouden ahdingosta, jos EU sanoo, että pakottakaa Venäjää.

Mikä on vakavinta EU:ssa?

Mielestäni vakavinta on arvojen ja oikeusvaltion periaate, jota EU toimillaan avoimesti rikkoo. Neuvostoliiton kaikkein ahdistavin piirre yksittäisen kansalaisen kannalta oli oikeusvaltion puuttuminen. Valtio teki lait, tulkitsi niitä ja rikkoi niitä täysin avoimesti. EU tekee samoin. Se rikkoo omia säädöksiään täysin avoimesti kuten yksittäisen maiden lainojen avustaminen, Schengen-sopimus ja Dublin-sopimus. Mitä voit odottaa tällaiselta ylikansalliselta valtiolta? Varaudu mihin vain. Kun EU:lle annetaan lopullinen liittovaltion asema, niin olemme täysin arvaamattomassa tilanteessa.

+++++++++++++++++++++++++++++

Loppukaneetti. Lienee kaikille tullut selväksi, että olen EU:n ja euron vastustaja. Euro on aiheuttanut Suomelle satojen miljardien tappiot. Olen kansallisuusaatteen eli nationalismin kannattaja ja myös demokratian ja markkinatalouden (en kapitalismin) kannattaja.

]]>
30 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261140-ylikansallista-poliittista-ideologiaa-edistetaan-eun-nimissa#comments Äärinationalismi EU Maahanmuutto Nationalismi Tue, 18 Sep 2018 06:09:55 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261140-ylikansallista-poliittista-ideologiaa-edistetaan-eun-nimissa
Kansallismielisyys lisää epäluottamusta ja vähentää solidaarisuutta http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261116-kansallismielisyys-lisaa-epaluottamusta-ja-vahentaa-solidaarisuutta <p>Nykymuotoinen tämän vuosisadan suomalainenkin kansallismielisyys on paremmin linjassa autoratiivisuuteen perustuvan yhteiskuntamallin kanssa kuin liberaalin demokratian. Tällainen kansallismielisyys ei edistä ihmisten solidaarisuutta, ei edes samassa yhteisöissä elävien keskinäistä solidaarisuutta. Kansallismielisyyden edellytys ja samanaikainen päämäärä on epäluottamus kanssaihmisiä kohtaan. Viholliskuvat vain sattuvat olemaan usein perusteettomia, mutta pelko ja tietämättömyys tekevät viholliskuvista houkuttelevia.</p><p>Ei ole mitään näyttöä siitä, että kansallismieliset valtaan päästyään pyrkisivät yleiseen etuun ja kaikkien hyvinvoinnin maksimointiin. Näin siinäkin tapauksessa, että yleinen etu määriteltäisiin juuri kansallismielisiä tyydyttävällä tavalla. Kansallismielisyys näyttäisi olevan enimmäkseen vähemmistön tyranniaa. Vastarintaa he ovat huonoja kohtaamaan. On aika mielenkiintoista, kuinka moni kansallismielinen on valmis luopumaan monista vapausoikeuksistaan, mutta se ei ole lainkaan yllättävää, että kansallismieliset ovat valmiita rajoittamaan muiden vapausoikeuksia, jos se palvelee heidän ideologista agendaansa.</p><p>Kansallismieliset painottavat retoriikassaan hyvin kapeaa aluetta. Tällainen painotus jättää huomiotta monta korjausta vaativaa elämänaluetta. Painotus perustuu vetoamiseen ihmisen emootioihin. Hypoteettisia esimerkkejä käytetään oikeuttamaan epätodet väitteet milloin mistäkin asiasta.</p><p>Keskustelupalstoilla käymieni debattien yhteydessä kukaan kansallismielinen ei ole pystynyt kertomaan minulle, miksi ihmisten keskinäisen luottamuksen ja solidaarisuuden tulisi millään tavoin perustua nationalistisiin (tai etno-nationalistisiin) prinsiippeihin varsinkin siinä muodossa jollaisena he ne esittävät. Nationalismi on tälläkin palstalla kirjoittaville kansallismielisille &rdquo;heidän kansallismielisyyttään&rdquo;, ja koska se on juuri heidän kansallismielisyyttään, niin se on oletusarvoisesti hyvää ja oikeaa. Ei-kansallismieliset prinsiipit solidaarisuudesta ja ihmisten välisestä luottamuksesta eivät vain ole oikeita, koska ne eivät kansallismielisiä jne. Tällainen päättely tuskin on pätevää päättelyä. Täten ei ole hyvää perustetta suhtautua heidän &rdquo;epäargumentointiinsa&rdquo; vakavasti.</p><p>Liberaali demokratia sanktioi &rdquo;ulkopuolella&rdquo; olevia tai &rdquo;ulkopuolelle&rdquo; jättäytyviä yhteisön jäseniä lievemmin kuin nykymuotoisten kansallismielisten ajama ja ihannoima etnonationalistinen kansallisvaltio, jolle rangaistukset ulkopuolella olemisesta ovat elinehto. Etnonationalistinen kansallisvaltio, sen perusteella mitä palsta-aktivistit ovat kertoneet, on alistava yhteiskunta, jossa toimii &rdquo;tarkkaile ja rankaise&rdquo; periaate.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykymuotoinen tämän vuosisadan suomalainenkin kansallismielisyys on paremmin linjassa autoratiivisuuteen perustuvan yhteiskuntamallin kanssa kuin liberaalin demokratian. Tällainen kansallismielisyys ei edistä ihmisten solidaarisuutta, ei edes samassa yhteisöissä elävien keskinäistä solidaarisuutta. Kansallismielisyyden edellytys ja samanaikainen päämäärä on epäluottamus kanssaihmisiä kohtaan. Viholliskuvat vain sattuvat olemaan usein perusteettomia, mutta pelko ja tietämättömyys tekevät viholliskuvista houkuttelevia.

Ei ole mitään näyttöä siitä, että kansallismieliset valtaan päästyään pyrkisivät yleiseen etuun ja kaikkien hyvinvoinnin maksimointiin. Näin siinäkin tapauksessa, että yleinen etu määriteltäisiin juuri kansallismielisiä tyydyttävällä tavalla. Kansallismielisyys näyttäisi olevan enimmäkseen vähemmistön tyranniaa. Vastarintaa he ovat huonoja kohtaamaan. On aika mielenkiintoista, kuinka moni kansallismielinen on valmis luopumaan monista vapausoikeuksistaan, mutta se ei ole lainkaan yllättävää, että kansallismieliset ovat valmiita rajoittamaan muiden vapausoikeuksia, jos se palvelee heidän ideologista agendaansa.

Kansallismieliset painottavat retoriikassaan hyvin kapeaa aluetta. Tällainen painotus jättää huomiotta monta korjausta vaativaa elämänaluetta. Painotus perustuu vetoamiseen ihmisen emootioihin. Hypoteettisia esimerkkejä käytetään oikeuttamaan epätodet väitteet milloin mistäkin asiasta.

Keskustelupalstoilla käymieni debattien yhteydessä kukaan kansallismielinen ei ole pystynyt kertomaan minulle, miksi ihmisten keskinäisen luottamuksen ja solidaarisuuden tulisi millään tavoin perustua nationalistisiin (tai etno-nationalistisiin) prinsiippeihin varsinkin siinä muodossa jollaisena he ne esittävät. Nationalismi on tälläkin palstalla kirjoittaville kansallismielisille ”heidän kansallismielisyyttään”, ja koska se on juuri heidän kansallismielisyyttään, niin se on oletusarvoisesti hyvää ja oikeaa. Ei-kansallismieliset prinsiipit solidaarisuudesta ja ihmisten välisestä luottamuksesta eivät vain ole oikeita, koska ne eivät kansallismielisiä jne. Tällainen päättely tuskin on pätevää päättelyä. Täten ei ole hyvää perustetta suhtautua heidän ”epäargumentointiinsa” vakavasti.

Liberaali demokratia sanktioi ”ulkopuolella” olevia tai ”ulkopuolelle” jättäytyviä yhteisön jäseniä lievemmin kuin nykymuotoisten kansallismielisten ajama ja ihannoima etnonationalistinen kansallisvaltio, jolle rangaistukset ulkopuolella olemisesta ovat elinehto. Etnonationalistinen kansallisvaltio, sen perusteella mitä palsta-aktivistit ovat kertoneet, on alistava yhteiskunta, jossa toimii ”tarkkaile ja rankaise” periaate.

]]>
54 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261116-kansallismielisyys-lisaa-epaluottamusta-ja-vahentaa-solidaarisuutta#comments Kansallismielisyys Luottamus Nationalismi Solidaarisuus Mon, 17 Sep 2018 13:22:32 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261116-kansallismielisyys-lisaa-epaluottamusta-ja-vahentaa-solidaarisuutta
Kansallismielisten ja isänmaallisten tunkkainen retoriikka http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261053-kansallismielisten-ja-isanmaallisten-tunkkainen-retoriikka <p>Luettuni vuosien kuluessa melkoisen joukon kansallismieliseksi ja/tai isänmaalliseksi itseään kutsuvien blogeja ja kolumneja, on ollut helppo huomata tietyt retoriset keinot, joita nuo piirit säännöllisesti käyttävät. Seuraavassa lista &rdquo;kansallismielisten&rdquo; ja &rdquo;isänmaallisten&rdquo; teemoista ja retoriikasta. Lista ei ole kattava, eikä se ole millään tavoin tärkeysjärjestyksessä</p><p><strong>1.</strong> <strong>Valemedia. </strong>Informaation lähde valehtelee, vaikka lähde puhuisikin totta ja tämä pystyttäisiin verifioimaan.</p><p><strong>2.</strong> <strong>Feminismi. </strong>Feminismistä on tullut iso mörkö kansallismielisille ja isänmaallisille.</p><p><strong>3. Red Herring. </strong>Väite voi olla muotoa: &rdquo;Antifa teki sitä tai tätä./Kommunismi tappoi kymmeniä miljoonia.&rdquo; Väite voi sinällään olla tosi, mutta sillä ei ole relevanssia käytävän keskustelun kanssa. Tähän kategoriaan kuuluu myös keskustelun johtaminen sivuraiteelle</p><p><strong>4. Olkiukko. </strong>Tarkoituksellinen vastapuolen väitteen vääristäminen, sillä vääristelty väite on helpompi kumota.</p><p><strong>5. Tue Quoque</strong>. Väite voi olla muotoa: &rdquo;Antifa on myös väkivaltainen.&rdquo; Tätä käyttää erityisesti alt-right silloin kun puhe on esim. alt-rightin omasta väkivaltaisuudesta. Väite voi olla myös seuraava: &rdquo;Jos et anna meidän sanoa X, niin tapat sananvapauden.</p><p><strong>6. Pseudotiede ja tieteen irrottaminen kontekstista. </strong>Tätä käyttävät mm. kristilliset konservatiivit ja monet kansallismieliset sekä isänmaalliset piirit. Esimerkiksi rotuja koskevissa keskusteluissa menetelmä on tuttu.</p><p><strong>7. Gish Gallop. </strong>Tekstissä (tai puheessa) vyörytetään väitteitä niin paljon, että niihin kaikkiin on käytettävissä olevan tilan ja ajan puitteissa mahdotonta vastata. Sitten sanotaan: &rdquo;Et osannut vastata!&rdquo;</p><p><strong>8. Non Sequitur. </strong>Premissistä ei seuraa johtopäätös.</p><p><strong>9. Jonkin väitteen &rdquo;tekeminen todeksi&rdquo;. </strong>Esimerkki voisi olla: Kansallissosialismissa esiintyy sana sosialismi, joten se on vasemmistolaista.</p><p><strong>10. Ladatut kysymykset. </strong>Kysymys sisältää ladatun väitteen ja tällaiseen kysymykseen vastaaminen on mahdotonta kysyjää tyydyttävällä tavalla. Esimerkiksi &rdquo;Kannatatko <u>aina</u> väkivaltaa?&rdquo; tai &rdquo;Vihaatko <u>koskaan</u> sananvapautta?&rdquo;</p><p><strong>11. No True Scotsman. </strong>Esimerkki johon olen törmännyt: &rdquo;Breivik ei ole oikea kansallismielinen ja isänmaallinen&rdquo;</p><p><strong>12. Maahanmuuttajien pelko ja islamofobia. </strong>Irrationaalisia pelkoja yritetään perustella rationaalisilta vaikuttavin perustein.</p><p><strong>13. Meidän täytyy säilyttää ja varmistaa oma turvallisuutemme</strong>. Harvoin tälle löytyy perusteita, sillä uhka on tyypillisesti kuvitteellinen. Vaatimuksesta voidaan johtaa mm. seuraavat menettelytapa: &rdquo;Aasia aasialaisille, Afrikka afrikkalaisille, valkoisille valkoisten maat.&rdquo; Tähän voidaan liittää myös aika yleinen teesi: &rdquo;Valkoisilla on olemassaolon oikeus&rdquo; Eipä sitä kukaan ole kieltämässäkään. Teema voi olla myös perusteeton väite &rdquo;väestön vaihtamisesta Euroopassa&rdquo;.</p><p><strong>14. Poliittinen korrektius. </strong>Opponentin väite yritetään kumota esim. sanomalla: &rdquo;Tuo on poliittisesti korrektia p*skaa!&rdquo;</p><p><strong>15. Postmodernismi ja kulttuurimarxismi</strong>. Nämä olisi voinut myös liittää kategoriaan olkiukot. Kansallismieliset ja isänmaalliset näyttävät kovin usein olleen ihastuneita näihin, vaikka he eivät juuri koskaan pysty spesifisti kertomaan mitä he tarkoittavat niillä.</p><p><strong>16. Frankfurtin koulukunta. </strong>Tämä liitetään perusteettomasti kulttuurimarxismiin asiayhteydestä riippumatta. Koulukunnasta on johdettu myös iso joukko salaliittoteorioita. Frankfurtin koulukunta on usein myös olkiukko.</p><p><strong>17. Argumentum ad Speculum. </strong>Hypoteettisia esimerkkejä käytetään tukemaan faktuaalisesti epätosia oletuksia.</p><p><strong>18. Sukupuolikiintiöt. </strong>Jollakin tavalla tämän katsotaan sortavan valkoisia miehiä. Samalla yritetään kritisoida feminismiä ja kritiikki on usein perusteetonta. Miten tämä liittyy kansallismielisyyteen ja isänmaallisuuteen, ei ole selvinnyt minulle.</p><p><strong>19. Kansallismielisten ja isänmaallisten väkivalta on vastaus poliittisesti korrektiin kulttuurimarxismiin. </strong>Tästä on olemassa aste-eroja ja nyansseja, mutta temaattisesti ne noudattavat samaa kaavaa.</p><p><strong>20. Tilastojen vääristäminen. </strong>Kuuluu myös kategoriaan tieteen irrottaminen kontekstista. Tilastoja vääristellään omiin tarkoituksiin sopivalla tavalla, jotta tilastot saadaan näyttämään omaa agendaa tukeviksi.</p><p>Tässä oli muutama tyypillinen retorinen keino, joihin olen törmännyt. Argumentaatiovirheitä löytyy varmaan lisääkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luettuni vuosien kuluessa melkoisen joukon kansallismieliseksi ja/tai isänmaalliseksi itseään kutsuvien blogeja ja kolumneja, on ollut helppo huomata tietyt retoriset keinot, joita nuo piirit säännöllisesti käyttävät. Seuraavassa lista ”kansallismielisten” ja ”isänmaallisten” teemoista ja retoriikasta. Lista ei ole kattava, eikä se ole millään tavoin tärkeysjärjestyksessä

1. Valemedia. Informaation lähde valehtelee, vaikka lähde puhuisikin totta ja tämä pystyttäisiin verifioimaan.

2. Feminismi. Feminismistä on tullut iso mörkö kansallismielisille ja isänmaallisille.

3. Red Herring. Väite voi olla muotoa: ”Antifa teki sitä tai tätä./Kommunismi tappoi kymmeniä miljoonia.” Väite voi sinällään olla tosi, mutta sillä ei ole relevanssia käytävän keskustelun kanssa. Tähän kategoriaan kuuluu myös keskustelun johtaminen sivuraiteelle

4. Olkiukko. Tarkoituksellinen vastapuolen väitteen vääristäminen, sillä vääristelty väite on helpompi kumota.

5. Tue Quoque. Väite voi olla muotoa: ”Antifa on myös väkivaltainen.” Tätä käyttää erityisesti alt-right silloin kun puhe on esim. alt-rightin omasta väkivaltaisuudesta. Väite voi olla myös seuraava: ”Jos et anna meidän sanoa X, niin tapat sananvapauden.

6. Pseudotiede ja tieteen irrottaminen kontekstista. Tätä käyttävät mm. kristilliset konservatiivit ja monet kansallismieliset sekä isänmaalliset piirit. Esimerkiksi rotuja koskevissa keskusteluissa menetelmä on tuttu.

7. Gish Gallop. Tekstissä (tai puheessa) vyörytetään väitteitä niin paljon, että niihin kaikkiin on käytettävissä olevan tilan ja ajan puitteissa mahdotonta vastata. Sitten sanotaan: ”Et osannut vastata!”

8. Non Sequitur. Premissistä ei seuraa johtopäätös.

9. Jonkin väitteen ”tekeminen todeksi”. Esimerkki voisi olla: Kansallissosialismissa esiintyy sana sosialismi, joten se on vasemmistolaista.

10. Ladatut kysymykset. Kysymys sisältää ladatun väitteen ja tällaiseen kysymykseen vastaaminen on mahdotonta kysyjää tyydyttävällä tavalla. Esimerkiksi ”Kannatatko aina väkivaltaa?” tai ”Vihaatko koskaan sananvapautta?”

11. No True Scotsman. Esimerkki johon olen törmännyt: ”Breivik ei ole oikea kansallismielinen ja isänmaallinen”

12. Maahanmuuttajien pelko ja islamofobia. Irrationaalisia pelkoja yritetään perustella rationaalisilta vaikuttavin perustein.

13. Meidän täytyy säilyttää ja varmistaa oma turvallisuutemme. Harvoin tälle löytyy perusteita, sillä uhka on tyypillisesti kuvitteellinen. Vaatimuksesta voidaan johtaa mm. seuraavat menettelytapa: ”Aasia aasialaisille, Afrikka afrikkalaisille, valkoisille valkoisten maat.” Tähän voidaan liittää myös aika yleinen teesi: ”Valkoisilla on olemassaolon oikeus” Eipä sitä kukaan ole kieltämässäkään. Teema voi olla myös perusteeton väite ”väestön vaihtamisesta Euroopassa”.

14. Poliittinen korrektius. Opponentin väite yritetään kumota esim. sanomalla: ”Tuo on poliittisesti korrektia p*skaa!”

15. Postmodernismi ja kulttuurimarxismi. Nämä olisi voinut myös liittää kategoriaan olkiukot. Kansallismieliset ja isänmaalliset näyttävät kovin usein olleen ihastuneita näihin, vaikka he eivät juuri koskaan pysty spesifisti kertomaan mitä he tarkoittavat niillä.

16. Frankfurtin koulukunta. Tämä liitetään perusteettomasti kulttuurimarxismiin asiayhteydestä riippumatta. Koulukunnasta on johdettu myös iso joukko salaliittoteorioita. Frankfurtin koulukunta on usein myös olkiukko.

17. Argumentum ad Speculum. Hypoteettisia esimerkkejä käytetään tukemaan faktuaalisesti epätosia oletuksia.

18. Sukupuolikiintiöt. Jollakin tavalla tämän katsotaan sortavan valkoisia miehiä. Samalla yritetään kritisoida feminismiä ja kritiikki on usein perusteetonta. Miten tämä liittyy kansallismielisyyteen ja isänmaallisuuteen, ei ole selvinnyt minulle.

19. Kansallismielisten ja isänmaallisten väkivalta on vastaus poliittisesti korrektiin kulttuurimarxismiin. Tästä on olemassa aste-eroja ja nyansseja, mutta temaattisesti ne noudattavat samaa kaavaa.

20. Tilastojen vääristäminen. Kuuluu myös kategoriaan tieteen irrottaminen kontekstista. Tilastoja vääristellään omiin tarkoituksiin sopivalla tavalla, jotta tilastot saadaan näyttämään omaa agendaa tukeviksi.

Tässä oli muutama tyypillinen retorinen keino, joihin olen törmännyt. Argumentaatiovirheitä löytyy varmaan lisääkin.

]]>
62 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261053-kansallismielisten-ja-isanmaallisten-tunkkainen-retoriikka#comments Nationalismi Patriotismi Retoriikka Sun, 16 Sep 2018 05:08:42 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261053-kansallismielisten-ja-isanmaallisten-tunkkainen-retoriikka
Kansallismielisten tyrannia http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260918-kansallismielisten-tyrannia <p>Kansallismielisyys ajaa protektionismia, ei pelkästään taloudellista protektionismia vaan käsite pyritään ulottamaan myös kieleen ja kulttuuriin, kaikkeen ihmisen elämää koskevaan. Tällaisesta kansallismielisestä tyranniasta löytyy paljon esimerkkejä täältä <em>Uuden Suomen </em>Puheenvuorostakin.</p><p>Kansallismieliset pyrkivät perustelemaan tyranniaa suosivaa toimintaansa kansallisella edulla, mutta heidän argumenttinsa uppoavat jo hämäriin ja tyypillisesti epätosiin premisseihin. Olisi oikein mielenkiintoista kuulla, mikä tekee juuri minusta suomalaisen, kansalaisen tai muun sellaisen, ja miksi minun tulisi hyväksyä heidän määrittelemänsä käsitteet itseäni millään tavoin koskevaksi ja velvoittavaksi.</p><p>On aivan sama, onko nykymuotoinen Suomessa esiintyvä kansallismielisyys enemmistön tai vähemmistön tyranniaa. Kansallismielisen tyrannian tarkoitus on aina sortaa ja alistaa muita, niitä toisia jotka eivät jaa kansallismielisten autoratiivista ja auktoriteettiuskoista ajattelutapaa.</p><p>Kansallismielisten tavoitteet homogeenisestä yhteiskunnasta eivät ole toteutuneet missään. Ei edes väkivalta tai sellaisen uhka ole homogenisoinut jotakin, mitä kansallismieliset kutsuvat kansaksi kertomatta kuitenkaan koskaan mitä käsite pitää sisällään. Oppositiota ja toisinajattelijoita ei ole koskaan täysin murskattu; ei vaikka toisinajattelijoihin ja erinäisiin vähemmistöihin kohdistettaisiin irvokkaita toimenpiteitä ja menettelytapoja. Kansallismielisten tyranniaa vastaan on aina olemassa oppositio.</p><p>Kansallinen etu on jotakin, jonka nimissä kansallismieliset pyrkivät harjoittamaan tyranniaansa. Kansallinen etu halutaan määritellä usein joksikin kansan enemmistön tahdoksi. Koskaan ei tätä kansan enemmistöä tai sellaisen kollektiivista tahtoa kuitenkaan pystytä verifioimaan. Silloin on näppärä taktiikka siirtää maalitolppia ja alkaa puhua hiljaisesta enemmistöstä. Hiljainen enemmistö taas on tyypillisesti deluusio tai propagandatarkoituksessa esitetty vale.</p><p>Yksilölliset preferenssit ovat niin monimuotoisia, että kansallismielinen tyrannia ei pysty homogenisoimaan niitä. Kansallismielinen tyrannia haittaa aina jotakin kansalaista määriteltiinpä kansalainen aivan miten tahansa. Täten on mahdotonta puhua kansan tahdosta, kansallisesta edusta tai mitä fraseologiaa kansallismieliset milloinkin käyttävät.</p><p>Mitä sinä olet tehnyt tänään kansallismielisen tyrannia torjumiseksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansallismielisyys ajaa protektionismia, ei pelkästään taloudellista protektionismia vaan käsite pyritään ulottamaan myös kieleen ja kulttuuriin, kaikkeen ihmisen elämää koskevaan. Tällaisesta kansallismielisestä tyranniasta löytyy paljon esimerkkejä täältä Uuden Suomen Puheenvuorostakin.

Kansallismieliset pyrkivät perustelemaan tyranniaa suosivaa toimintaansa kansallisella edulla, mutta heidän argumenttinsa uppoavat jo hämäriin ja tyypillisesti epätosiin premisseihin. Olisi oikein mielenkiintoista kuulla, mikä tekee juuri minusta suomalaisen, kansalaisen tai muun sellaisen, ja miksi minun tulisi hyväksyä heidän määrittelemänsä käsitteet itseäni millään tavoin koskevaksi ja velvoittavaksi.

On aivan sama, onko nykymuotoinen Suomessa esiintyvä kansallismielisyys enemmistön tai vähemmistön tyranniaa. Kansallismielisen tyrannian tarkoitus on aina sortaa ja alistaa muita, niitä toisia jotka eivät jaa kansallismielisten autoratiivista ja auktoriteettiuskoista ajattelutapaa.

Kansallismielisten tavoitteet homogeenisestä yhteiskunnasta eivät ole toteutuneet missään. Ei edes väkivalta tai sellaisen uhka ole homogenisoinut jotakin, mitä kansallismieliset kutsuvat kansaksi kertomatta kuitenkaan koskaan mitä käsite pitää sisällään. Oppositiota ja toisinajattelijoita ei ole koskaan täysin murskattu; ei vaikka toisinajattelijoihin ja erinäisiin vähemmistöihin kohdistettaisiin irvokkaita toimenpiteitä ja menettelytapoja. Kansallismielisten tyranniaa vastaan on aina olemassa oppositio.

Kansallinen etu on jotakin, jonka nimissä kansallismieliset pyrkivät harjoittamaan tyranniaansa. Kansallinen etu halutaan määritellä usein joksikin kansan enemmistön tahdoksi. Koskaan ei tätä kansan enemmistöä tai sellaisen kollektiivista tahtoa kuitenkaan pystytä verifioimaan. Silloin on näppärä taktiikka siirtää maalitolppia ja alkaa puhua hiljaisesta enemmistöstä. Hiljainen enemmistö taas on tyypillisesti deluusio tai propagandatarkoituksessa esitetty vale.

Yksilölliset preferenssit ovat niin monimuotoisia, että kansallismielinen tyrannia ei pysty homogenisoimaan niitä. Kansallismielinen tyrannia haittaa aina jotakin kansalaista määriteltiinpä kansalainen aivan miten tahansa. Täten on mahdotonta puhua kansan tahdosta, kansallisesta edusta tai mitä fraseologiaa kansallismieliset milloinkin käyttävät.

Mitä sinä olet tehnyt tänään kansallismielisen tyrannia torjumiseksi?

]]>
64 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260918-kansallismielisten-tyrannia#comments Kansallismielisyys Nationalismi Tyrannia Thu, 13 Sep 2018 07:34:26 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260918-kansallismielisten-tyrannia
82,4 % ei äänestänyt ruotsindemokraatteja - Kupla puhkesi http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260732-824-ei-aanestanyt-ruotsindemokraatteja-kupla-puhkesi <p>Ruotsin pölhöpopulistit saivat muhkean vaalivoiton, vai saivatko sittenkään?? Eivät saaneet, tietenkään, sillä 82,4 % äänestäneistä äänesti muita puolueita kuin näitä pölhöpopulisteja. Se on kiistämätön fakta, ja vaikka luvut vielä muuttuisivat niin kiistämättömäksi faktaksi jää ettei Ruotsista hörhömaata saa.</p><p>Koska media elää peloista, kohuista ja kilkkauksita niin toki hetki hetkeltä ja etukäteen on povailtu pölhöpopulisteille valtavaa nousua, jytkyä, jättivoittoa ja masssiivista kohoamista, jos ei Ruotsin suurimmaksi puolueeksi niin ainakin toiseksi suurimmaksi.</p><p>Mutta äänestäjistä 82,4 % ei heitä äänestänyt. Vain alle viidennes äänestäjistä äänesti pölhöpopulisteja.</p><p>Suomi ja Ruotsi ovat hyvin erilaisia maita. Suomessa voi tapahtua yllättävän nopeasti yllättävän suuria muutoksia, mutta hyvin harvoin niin tapahtuu Ruotsissa. Ruotsalaiset ovat vakaampia, rauhallisempia ja vähemmän laumasieluja, eikä heitä ole niin helppo kiihottaa johonkin kuin suomalaisia.</p><p>Vaikka Ruotsi oli pitkään isänmaamme, niin olemme kansana luonteeltamme enemmän venäläisiä. Meillä siis voi mikä tahnsa muuttua hyvinkin nopeasti, ja jopa laidasta laitaan. Tänään tätä ja huomenna tuota.</p><p>Jo kauan sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että ruotsalaiset pelaavat asiantuntijapelejä, kun suomalaiset luottavat lottoon. Ruotsalainen luottaa siihen että hän itse voi asioihin vaikuttaa, kun suomalainen puolestaan uskoo kohtaloon, onneen ja tuuriin. Suomalainen istuu ja odottaa että joku tai jotkut tekevät jotain hänen hyväkseen.</p><p>Suomalaiset lottosivat persuilla ja Soinilla, eivätkä voittaneet mitään, vaan itse asiassa hävisivät pienetkin sijoituksensa. Se toivejuna tuli ja meni, eikä Halla-ahosta uutta jättipottia saa. Riviä vaihdetaan.</p><p>Ruotsalaiset ottavat asioista selvää ja harkitsevat. Siksi 82,4 % Ruotsissa äänensä käyttäneistä ei äänestänyt ruotsindemokraatteja, joilla tulevaisuudessa on edessään vain alamäki.</p><p>Suomessa luonnollisesti jatketaan meuhkaamista Malmön ja Tukholman nahinoilla, ja yritetään niillä pelottaa äänestäjät Halla-ahon taakse. Onhan Malmö aivan kauhea uhka esimerkiksi kemiläisille ja helsinkiläisille.</p><p>Mutta taitaa käydää niin, &nbsp;että Suomessa kevään 2019 eduskuntavaaleissa äänensä käyttävistä kuitenkin yli 90 % antaa äänensä muille kuin pölhöpopulisteille.</p><p>Politiikka on siitä erinomaisen hauska laji että kaikki voivat aina väittää voittaneennsa.</p><p>Ruotsindemokraatitkin voittivat, mutta vain itseensä ja edellisiin vaalituloksiinsa verrattuna. Siinä kuuluisassa &quot;isossa kuvassa&quot; he kuitenkin jäivät pieneksi vähemmistöksi sen suuren 82,4 % taakse.</p><p>Hyvää tätäkin päivää kaikille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsin pölhöpopulistit saivat muhkean vaalivoiton, vai saivatko sittenkään?? Eivät saaneet, tietenkään, sillä 82,4 % äänestäneistä äänesti muita puolueita kuin näitä pölhöpopulisteja. Se on kiistämätön fakta, ja vaikka luvut vielä muuttuisivat niin kiistämättömäksi faktaksi jää ettei Ruotsista hörhömaata saa.

Koska media elää peloista, kohuista ja kilkkauksita niin toki hetki hetkeltä ja etukäteen on povailtu pölhöpopulisteille valtavaa nousua, jytkyä, jättivoittoa ja masssiivista kohoamista, jos ei Ruotsin suurimmaksi puolueeksi niin ainakin toiseksi suurimmaksi.

Mutta äänestäjistä 82,4 % ei heitä äänestänyt. Vain alle viidennes äänestäjistä äänesti pölhöpopulisteja.

Suomi ja Ruotsi ovat hyvin erilaisia maita. Suomessa voi tapahtua yllättävän nopeasti yllättävän suuria muutoksia, mutta hyvin harvoin niin tapahtuu Ruotsissa. Ruotsalaiset ovat vakaampia, rauhallisempia ja vähemmän laumasieluja, eikä heitä ole niin helppo kiihottaa johonkin kuin suomalaisia.

Vaikka Ruotsi oli pitkään isänmaamme, niin olemme kansana luonteeltamme enemmän venäläisiä. Meillä siis voi mikä tahnsa muuttua hyvinkin nopeasti, ja jopa laidasta laitaan. Tänään tätä ja huomenna tuota.

Jo kauan sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että ruotsalaiset pelaavat asiantuntijapelejä, kun suomalaiset luottavat lottoon. Ruotsalainen luottaa siihen että hän itse voi asioihin vaikuttaa, kun suomalainen puolestaan uskoo kohtaloon, onneen ja tuuriin. Suomalainen istuu ja odottaa että joku tai jotkut tekevät jotain hänen hyväkseen.

Suomalaiset lottosivat persuilla ja Soinilla, eivätkä voittaneet mitään, vaan itse asiassa hävisivät pienetkin sijoituksensa. Se toivejuna tuli ja meni, eikä Halla-ahosta uutta jättipottia saa. Riviä vaihdetaan.

Ruotsalaiset ottavat asioista selvää ja harkitsevat. Siksi 82,4 % Ruotsissa äänensä käyttäneistä ei äänestänyt ruotsindemokraatteja, joilla tulevaisuudessa on edessään vain alamäki.

Suomessa luonnollisesti jatketaan meuhkaamista Malmön ja Tukholman nahinoilla, ja yritetään niillä pelottaa äänestäjät Halla-ahon taakse. Onhan Malmö aivan kauhea uhka esimerkiksi kemiläisille ja helsinkiläisille.

Mutta taitaa käydää niin,  että Suomessa kevään 2019 eduskuntavaaleissa äänensä käyttävistä kuitenkin yli 90 % antaa äänensä muille kuin pölhöpopulisteille.

Politiikka on siitä erinomaisen hauska laji että kaikki voivat aina väittää voittaneennsa.

Ruotsindemokraatitkin voittivat, mutta vain itseensä ja edellisiin vaalituloksiinsa verrattuna. Siinä kuuluisassa "isossa kuvassa" he kuitenkin jäivät pieneksi vähemmistöksi sen suuren 82,4 % taakse.

Hyvää tätäkin päivää kaikille.

]]>
59 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260732-824-ei-aanestanyt-ruotsindemokraatteja-kupla-puhkesi#comments Halla-aho Hyvästi persut Nationalismi Pölhöpopulismi Ruotsindemokraatit Mon, 10 Sep 2018 05:56:49 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260732-824-ei-aanestanyt-ruotsindemokraatteja-kupla-puhkesi
Kansallismielisyyden moraalittomuus http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259956-kansallismielisyyden-moraalittomuus <p>Nenad Miscevicin vuonna 2001 julkaistu kirja <em>Nationalism and</em> <em>Beyond: Introducing Moral Debate and Values</em> on kaiken kaikkiaan antoisa lukuelämys. Lisäksi teos on informatiivinen.</p><p>Kirjan 19. luvussa Miscevic listaa tekijöitä, jotka tekevät kansallismielisyydestä mm. moraalittoman.</p><p><em>Kansallismieliset asettavat (etno)nationalismin täysin perusteettomasti tärkeimmäksi arvoksi. Tällaisen &rdquo;kulttuuriarvon&rdquo; puolustaminen on kansallismielisten mielestä kaikkien kansallisen yksikön jäsenten velvollisuus, vaikka joku yksikön jäsen ei allekirjoittaisikaan etnonationalistista agendaa. Tämän suuntainen &rdquo;velvollisuusetiikka&rdquo; ei kuitenkaan voi olla velvoittavaa, sillä lähtökohtaisesti kansallismieliset eivät suo yksikön jäsenille valinnanvapautta. Vain vapaa valinta voi olla velvoittavaa, ei ulkoapäin annettu vaatimus moraalistandardista. </em></p><p><em>Kansallismielisyys on vain yksi arvo ja arvovalinta monien muiden vastaavien joukossa. Ei ole olemassa luotettavaa kvantitatiivista menetelmää, jolla kansallismielisyys voitaisiin asettaa jollekin sijalle kaikkien vastaavien arvojen/arvovalintojen joukossa. Täten jäljelle jää nationalismin julistaminen jollakin tarkemmin määrittelemättömällä tavalla tärkeäksi. Tämä taas kumpuaa siitä, että arvo (~nationalismin tärkeys) ei lopulta ole nationalismin sisäinen ominaisuus tai piirre vaan ainoastaan mielipide, joka oikeutetaan kansallismielisyyden ulkopuolisilla tekijöillä.</em></p><p><em>Kansallismielisyyden tyypillisin variantti on pelkoon perustuva etnonationalismi. Tällainen kansallismielisyys tuottaa pelkästään ääriajattelua ja ääriliikkeitä, jotka moralismin varjolla haluavat juuri omalle ryhmälleen/yksikölleen suojelua ja oikeutusta suomatta sitä muille heidän omista näkemyksistään poikkeaville ryhmille.</em></p><p><em>Jos henkilö pakotetaan tai suostutellaan uskomaan, että jokin kansallismielinen yksikkö on parempi ja moraalisesti puhtaampi sekä kulttuuriltaan ylevämpi, niin hänen tulisi hyväksyä, että muut yksiköt suhtautuvat omaan yksikköönsä samoin kuin tuo henkilö omaansa. Tyypillisesti perusteetkin ovat aivan samat. Tässäkään asiassa ei pystytä tekemään luotettavaa moraaliarviointia.</em></p><p><em>Priorisoimalla jokin valitsematon tekijä, esimerkiksi kansalaisuus, oletetaan, että saman maantieteelliseen alueen asukkaiden konfliktit vähentyisivät. Useimmille ihmisille kansalaisuus on juuri tällainen valitsematon tekijä. </em>(Miscevic pyrkii osoittamaan, että tämäkään argumentti ei pidä historiallisesti paikkaansa.)</p><p>Miscevic tulee johtopäätökseen, että nationalismi koostuu moraalittomista keskenään ristiriitaisista väitteistä. Sellaisten laajempi referointi kuuluu ehkä jo ihan muualle kuin tähän blogiin.</p><p>Jotta Miscevicin kirja asettuisi sopivaan kontekstiin, niin on huomattava, että teos syntyi Jugoslavian hajoamiseen liittyneiden etnisten konfliktien jälkimainingeissa. Miscevic itse on kroaatti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nenad Miscevicin vuonna 2001 julkaistu kirja Nationalism and Beyond: Introducing Moral Debate and Values on kaiken kaikkiaan antoisa lukuelämys. Lisäksi teos on informatiivinen.

Kirjan 19. luvussa Miscevic listaa tekijöitä, jotka tekevät kansallismielisyydestä mm. moraalittoman.

Kansallismieliset asettavat (etno)nationalismin täysin perusteettomasti tärkeimmäksi arvoksi. Tällaisen ”kulttuuriarvon” puolustaminen on kansallismielisten mielestä kaikkien kansallisen yksikön jäsenten velvollisuus, vaikka joku yksikön jäsen ei allekirjoittaisikaan etnonationalistista agendaa. Tämän suuntainen ”velvollisuusetiikka” ei kuitenkaan voi olla velvoittavaa, sillä lähtökohtaisesti kansallismieliset eivät suo yksikön jäsenille valinnanvapautta. Vain vapaa valinta voi olla velvoittavaa, ei ulkoapäin annettu vaatimus moraalistandardista.

Kansallismielisyys on vain yksi arvo ja arvovalinta monien muiden vastaavien joukossa. Ei ole olemassa luotettavaa kvantitatiivista menetelmää, jolla kansallismielisyys voitaisiin asettaa jollekin sijalle kaikkien vastaavien arvojen/arvovalintojen joukossa. Täten jäljelle jää nationalismin julistaminen jollakin tarkemmin määrittelemättömällä tavalla tärkeäksi. Tämä taas kumpuaa siitä, että arvo (~nationalismin tärkeys) ei lopulta ole nationalismin sisäinen ominaisuus tai piirre vaan ainoastaan mielipide, joka oikeutetaan kansallismielisyyden ulkopuolisilla tekijöillä.

Kansallismielisyyden tyypillisin variantti on pelkoon perustuva etnonationalismi. Tällainen kansallismielisyys tuottaa pelkästään ääriajattelua ja ääriliikkeitä, jotka moralismin varjolla haluavat juuri omalle ryhmälleen/yksikölleen suojelua ja oikeutusta suomatta sitä muille heidän omista näkemyksistään poikkeaville ryhmille.

Jos henkilö pakotetaan tai suostutellaan uskomaan, että jokin kansallismielinen yksikkö on parempi ja moraalisesti puhtaampi sekä kulttuuriltaan ylevämpi, niin hänen tulisi hyväksyä, että muut yksiköt suhtautuvat omaan yksikköönsä samoin kuin tuo henkilö omaansa. Tyypillisesti perusteetkin ovat aivan samat. Tässäkään asiassa ei pystytä tekemään luotettavaa moraaliarviointia.

Priorisoimalla jokin valitsematon tekijä, esimerkiksi kansalaisuus, oletetaan, että saman maantieteelliseen alueen asukkaiden konfliktit vähentyisivät. Useimmille ihmisille kansalaisuus on juuri tällainen valitsematon tekijä. (Miscevic pyrkii osoittamaan, että tämäkään argumentti ei pidä historiallisesti paikkaansa.)

Miscevic tulee johtopäätökseen, että nationalismi koostuu moraalittomista keskenään ristiriitaisista väitteistä. Sellaisten laajempi referointi kuuluu ehkä jo ihan muualle kuin tähän blogiin.

Jotta Miscevicin kirja asettuisi sopivaan kontekstiin, niin on huomattava, että teos syntyi Jugoslavian hajoamiseen liittyneiden etnisten konfliktien jälkimainingeissa. Miscevic itse on kroaatti.

]]>
5 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259956-kansallismielisyyden-moraalittomuus#comments Kansallismielisyys Nationalismi Yhteiskuntafilosofia Fri, 24 Aug 2018 13:17:45 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259956-kansallismielisyyden-moraalittomuus
Kansallismielisten kuvitteelliset yhteisöt http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259794-kansallismielisten-kuvitteelliset-yhteisot <p>Benedict Andersonin klassikkoteos <em>Imagined Communities: Reflections on Origins and Spread of Nationalism </em>(1983) on suositeltava teos myös kaikkein kiihkeimmille kansallismielisille. Teos on saatavilla myös suomeksi.</p><p>Muutama huomio tuosta nationalismia käsittelevästä teoksesta:</p><p>1. Nationalismi on historiallisesti varsin uusi keksintö, vaikka kansallismieliset mielellään vetoavat jopa vuosisataiseen tai jopa &ndash;tuhantiseen olemassaoloon.</p><p>2. Kansallismielisyyden paradoksi piilee siinä, että kansallismieliset pitävät nationalismia universaalina ilmiönä, jossa kaikilla &rdquo;kansakunnilla&rdquo; on jyrkästi toisistaan havaittavat erot. Tässä mielessä nationalismikin on globalismia.</p><p>3. Kansallismieliset olettavat nationalismin olevan jotain, jonka puolesta ihmiset ovat valmiita kuolemaan silloin kun eri maiden nationalistiset ambitiot ovat törmäyskurssilla.</p><p>Andersonin analyysissa nationalismi on ilmiö, joka on muutettavissa vientituotteeksi. Tästä ajattelusta kumpusi siirtomaavalta ja sen jälkeinen kuvitteellisten valtioiden muodostuminen. Samasta ajattelusta kumpusi, että nuo itsenäistyvät maat olisivat kansallisvaltioita, vaikka kyseessä olivatkin lähinnä kuvitteelliset yhteisöt; juuri sellaiset kuin Anderson kirjassaan kuvailee. Kansallismielisille tietenkin on yhdentekevää, ovatko nämä yhteisöt kuvitteellisia vai todellisia. Tällaisen ajattelun omaksuminen puolestaan vaatii silmien sulkemista reaalimaailmalta.</p><p>Asia liittyy myös nykyiseen kansallismieliseen kiihkoiluun niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Kansallismieliset olettavat nationalismin olevan metodi, joka voidaan kopioida ja monistaa universaaliksi menettelytavaksi.</p><p>Andersonin mukaan nationalismi on sosiaalinen konstruktio, jonka alkuperä on keskiajan jälkeisessä Euroopassa ja myöhemmin siirtomaaprovinsseissa. Edelleen nationalismi ei ole kehittynyt mitenkään systemaattisena vaan se on monen sattuman tulos.</p><p>Lopulta kaikkein merkittävin Andersonin huomio: <em>Yhteistä kansakunnille on se, että ne kaikki ovat kuvitteellisia ja rajattuja yhteisöjä!</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Benedict Andersonin klassikkoteos Imagined Communities: Reflections on Origins and Spread of Nationalism (1983) on suositeltava teos myös kaikkein kiihkeimmille kansallismielisille. Teos on saatavilla myös suomeksi.

Muutama huomio tuosta nationalismia käsittelevästä teoksesta:

1. Nationalismi on historiallisesti varsin uusi keksintö, vaikka kansallismieliset mielellään vetoavat jopa vuosisataiseen tai jopa –tuhantiseen olemassaoloon.

2. Kansallismielisyyden paradoksi piilee siinä, että kansallismieliset pitävät nationalismia universaalina ilmiönä, jossa kaikilla ”kansakunnilla” on jyrkästi toisistaan havaittavat erot. Tässä mielessä nationalismikin on globalismia.

3. Kansallismieliset olettavat nationalismin olevan jotain, jonka puolesta ihmiset ovat valmiita kuolemaan silloin kun eri maiden nationalistiset ambitiot ovat törmäyskurssilla.

Andersonin analyysissa nationalismi on ilmiö, joka on muutettavissa vientituotteeksi. Tästä ajattelusta kumpusi siirtomaavalta ja sen jälkeinen kuvitteellisten valtioiden muodostuminen. Samasta ajattelusta kumpusi, että nuo itsenäistyvät maat olisivat kansallisvaltioita, vaikka kyseessä olivatkin lähinnä kuvitteelliset yhteisöt; juuri sellaiset kuin Anderson kirjassaan kuvailee. Kansallismielisille tietenkin on yhdentekevää, ovatko nämä yhteisöt kuvitteellisia vai todellisia. Tällaisen ajattelun omaksuminen puolestaan vaatii silmien sulkemista reaalimaailmalta.

Asia liittyy myös nykyiseen kansallismieliseen kiihkoiluun niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Kansallismieliset olettavat nationalismin olevan metodi, joka voidaan kopioida ja monistaa universaaliksi menettelytavaksi.

Andersonin mukaan nationalismi on sosiaalinen konstruktio, jonka alkuperä on keskiajan jälkeisessä Euroopassa ja myöhemmin siirtomaaprovinsseissa. Edelleen nationalismi ei ole kehittynyt mitenkään systemaattisena vaan se on monen sattuman tulos.

Lopulta kaikkein merkittävin Andersonin huomio: Yhteistä kansakunnille on se, että ne kaikki ovat kuvitteellisia ja rajattuja yhteisöjä!

]]>
6 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259794-kansallismielisten-kuvitteelliset-yhteisot#comments Kansallismielisyys Nationalismi Tue, 21 Aug 2018 12:36:25 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259794-kansallismielisten-kuvitteelliset-yhteisot
Kansallismielisten pakkomielteisyys Orwellin mukaan http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259704-kansallismielisten-pakkomielteisyys-orwellin-mukaan <p>Toukokuussa 1945 George Orwell julkaisi tekstin <em>Notes on Nationalism</em>. Teksti on yhä edelleen ajankohtainen.</p><p>Orwell toteaa nationalismin olevan pakkomielteistä ja hän perustelee argumenttiaan mm. seuraavasti:</p><p>Juuri kukaan kansallismielinen ei puhu tai kirjoita muusta kuin oman &rdquo;valtayksikkönsä&rdquo; ylivertaisuudesta. Kansallismielisen on jotakuinkin mahdotonta piilottaa suuntautumistaan. Pienikin kritiikki omaa yksikköä kohtaan tai kilpailevan ajattelun kiittäminen, johtaa epämukavuuden tunteeseen, josta kansallismielisen on peräydyttävä nopeasti. Jos yksikö on esimerkiksi jokin olemassa oleva maa, kansallismielinen julistaa yksikön ylivertaisuutta ei pelkästään sotilaallisesti vaan myös poliittisten hyveiden tasolla. Sama pätee tuon yksikön kieleen, kirjallisuuteen, muuhun taiteeseen ja urheiluunkin.</p><p>Kansallismielinen kiinnittää myös huomiota asukkaiden fyysiseen kauneuteen, ilmastoon, maisemaan ja ruokakulttuurin. Kaikki nämä ovat ylivertaisia. Kansallismielisellä on sentimentaalinen suhtautuminen mm. lippuihin. Kansallismielisellä näyttäisi olevan pakkomielle siitä mitä uutisotsikot sanovat ja missä järjestyksessä juuri hänen yksiköstään.</p><p>Kansallismielisellä on kyky olla näkemättä samankaltaisuuksia joukossa faktoja. Samoin kansallismielisellä on kyky sulkea korvansa faktoilta, olivatpa faktat hänen näkemystään puoltavia tai ei. Edelleen kansallismielinen on kyky olla näkemättä oman puolensa tekemiä rikkeitä ja rikoksia. (Tässä kohtaa Orwell esittää pitkän listan alkaen kidutuksista)</p><p>Menneisyys vaivaa kansallismielistä ja tästä johtuen menneisyyttä täytyy muuttaa. Kansallismielinen viettääkin merkittävän osan aikaansa fantasiamaailmassa, jossa tapahtumat tapahtuvat juuri siten kuin kansallismielisen mukaan niiden pitäisikin tapahtua. Kansallismielinen pyrkii saamaan historiankirjoihin oman fantasiansa aina kuin se suinkin on mahdollista.</p><p>Realiteettien pakeneminen ja välinpitämättömyys faktoja kohtaan edellyttää kansallismieliseltä näiden hänen kannaltaan ikävien tekijöiden pakkomielteistä poissulkemista.</p><p>Sanoi tuo Orwell artikkelissaan muutakin, mutta tämä tällä kertaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toukokuussa 1945 George Orwell julkaisi tekstin Notes on Nationalism. Teksti on yhä edelleen ajankohtainen.

Orwell toteaa nationalismin olevan pakkomielteistä ja hän perustelee argumenttiaan mm. seuraavasti:

Juuri kukaan kansallismielinen ei puhu tai kirjoita muusta kuin oman ”valtayksikkönsä” ylivertaisuudesta. Kansallismielisen on jotakuinkin mahdotonta piilottaa suuntautumistaan. Pienikin kritiikki omaa yksikköä kohtaan tai kilpailevan ajattelun kiittäminen, johtaa epämukavuuden tunteeseen, josta kansallismielisen on peräydyttävä nopeasti. Jos yksikö on esimerkiksi jokin olemassa oleva maa, kansallismielinen julistaa yksikön ylivertaisuutta ei pelkästään sotilaallisesti vaan myös poliittisten hyveiden tasolla. Sama pätee tuon yksikön kieleen, kirjallisuuteen, muuhun taiteeseen ja urheiluunkin.

Kansallismielinen kiinnittää myös huomiota asukkaiden fyysiseen kauneuteen, ilmastoon, maisemaan ja ruokakulttuurin. Kaikki nämä ovat ylivertaisia. Kansallismielisellä on sentimentaalinen suhtautuminen mm. lippuihin. Kansallismielisellä näyttäisi olevan pakkomielle siitä mitä uutisotsikot sanovat ja missä järjestyksessä juuri hänen yksiköstään.

Kansallismielisellä on kyky olla näkemättä samankaltaisuuksia joukossa faktoja. Samoin kansallismielisellä on kyky sulkea korvansa faktoilta, olivatpa faktat hänen näkemystään puoltavia tai ei. Edelleen kansallismielinen on kyky olla näkemättä oman puolensa tekemiä rikkeitä ja rikoksia. (Tässä kohtaa Orwell esittää pitkän listan alkaen kidutuksista)

Menneisyys vaivaa kansallismielistä ja tästä johtuen menneisyyttä täytyy muuttaa. Kansallismielinen viettääkin merkittävän osan aikaansa fantasiamaailmassa, jossa tapahtumat tapahtuvat juuri siten kuin kansallismielisen mukaan niiden pitäisikin tapahtua. Kansallismielinen pyrkii saamaan historiankirjoihin oman fantasiansa aina kuin se suinkin on mahdollista.

Realiteettien pakeneminen ja välinpitämättömyys faktoja kohtaan edellyttää kansallismieliseltä näiden hänen kannaltaan ikävien tekijöiden pakkomielteistä poissulkemista.

Sanoi tuo Orwell artikkelissaan muutakin, mutta tämä tällä kertaa.

 

 

]]>
15 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259704-kansallismielisten-pakkomielteisyys-orwellin-mukaan#comments Kansallismielisyys Nationalismi Orwell Sun, 19 Aug 2018 14:57:05 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259704-kansallismielisten-pakkomielteisyys-orwellin-mukaan
Kansallismielisten epä-älyllisyys http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259636-kansallismielisten-epa-alyllisyys <p>Kansallismielisyyden/nationalismin yksi piirre näyttäisi olevan kattava anti-intellektualismi.</p><p>Toki kansallismielisillä on riveissään muutama professori, dosentti tai muuten oppinut henkilö, mutta argumentit ja noista argumenteista johdettu retoriikka on häikäisevän epä-älyllistä.</p><p>Asia ei ole mitenkään uusi. Jo vuonna 1964 Richard Hofstadter julkaisi kirjan <em>Anti-intellectualismin in American Life</em>. Vaikka kirja käsitteleekin amerikkalaista epä-älyllisyyttä, niin vastaavia piirteitä löytyy nykyisestä suomalaisesta kansallismielisyydestä, myös tällä palstalla kirjoittavista kansallismielisistä.</p><p>Hofstadterin kirjan sanoma voidaan tiivistää seuraavasti: Intellektualismia pidetään mahtailevana, omahyväisenä, epämiehekkäänä ja mahdollisesti moraalittomana, vaarallisena sekä vallankumouksellisena.</p><p>Hieman lievemmässä epä-älyllisyyden muodossa intellektuellit nähdään idealistisina erokoituneina yksilöinä, jotka ovat jollakin määrittelemättömällä tavalla vieraantuneita kuvitellun enemmistön ajattelusta. Intelligentsian syyttäminen idealismista on oikeastaan koomista, sillä nationalismi se vatsa idealismia onkin. Tällaiset kömmähdykset eivät tietenkään ole kansallismielisten mielestä argumentaatiovirheitä.</p><p>Kansallismielisten mukaan intelligentsian omaama tieto on tuon kuvitellun enemmistön mielestä irrelevanttia ja epäkäytännöllistä.</p><p>Jyrkemmässä kansallismielisessä anti-intellektualismin muodossa intelligentsia on uhka vallitsevalle kulttuurille ja poliittiselle ortodoksialle. Täten kansallismieliset väittävät intelligentsian olevan uhka kuvitellulle enemmistölle.</p><p>Kansallismielinen anti-intellektualismi nähdään &rdquo;tavallisen&rdquo; kansan etujen puolustajana, vaikka kyseessä on populistinen valtapolitiikka, jolla lopulta ei ole muuta merkitystä kuin kansallismielisen eliitin vallan paaluttaminen ikuiseksi. Jokaisessa kuppikunnassa, myös nationalistisissa, on aina oma eliittinsä, vaikka he mielellään hämärtävätkin sellaisen olemassaolon.</p><p>Hofstadterin mukaan &rdquo;epä-älylliset&rdquo; pitävät omia väitelauseitaan tarkasti harkittujen rationaalisin perustein esitettyjen argumenttien veroisina, usein jopa ylivertaisina. Anti-intellektualismin yksi perusteesi kuuluukin: akateemisissa oppilaitoksissa ei opi mitään, ei ainakaan mitään tärkeää! Jotkut jopa ottavat tuollaisen yliampuvan väitteen aivan tosissaan.</p><p>Anti-intellektualismi vetoaa usein perinteisiin, olivatpa perinteet sitten uskonnollisia, moraalisia tai niiden kombinaatioita. Perinteiden katsotaan olevan luotettavampia kuin mikään tieteellinen tieto. Koulutuksen taas katsotaan uhkaavan perinteitä ja näissä perinteissä pitäydytään, vaikka perinteet olisi luotettavasti osoitettu haitallisiksi.</p><p>Kansallismielisten anti-intellektuaalinen teesi kuuluukin: Minun tietämättömyyteni on samanarvoinen kuin tietosi!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansallismielisyyden/nationalismin yksi piirre näyttäisi olevan kattava anti-intellektualismi.

Toki kansallismielisillä on riveissään muutama professori, dosentti tai muuten oppinut henkilö, mutta argumentit ja noista argumenteista johdettu retoriikka on häikäisevän epä-älyllistä.

Asia ei ole mitenkään uusi. Jo vuonna 1964 Richard Hofstadter julkaisi kirjan Anti-intellectualismin in American Life. Vaikka kirja käsitteleekin amerikkalaista epä-älyllisyyttä, niin vastaavia piirteitä löytyy nykyisestä suomalaisesta kansallismielisyydestä, myös tällä palstalla kirjoittavista kansallismielisistä.

Hofstadterin kirjan sanoma voidaan tiivistää seuraavasti: Intellektualismia pidetään mahtailevana, omahyväisenä, epämiehekkäänä ja mahdollisesti moraalittomana, vaarallisena sekä vallankumouksellisena.

Hieman lievemmässä epä-älyllisyyden muodossa intellektuellit nähdään idealistisina erokoituneina yksilöinä, jotka ovat jollakin määrittelemättömällä tavalla vieraantuneita kuvitellun enemmistön ajattelusta. Intelligentsian syyttäminen idealismista on oikeastaan koomista, sillä nationalismi se vatsa idealismia onkin. Tällaiset kömmähdykset eivät tietenkään ole kansallismielisten mielestä argumentaatiovirheitä.

Kansallismielisten mukaan intelligentsian omaama tieto on tuon kuvitellun enemmistön mielestä irrelevanttia ja epäkäytännöllistä.

Jyrkemmässä kansallismielisessä anti-intellektualismin muodossa intelligentsia on uhka vallitsevalle kulttuurille ja poliittiselle ortodoksialle. Täten kansallismieliset väittävät intelligentsian olevan uhka kuvitellulle enemmistölle.

Kansallismielinen anti-intellektualismi nähdään ”tavallisen” kansan etujen puolustajana, vaikka kyseessä on populistinen valtapolitiikka, jolla lopulta ei ole muuta merkitystä kuin kansallismielisen eliitin vallan paaluttaminen ikuiseksi. Jokaisessa kuppikunnassa, myös nationalistisissa, on aina oma eliittinsä, vaikka he mielellään hämärtävätkin sellaisen olemassaolon.

Hofstadterin mukaan ”epä-älylliset” pitävät omia väitelauseitaan tarkasti harkittujen rationaalisin perustein esitettyjen argumenttien veroisina, usein jopa ylivertaisina. Anti-intellektualismin yksi perusteesi kuuluukin: akateemisissa oppilaitoksissa ei opi mitään, ei ainakaan mitään tärkeää! Jotkut jopa ottavat tuollaisen yliampuvan väitteen aivan tosissaan.

Anti-intellektualismi vetoaa usein perinteisiin, olivatpa perinteet sitten uskonnollisia, moraalisia tai niiden kombinaatioita. Perinteiden katsotaan olevan luotettavampia kuin mikään tieteellinen tieto. Koulutuksen taas katsotaan uhkaavan perinteitä ja näissä perinteissä pitäydytään, vaikka perinteet olisi luotettavasti osoitettu haitallisiksi.

Kansallismielisten anti-intellektuaalinen teesi kuuluukin: Minun tietämättömyyteni on samanarvoinen kuin tietosi!

 

 

]]>
32 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259636-kansallismielisten-epa-alyllisyys#comments Kansallismielisyys Nationalismi Sat, 18 Aug 2018 07:42:59 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259636-kansallismielisten-epa-alyllisyys
Kansallismielinen moraalipaniikki http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259481-kansallismielinen-moraalipaniikki <p>Edellisessä Puheenvuoron kirjoituksessani viittasin Marja Valkosen artikkeliin Jussi Pakkasvirran ja Pasi Saukkosen toimittamassa artikkelikokoelmassa <em>Nationalismit </em>(2005). Tämä on myös jatkoa 9.8.2018 julkaistuun puheenvuoroon kansallismielisten misogyniasta.</p><p>Marja Valkosen kirjoitti:</p><p><em>Vaikka naiset ovat osallistuneet kansakunnan henkiseen ja aineelliseen rakentamiseen siinä missä miehetkin, ei naiseus ole mahtunut nationalistisen ajattelun ytimeen./&hellip;/Kansallisen miesideaalin taustalla olivat maamiehen ja sotilaan fyysiset hyveet. Naiskuvassa puolestaan vaikutti kaksi erilaista split-ilmiötä: naiseus jakaantui yhtäältä hyvän ja huonon äitiyden ja toisaalta siveyden ja siveettömyyden rajalinjaa pitkin.</em></p><p><em>Nationalistisen retoriikan ylläpitämässä työnjaossa naisen tehtävä oli huolehtia kansakunnan uudistamisesta: hän oli kodin vaalija ja soturien äiti. Jos nainen tietoisesti luopui velvollisuuksistaan vaikkapa jättäytymällä perheettömäksi, hän petti isänmaansa. Jos hän taas hoiti velvollisuutensa huonosti, kansakunta heikkeni siveellisesti. Katsottiin myös, että muukalaisille antautuneiden naisten jälkeläiset heikentävät suomalaista rotua. Huono äiti ja siveetön nainen olivat kansakunnan pettureita, sen sisäisiä &rdquo;toisia&rdquo;.</em></p><p>Sota-ajan kansallismielisten naiskuvasta Valkonen sanoi:</p><p><em>Kansakunnan puhtaus kotirintamalla oli tuolloin uhattuna sekä venäläisten sotavankien että saksalaisten aseveljien taholta: jälkimmäisillä oli suomalaisiin sotilaisiin verrattuna puolellaan muun muassa komeammat univormut ja runsaat muona-annokset.</em></p><p><em>Suomen miesten kokiessa sodan vaivat ja ahdingot rintamalla, suomalainen häpäisee kotirintamalla kunniansa ja maansa kunnian. </em>(Pohjolan työ, syksy 1941)</p><p><em>Häpeä! Kansallinen häpeä! Miten turvataan voiton hedelmät? Miten kasvatetaan uusi sukupolvi? Mistä olemassaololle välttämätön siveellinen ryhti &ndash; isien sankariteoissa vai äitien riettaudesta? Rotupuhdas kalevalainen kansa on säilynyt tässä maassa läpi myrskyjen! Älä anna heikkojen pilata rotuamme! </em>(Rovaniemi, 5.11.1941)</p><p><em>Huolestuneet miespuoliset kansalaiset päätyivät pohtimaan radikaaleja toimenpiteitä naisten suojelemiseksi näiden omalta heikkoudelta. Ehdotettiin esimerkiksi yöaikaisen ulkonaliikkumiskiellon laajentamista siten, että alle 45-vuotiaat naiset eivät saisi liikkua ulkosalla kello 20 jälkeen.</em></p><p>Samanlaisia kaikuja löytyy nykyistenkin kansallismielisten puheista ja kirjoittelusta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Edellisessä Puheenvuoron kirjoituksessani viittasin Marja Valkosen artikkeliin Jussi Pakkasvirran ja Pasi Saukkosen toimittamassa artikkelikokoelmassa Nationalismit (2005). Tämä on myös jatkoa 9.8.2018 julkaistuun puheenvuoroon kansallismielisten misogyniasta.

Marja Valkosen kirjoitti:

Vaikka naiset ovat osallistuneet kansakunnan henkiseen ja aineelliseen rakentamiseen siinä missä miehetkin, ei naiseus ole mahtunut nationalistisen ajattelun ytimeen./…/Kansallisen miesideaalin taustalla olivat maamiehen ja sotilaan fyysiset hyveet. Naiskuvassa puolestaan vaikutti kaksi erilaista split-ilmiötä: naiseus jakaantui yhtäältä hyvän ja huonon äitiyden ja toisaalta siveyden ja siveettömyyden rajalinjaa pitkin.

Nationalistisen retoriikan ylläpitämässä työnjaossa naisen tehtävä oli huolehtia kansakunnan uudistamisesta: hän oli kodin vaalija ja soturien äiti. Jos nainen tietoisesti luopui velvollisuuksistaan vaikkapa jättäytymällä perheettömäksi, hän petti isänmaansa. Jos hän taas hoiti velvollisuutensa huonosti, kansakunta heikkeni siveellisesti. Katsottiin myös, että muukalaisille antautuneiden naisten jälkeläiset heikentävät suomalaista rotua. Huono äiti ja siveetön nainen olivat kansakunnan pettureita, sen sisäisiä ”toisia”.

Sota-ajan kansallismielisten naiskuvasta Valkonen sanoi:

Kansakunnan puhtaus kotirintamalla oli tuolloin uhattuna sekä venäläisten sotavankien että saksalaisten aseveljien taholta: jälkimmäisillä oli suomalaisiin sotilaisiin verrattuna puolellaan muun muassa komeammat univormut ja runsaat muona-annokset.

Suomen miesten kokiessa sodan vaivat ja ahdingot rintamalla, suomalainen häpäisee kotirintamalla kunniansa ja maansa kunnian. (Pohjolan työ, syksy 1941)

Häpeä! Kansallinen häpeä! Miten turvataan voiton hedelmät? Miten kasvatetaan uusi sukupolvi? Mistä olemassaololle välttämätön siveellinen ryhti – isien sankariteoissa vai äitien riettaudesta? Rotupuhdas kalevalainen kansa on säilynyt tässä maassa läpi myrskyjen! Älä anna heikkojen pilata rotuamme! (Rovaniemi, 5.11.1941)

Huolestuneet miespuoliset kansalaiset päätyivät pohtimaan radikaaleja toimenpiteitä naisten suojelemiseksi näiden omalta heikkoudelta. Ehdotettiin esimerkiksi yöaikaisen ulkonaliikkumiskiellon laajentamista siten, että alle 45-vuotiaat naiset eivät saisi liikkua ulkosalla kello 20 jälkeen.

Samanlaisia kaikuja löytyy nykyistenkin kansallismielisten puheista ja kirjoittelusta.

 

]]>
1 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259481-kansallismielinen-moraalipaniikki#comments Kansallismielisyys Nationalismi Tue, 14 Aug 2018 15:09:07 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259481-kansallismielinen-moraalipaniikki
Kansallismielisten kuvitteelliset viholliskuvat http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259385-kansallismielisten-kuvitteelliset-viholliskuvat <p>Jussi Pakkasvirran ja Pasi Saukkosen toimittamassa artikkelikokoelmassa <em>Nationalismit </em>(2005) Marja Vuorinen käsittelee omassa osuudessaan mm. viholliskuvia.</p><p>Poimitaan tähän muutama huomio perustuen Vuorisen artikkeliin.</p><p>1. Tie erilaisuuden havaitsemisesta aktiivisiin viholliskuviin on pitkä: erilaisesta tulee toinen, toisesta vastakuva ja vastakuvasta viholliskuva.</p><p>2. Erilaisuuden havaitseminen kuuluu osaltaan kaikkeen määrittelyyn koska vastakohdat (saattavat) määrittää loogisesti toisiaan.</p><p>3. Ideologiseen erillisyyteen johtava toiseuttaminen käynnistyy, kun itseä aletaan määritellä suhteessa toiseen, toisen vastakohtana. Lopputuloksena on tietoinen vastakuva. Viholliskuvia tulee niistä vastakuvista joiden katsotaan uhkaavan itseä.</p><p>4. Ryhmän olemusta tarkasteltaessa lähdetään tavallisesti siitä, miten jäsenet ryhmänsä käsittävät. Itsemääritttely toimii ryhmän virallisena julkisivuna ja aatteellisena oikeuttajana Yhteisiksi katsotut piirteet, arvot ja tavoitteet ilmaistaan ensi sijassa myönteisinä lausekkeina. Ne kertovat siitä, minkä ja keiden hyväksi ryhmä toimii.</p><p>5. Toiminta jonkin puolesta jäsentyy kuitenkin aina myös toiminnaksi jotakin vastaan. Ryhmän jäsenyys konkretisoituu ryhmän sisä- ja ulkopuolisen eron havaitsemisessa. Me-ryhmän ulkopuolella on erilaisia &rdquo;muita&rdquo; käsittävä toiseuden kategoria: sarja vastakuvia, joita syntyy, kun ei-toivotut piirteet ulkoistetaan ja heijastetaan pois itsestä.</p><p>6. Jos ryhmän muodostumisen taustalla on ollut kokemus uhatuksi tai sorretuksi joutumisesta, erilleen määrittelyn vastakuvat alkavat pian rakentua viholliskuviksi. Näitä oletettuja vihollisia vastaan ryhmää on vahvistettava: sen rajat on tiivistettävä ja sen sisäpuolelle jääneiden yhtenäisyyttä ja keskinäistä uskollisuutta tuettava.</p><p>7. Niitä ryhmän jäseniä, jotka odotettavissa olevassa taistelussa heikentäisivät sen selviytymismahdollisuuksia, aletaan myös pitää uhkana.</p><p>8. Täyttääkseen tarkoituksensa viholliskuvan on oltava sekä helposti tunnistettava että riittävän motivoiva. Tehokas viholliskuva on perusteltavissa sekä tunteisiin vetoava. Nämä ovat voimakkaasti yksipuolisia ja yksinkertaisia kuvauksia. Parhaiten tällaisen uhkakuva on tietenkin luotavissa kohteessa, jota ennestään tunnetaan huonosti.</p><p>Viholliskuvien keksimisessä kansallismieliset ovat onnistuneet oikein hyvin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jussi Pakkasvirran ja Pasi Saukkosen toimittamassa artikkelikokoelmassa Nationalismit (2005) Marja Vuorinen käsittelee omassa osuudessaan mm. viholliskuvia.

Poimitaan tähän muutama huomio perustuen Vuorisen artikkeliin.

1. Tie erilaisuuden havaitsemisesta aktiivisiin viholliskuviin on pitkä: erilaisesta tulee toinen, toisesta vastakuva ja vastakuvasta viholliskuva.

2. Erilaisuuden havaitseminen kuuluu osaltaan kaikkeen määrittelyyn koska vastakohdat (saattavat) määrittää loogisesti toisiaan.

3. Ideologiseen erillisyyteen johtava toiseuttaminen käynnistyy, kun itseä aletaan määritellä suhteessa toiseen, toisen vastakohtana. Lopputuloksena on tietoinen vastakuva. Viholliskuvia tulee niistä vastakuvista joiden katsotaan uhkaavan itseä.

4. Ryhmän olemusta tarkasteltaessa lähdetään tavallisesti siitä, miten jäsenet ryhmänsä käsittävät. Itsemääritttely toimii ryhmän virallisena julkisivuna ja aatteellisena oikeuttajana Yhteisiksi katsotut piirteet, arvot ja tavoitteet ilmaistaan ensi sijassa myönteisinä lausekkeina. Ne kertovat siitä, minkä ja keiden hyväksi ryhmä toimii.

5. Toiminta jonkin puolesta jäsentyy kuitenkin aina myös toiminnaksi jotakin vastaan. Ryhmän jäsenyys konkretisoituu ryhmän sisä- ja ulkopuolisen eron havaitsemisessa. Me-ryhmän ulkopuolella on erilaisia ”muita” käsittävä toiseuden kategoria: sarja vastakuvia, joita syntyy, kun ei-toivotut piirteet ulkoistetaan ja heijastetaan pois itsestä.

6. Jos ryhmän muodostumisen taustalla on ollut kokemus uhatuksi tai sorretuksi joutumisesta, erilleen määrittelyn vastakuvat alkavat pian rakentua viholliskuviksi. Näitä oletettuja vihollisia vastaan ryhmää on vahvistettava: sen rajat on tiivistettävä ja sen sisäpuolelle jääneiden yhtenäisyyttä ja keskinäistä uskollisuutta tuettava.

7. Niitä ryhmän jäseniä, jotka odotettavissa olevassa taistelussa heikentäisivät sen selviytymismahdollisuuksia, aletaan myös pitää uhkana.

8. Täyttääkseen tarkoituksensa viholliskuvan on oltava sekä helposti tunnistettava että riittävän motivoiva. Tehokas viholliskuva on perusteltavissa sekä tunteisiin vetoava. Nämä ovat voimakkaasti yksipuolisia ja yksinkertaisia kuvauksia. Parhaiten tällaisen uhkakuva on tietenkin luotavissa kohteessa, jota ennestään tunnetaan huonosti.

Viholliskuvien keksimisessä kansallismieliset ovat onnistuneet oikein hyvin.

 

 

]]>
12 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259385-kansallismielisten-kuvitteelliset-viholliskuvat#comments Kansallismielisyys Nationalismi Viholliskuvat Sun, 12 Aug 2018 12:49:27 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259385-kansallismielisten-kuvitteelliset-viholliskuvat